Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

lauantai 11. kesäkuuta 2011

MAIJA KEITTÄÄ VÄHÄN SITÄ SUN TÄTÄ !



Tulipa näitä minulle tärkeitä vehkeitä samaan kuvaan, melkein vahingossa, mutta tarinaa niistä saan kyllä aikaseksi !

Tämän keittokirjan sain, kun tuli uudelleen painatus, sain niitä useinpiakin, jostain syystä. Onhan perintenen vanha keittokirja aina arvossaan. Keittokirjoja en ole koskaan keräillyt, muutamia on kylläkin hyllyssä, lähinnä lahjaksi saatuja.

Keittotaito, painatus 1966, sain joululahjaksi silloin uutuuskirjan äidiltäni. Kaksi kirjaa kulki kolmevuosikymmentä mukanani kun kiersin työni ohella maailmaa. Rippilahjaksi saamani Raamattu ole se toinen tarpeellinen kirja!

Keittokirjoja en käytä kokatessa, saatoin kyllä varmistaa jokun jutun silloin aikoinaan. Jostain syystä on ollut tapana että saksin lehdistä niitä mielenkiintoisia ohjeita, joita en koskaan sen jälkeen lue!? En varmaan ole ainut joka näin ruukkaa tehdä. Tässä kerran hävitin melkosen kasan lehtileikkeitä kun viimein älysin ne tarpeetomiksi.
Vasta eläkkeelle jäätyäni selailin ja jopa lukasin näitä vanhoja ammattikirjojani, työkiireet silloin ei antanut aikaa istua paikoillaan ja lueskella. Silloin toi pöntön levyke toimi hyvin, kun asian tallensin niin se pysyi siellä ja käyttöön otto oli helppoa!
Puukauhan olen ostannut Venäjältä, niitä on erikokosia ja käytössä.

Kaulakorun ja korviksen osat ostin käsikoruksi tehtynä Unkarista, jonka päätin jo silloin ostaessa hajoittaa. Jostain massasta tehty, kirkas ääni kuuluu kun kopsauttaa. Mieluisat murretut värit mielytti. Sain siintä massiivisesta käsikorusta, kolmet korvikset ja kaksi korua kaulaan. Vahalanka oli hyvää tähän pujotteluun, koska toimii solmimiseen hyvin.

Pyykkikone tekee työtä tässä samalla ja siellä pyörii paksumpi peitto, alusvaateiden kanssa. Asiantuntijat sääosastolta ilmoittivat, että tänään kuivuu viellä pyykit ulkona erinomaisesti. Huomenna viilenee ja räpsäyttää vettäkin. Voi räpsäyttää tänäänkin jos ylemän kerroksen asukit päättää siivota/kaataa vettä partsille joka lirisee mun puhtaan pyykin päälle. Näin muuten kävi kuluneellä viikolla! Ovi paukahti kiini kun korotin ääneni ja tiedustelin kohteliaasti hänen käytäytymistään. Korostin kylläkin erinlaisia nimityksiä tästä tuntemattomasta ja melko voimakkaita laatusanojakin taisin käyttää. Asukas ei juuri  parvekettaan asu, saatikka siivoo, olipa vuodenaika mikä sattuu. Enhän minäkään niihin ahkerempiin kuulu, mutta jos.....niin kyllä varmistan etten sotke alakerran asukin tiloja. Mulla  ja hällä sattui vain samalle ajalle nämä kerrostalon ulkotilojen hommat! Sama tyyppi(-t) aukoo ja sulkee ovet, niin että koko käytävä raikaa,, vissiin vuorotyössä koska, koska tulo-ja menoajat ilmoittaa meille kaikille talon asukkeille sen.
Muuten melko rauhallinen tämä talo kylläkin on.

Paitsi minä eilen kun laitoin tv-n  volumin kunnolla päälle kun tuli Kesäillanvalssi, jossa Anita ja Eikka laitto muistot pintaan. Taas oli nuorista ammattimuusikoita upea  orkesteri. Lisänä Anitan La Strada bändin soittajat, että voihan veljet jo muuten osaavat!
Sisareni tuli viimeeksi kentältä tila-taxilla Eikan kaa ja totesi tänään puhelimessa, että artisti oli paremman näkönen luonossa nykyjään, sarmikas vanhempi herra! Tv-n kuva on liian terävä ja tarkka. Samaa totesin nuoruuden ystävästäni Anitasta, että yhessä tässä rupsahdetaan...ikätovereita, kaikki tyyni, mutta kaikesta huolimatta, tässähän sitä viellä porskutellaankin....hih-hii !!!!

6 kommenttia:

  1. Keittokirja ja puukauha kevennettynä kauniilla kesäkoruilla. Jes! Arkisten asioiden keskelle tarvitaan ripaus kevennystä, eiks vaan.
    Ja samaisen herra Eikan kanssa satuttiin kerran vierekkäisiin pöytiin kahville Kuopion kauppahallissa. Nuorekas ja hyväkuntoinen. Teevee kuva valehtelee..
    Helteiset helluntain toivotukset sinulle.

    VastaaPoista
  2. Minun ensimäinen oppikirjani näissä keittiöhommissa oli Kodin keittiötieto, vai taito, en enään nimeä niin terkkaan muista. , jossa ensin puolikas paksua kirjaa kaikenlaista oppia keittiöpuuhista. opetetaan lihan suolaaminen ja mämmin keittäminen ja kaikemaailman asioita joita ei enään tehdä. silloin ei vielä ollut pakastimia aikä paljon jääkaappejakaan. se oli hyvä opus senajan nuorikolle. ja parasta koko kirjasta oli se, kun olin tuon valtavan kalliin kirjan ostanut edustajalta ja osamaksulla, sain käydä Bulevardilla VSOY:n upeassa konttorissa maksamassa niitä eriä, Se kuulkaa oli juhlavaa!

    se kirja on tallella, mutta tosi käytetyn näköinen, Siitä opettelin kaikki mahdolliset ruuat ja leipomukset. Alunperin hienot nahkakannet on nähneet todellakin parempiakin päiviä.
    Heleätä helluntaita Jyväskylään.

    VastaaPoista
  3. MINTTULI, kun teitä on jo kaks sanomassa,että Eikka vetreessä kunnossa ni uskon!On kulunnut, kymmeniä vuosia kun ollaan viimeeks silmätysten ollut, ihan ok ol silloinkin..;)Tuntuu siltä kaikki kuvat valehtelee nykyään, peilitkin on huonompia kuin ennen....;D

    MUMMELI, ne ihan vanhat keittokirjat kyllä kiinostaa!Mistä sitä muualta olis uutta ja oikeeta oppia saannu kuin niistä kirjoista. Kattohan nekin siellä VSOY-n kontorissakin, että jopas tyttö osannut oikein rahansa sijoittaa, varmaan huomioivat sun käymiset...;)

    VastaaPoista
  4. Hieno kuva ja kivat korut.

    Vanhaa kunnon keittokirjaa eivät nämä uudet korvaa. Äitin vanha KEITTOTAITO vuodelta 1934 on perintönä ja käytössä minulla. Kirja on varsinainen tietopaketti, siinä neuvotaan kaikki tarpeellinen ruoka-aineista, ravintoarvoista, käsittelystä, aina juhlien järjestelyyn ja tarjoiluun asti. Varmaankin samanlainen kuin tuo "mummelin" kirja on (upeaa huomata että kirjan maksamisestakin voi olla suuri ilo).

    VastaaPoista
  5. Komia on kauha, hienon näköinen samoin kuin korut! Taas jotain erilaista ja erikoista, tosiaankin värit on nätit! Onkohan minulla yhtään kunnollista keittokirjaa.. jokunen saattaa olla mutta ei vedä vertoja näille vanhoille kunnon opuksille.

    VastaaPoista
  6. PIKOLINI,muistin sen keittokirjan ja sitten ne äitin kouluaikaiset mustakantiset muistivihot, onneks ei oltu niitä hävitetty, vielläkin tarpeelista ohjetta nykyajankin käyttöön...;)

    ANJA, muistelen että ostin joltain torilta itse tekijältä niitä kauhoja ja muutaman ison puukulhonkin! Yksi niistä kauhoista, pitkävartinen ja pienikuppinen on mulla käytössä taulujen maalaamisessa, hyvä käsituki kun tekee tarkaa työtä ja pohja on kostee. Voihan sulla ollakin jo se tukikeppi, mutta jos ei niin suosittelen ehdottonasti...;)

    VastaaPoista