Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

perjantai 24. kesäkuuta 2011

KIRJOITA TÄSTÄ KUVASTA!

 

Heti  lähti nauha pyörimään päässäni. Niin se vain on, että kyllä ne nämäkin jutut on tosipohjaisia. Itestäni tykkäävänä ihmisenä tietysti ekaksi...minä...minä..minä...:)
Toinen juttu koskee meitä kaikkia, tämä asia on tullut joskus silmilleni, ja uskon sen pysäyttävän vaikka hetkeksikin. Elämä kun täällä ei ole yhtä auringonpaistetta, silläkin on vaaransa.

Aurinko otan nykyisin aika maltilla, tästähän varoitellaan alvariinsa.


Vähän rauhaton tämä aurinko on, yritän keskelle laittaa, vaan ei usko, pomppii sinne tänne...minä mukana. Näköjään ei halua olla keskellä, olkoonsa sitten mielensä mukaan missä tuntee olonsa paremmaksi, siis etuvasen!

Tapanani on viljellä näitä hymiöitä ympäriinsä, koska sillä voi ilmaissa itseään, omaa sen hetkistä tilaansa. Viestittää "ilmeilään", mitä  nk.tarkoittaa!  Huomaan että täällä blogissankin on meitä, hyvä näin, tykkään. Tiedän että on myös henkilöitä joita tämä ärsyttää...miksi!? En ole saannut vastausta suoraan kysymykseeni vielläkään.
Kun kirjoitan jonnekin vain etunimeni, teen sen kaunokirjoituksella, siis Maija. Jiin kirjaimen lenkin muotoilen isoksi ja siihen laitan aina hymiön! Kaksi pistettä ja leveä naurava suu. Kirjoitukseni lopetan useimiten hymiöön. Korteihin se tuntuu menevän jo automaattisesti, joulukorteihin saatan lisätä tonttulakin mukaan, kaaren ulkosivulle. Oikein kun juhlistan niin saattaa olla korviksetkin matkassa, että tämmöstä hömpötystä  ikäihminenkin tekee. Viralliset allekirjoitukset jätän ilman jiin lenkin koristelua...:)

On myös toinenkin juttu missä tätä aurikoista naamaa kansainvälisestikin  käytettiin, Suomi mukaan lukien. Aurinkonaama-hymiö oli valiettavasti, kielletyn  kaupustelun jonkinlainen tuotemerkki. Muistan lukeneeni lehdistä kuvineen ja kaikkineen kauheuksineen aineista joita kulki kädestä käteen. Lipaisu tätä paperin palan hymyilevää aurinkoa, aloitti vakavan riippuvuuden. Tästähän varoiteltiin kaikissa yleisissä uutisvälineissä, kuvin ja sanoin. Aineet ja kuvat vaihtuu, mutta systeemi toimii, isot rahat pestään ja käyttäjiä löytyy!

Halusin mainita ja muistuttaa, että auringolla ja hymyllä voi olla kaksikin puolta, niinkuin monessa muissakin asiossa. Toivon kaikesta sydänmestä, että me ja jälkipolvi osaisimme valita sen oikean puolen.

Virheitä ja vahinkoja sattuu ja niin tulee aina olemaan...mutta jospa osaisimme ottaa oppia niistä....
Minä, joka olen polttanut kohta kaikki päreeni, joita olen kannellut kainalossani, piponkin olen jo vaihtannut suurenpaan, tennareitten nauhatkin olen jo löysännyt sopivaksi, allekirjoitan tämän....;)







keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

JUHANNUS


Sain luettavaksi MAAMMESANAKIRJAN, lukukirjan epäluuloisille, kateelliselle ja itsekkäille suuomalaisille on kirjoittanut Jari Tammi v.2009. Sanon suoraan, että viihdyin tämän kirjan kanssa  ja siintä löytyikin selvityksiä sanoille joita halusin tarkentaa. Koskien tulevaa viikonloppua, hakusana oli JUHANNUS!!!

JUHANNUS on kesäseksin juhlaa. Vuoden pisimpänä päivänä nautitaan sitä yöttömästä yöstä, mitä pohjoisempana ollaan. Kaupungit hiljenevät tyystin, kun taas mökit pullistelevat kansaa uusine luontoäänineen. Entisajan juhannusyön taiat ja loitsut ovat vaihtuneet alkoholilla ja ehkäisyvälineillä räpläämiseen. Saunomisen ja grillauksen ohella suomalaiset polttavat juhannuskokkoa ja suomenruotsalaiset tanssivat juhannussalon ympärillä. Ulkona sataa vettä, kiuas kihisee ja pullot tyhjenevät. Television ykkösuutisia ovat juhannuksen kuolonuhrit. He jakautuvat hukkuneiden ja kolaroineiden kesken. Edelliset voittavat yleensä kikkelin mitalla; vitsit sepalus auki hukkuneista miehistä, eivät ole myyttisiä, vaan tositapahtumia toistuvasta tyhmyydestä virtsata veneen laidan yli kännissä seisten.
JUHLAPÄIVÄT antaisi lisää tietoa...mutta olkoonsa....
MÖKKIKULTUURI  on suomalaista ominaispiirteistä, että tontin on saatava ulottua omaan rantaan ja rannalla on oltava mökki, laituri ja vene.....

Tähän maalaamaani tauluun löytyisi vielläkin lisää erinlaisia kuvauksia, tästä sanakirjasta, mutta jääköönsä kansien sisällä! Kaikesta huolimatta suomalainen luonto, mökkeineen kaikkineen on kaunis ja ikuistamisen arvoinen, toteaa taiteilija itse! Suosituin taulunaihe on tämä ja tauluhan laitetaan kunniapaikalle salin sohvan kohdalle ja yleensä liian ylös, lähelle katonrajaa...olen todennut tämän. Naputtakaa taulukoukut yksissä tuumin, niin tulevat oikeelle tasolle...kait, toivottavasti!?

Toivotan tällä leikkisällä ja vakavallakin tervehdyksellä teille sukulaiset, ystävät ja ne tunnetut kylänmiehet....rauhallista juhannuksen juhlaa !

ps. taikoja en tee, petivaateet vaihdoin jo kukkakuvioisiin ni jää sekin metsästys siltä yöltä pois.Lätäköihin en kurkistele ja vasta olkoonsa siellä minne se kuuluukin, saunaan.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

MAESTRO LEONARD BERNSTAIN !



Tässä jokin aikaa sitten tuli tosi-tv-juttu, jota seurasin nautinnolla loppuhuipentumaan asti. Välistä jäi kuukausi pois, pari alkuosaa näin ja sitten muutaman lopusta! Toivon tälle uusintaa.
Rohkenen sanoa, että tavikset olivat uskaltaneet mestarien oppiin. Opinhaluisia sekä sisukaita olivat nänä oppilaat. Pitkäpinnaisia, taitavia opettajat, ja tulos oli uskomaton.
Pakko mainita, että jo heti otin hiihtäjätytön lemppariksi ja kiritin häntä .....

Olen jo aijemmin, kenties  maininnut olevani muusikon tytär. Isäni oli koulunsa käynnyt ammattilainen. Joten musiikin kanssa olen ikäni elännyt, jos ei kotona soinnut niin sitten mukaan sinne missä sitä kuului.  Veljeni soitin oli oboe, lopetti kun lähti opiskelemaan toisaalle. Me naiset, äitini. sisareni ja minä olimme erittäin ahkerina konserteissa ja kaikissa musiikki jutuissa mukana, ainoastaan siis yleisön puolella. Vielläkin nautin taputtamisesta ja mikä parasta tuolla ulkomailla saa huutaa BRAVOOOOOO...... Suomessahan siintä saa vain paheksuvia katseita osakseen, olen se kyllä jo kokenut!

Sitten aiheeseen, hän on minulle MAESTRO, LEONARD BERNSTAIN ! ! !
Ensinmäisenä tietysti tulee mieleen WEST SIDE STORY, mutta mestarin kynästä on lähtenyt  muutakin maailmalle, paksut pinot nuottien merkkejä. Tässäkin tapauksessä aika loppui kesken, valitettavasti!

Työni vei minut sinne sun tänne, niinhän olin sen suunitellutkin. Sen mukana sain kokea uskomattomia ja mieleen jääneitä asioita. Tavata ja oppia tuntemaan erialojen lahjakkaita ihmisiä. Jotkut osuivat kohdalle muutamaksi tunneiksi, mutta olipa niitä jotka viipyivät viikonkin. Toistamiseenkin tavattiin ja muisteltiin edellisiä kertoja....  Useinmat tiesin kuvien ja kirjoitusten kautta, tv ja elokuvat toivat heidät kaikkien tietoon.
Maestro Bernstain tuli osaksi elämääni hyvin pienellä varoitus ajalla, otin tietysti minulle kuuluvan työmääräyksen vastaan. Vaikkakin pomoni ilmoitti, että hankaluuksia on tulossa koska taiteilijan mielialat ja vaatimukset ovat melkoisia, se oli heillä tiedossa aikasemmilta ajoilta. Mielenkiintoiset persoonat ja työhaasteet ovat minun juttuni, sanoin pärjääväni!
Kirjan verran tulisi ennenkuulumatonta faktaa, joten lopetan sen tähän!

Pieni jälkikirjoitus on tietysti tarpeen.  Viikko meni nopeasti ja se poikkesi tosiaankin totutusta työrutiinistani. Ainoa pyyntö jonka hän minulle sanoi oli seuraava... Kun poistutaan talon ulkopuolelle, niin elä puhu, elä kuuntele, kato alaspäin!!!!! Lehdistö ja tv, siis ne tunnetut sopulit hyökkäsi vehkeineen, se kuuluisuuden kirous, ei tosiaankaan ole mukavaa, kun se osuu kohdalle!


Maestro oli Venäjän juutalaisia, syntyi Amerikassa 1918-1990 ja kansainvälisyys oli hänen elämänsä.

Toinen arvostettu Maestro Vladimir Horowitz, viimeinen romantikko pianisti vailla vertaa, kuului näihin lahjakkaisiin Venäjän juutalaisiin jotka Amerika otti omikseen 1904-1989. Sain myös olla osana hänen viikon vierailuaan. Hänestä kirjoittaisin sen toisen kirjan!

Tämä mestari sana toistuu, mutta minulta ei luonistu Lenny, vaikkakin hän ehdottikin sitä jo kättelyssä.

Tässä tuli mainittua vain nämä kaksi, kolmeenkymmeneen vuoteen kyllä mahtui aika monta, jotka olen taltioinut siihen kansioon jossa lukee mielenkiintoisia persoonia tieni varrella.....




keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

OLONEUVOKSET OSTOKSILLA !

 
Selailin yleisiltä sivuilta kuvia jakkaroista, tämmönen vanha kiiltokuva löyty!  Oli jo lopetettu sivu huutonetissa ja rohkenin harjotella, jospa vaikka osaisin sen siirtää kaikkien iloksi....

Vissiin olen nyt selityksen velkaa, että  minkä ihmeen takia tähän oikein ryhdyin, niitä jakkaroiden kuvia hakemaan!?

Olen muuten perinjuurin kettuuntunut siihen, kun meiltä on otettu kaikki mummopenkit pois näistä cityssä olevista kauppakeskuksista. Ison äänin ja kirjoituksin toitotettiin FORUMin remontista  ja uudistuksista. Meiltä pyydettiin  uudistusehdotuksia, no tottahan kirjoitin näistä huilimispaikojen tarpeellisuudesta. Oikein asiallisesti kommentoin ja jopa perustelin mielipiteeni, omasta ja  lajitovereitteni puolesta.
Ei vaan oikein natsannut, vaikka saletisti uskoin asiaan.

SOKOS uudisti ja suurensi tavarataloaan ja ottivat asiakkaatkin huomioon, perinteinen ja menestyvä ostospaikka kun on aina ollut! 
Uusia penkejä on ripoteltu aina vain lisää ja meillä on hyvä asioida siellä edelleen, remontinkin jälkeen!
Ei tarvi ottaa omaa lypsyjakkaraa matkaan kun hilppasen maitokauppaan. Huilatessa tarkistetaan kuitit ja kukkaro, tutut tavataan ja sanalla ollaan!

Kun tässä totuuksia alko tulemaan, niin annan mielipiteeni kiertoon.
Ostovoimaa tarvitaan ja meissä ikänsä työtä tehneessä eläkeläisissä kyllä löytyy poveria tähänkin. Nythän vasta meillä on  omaa aikaa ja käyttää sitä vaikka ostareissa soppailuun. Sen olen myös todennut, että ensin huomioidaan ostoissa nämä nuoremmat, että taidampa ostaakin tämän heille..... Osaamme kyllä ottaa omat tarpeemekin huomioon. Niin kukahan minusta huolehtisi, jos en minä itse, kun edelleenkin osaan sen tehdä. Vaikkakin hivenen hidastettuna. Ei ole oikeestaan mikään kiire, eläkeläisenä minulla on hyvä olla, niinkauan kun jokinlainen kotrolli pelittää.
Tämä tiedoksi niille lähimmäiselle, jotka joutuvat tulevaisuudessa minua tarkkailemaan....

Mummopenkit takaisin ostarehin! Huru-ukot ovat löytäneet kahvilat, se on muuten hyvä se. Näkyvät viihtyvän erinomaisesti keskenään, kaveriporukoissa.

ps.jos ei hallitusta saada aikaseksi, niin tulee virkamies kokonpano eduskuntaan. Olen ajatellut laittaa paperit, vaikka Puolustusministerin paikan hakuun. Koska tämä penkkien puolesta taisteleminen on nyt tapetilla ja olen ottanut sen oikein päivänpolttavaksi  tärkeeksi asiaksi.


.
.....ja tämäkin löytyi, kummatkin kiiltokuvat ovat kuin allekirjoittanut itte olisi ollut mallina......





lauantai 11. kesäkuuta 2011

MAIJA KEITTÄÄ VÄHÄN SITÄ SUN TÄTÄ !



Tulipa näitä minulle tärkeitä vehkeitä samaan kuvaan, melkein vahingossa, mutta tarinaa niistä saan kyllä aikaseksi !

Tämän keittokirjan sain, kun tuli uudelleen painatus, sain niitä useinpiakin, jostain syystä. Onhan perintenen vanha keittokirja aina arvossaan. Keittokirjoja en ole koskaan keräillyt, muutamia on kylläkin hyllyssä, lähinnä lahjaksi saatuja.

Keittotaito, painatus 1966, sain joululahjaksi silloin uutuuskirjan äidiltäni. Kaksi kirjaa kulki kolmevuosikymmentä mukanani kun kiersin työni ohella maailmaa. Rippilahjaksi saamani Raamattu ole se toinen tarpeellinen kirja!

Keittokirjoja en käytä kokatessa, saatoin kyllä varmistaa jokun jutun silloin aikoinaan. Jostain syystä on ollut tapana että saksin lehdistä niitä mielenkiintoisia ohjeita, joita en koskaan sen jälkeen lue!? En varmaan ole ainut joka näin ruukkaa tehdä. Tässä kerran hävitin melkosen kasan lehtileikkeitä kun viimein älysin ne tarpeetomiksi.
Vasta eläkkeelle jäätyäni selailin ja jopa lukasin näitä vanhoja ammattikirjojani, työkiireet silloin ei antanut aikaa istua paikoillaan ja lueskella. Silloin toi pöntön levyke toimi hyvin, kun asian tallensin niin se pysyi siellä ja käyttöön otto oli helppoa!
Puukauhan olen ostannut Venäjältä, niitä on erikokosia ja käytössä.

Kaulakorun ja korviksen osat ostin käsikoruksi tehtynä Unkarista, jonka päätin jo silloin ostaessa hajoittaa. Jostain massasta tehty, kirkas ääni kuuluu kun kopsauttaa. Mieluisat murretut värit mielytti. Sain siintä massiivisesta käsikorusta, kolmet korvikset ja kaksi korua kaulaan. Vahalanka oli hyvää tähän pujotteluun, koska toimii solmimiseen hyvin.

Pyykkikone tekee työtä tässä samalla ja siellä pyörii paksumpi peitto, alusvaateiden kanssa. Asiantuntijat sääosastolta ilmoittivat, että tänään kuivuu viellä pyykit ulkona erinomaisesti. Huomenna viilenee ja räpsäyttää vettäkin. Voi räpsäyttää tänäänkin jos ylemän kerroksen asukit päättää siivota/kaataa vettä partsille joka lirisee mun puhtaan pyykin päälle. Näin muuten kävi kuluneellä viikolla! Ovi paukahti kiini kun korotin ääneni ja tiedustelin kohteliaasti hänen käytäytymistään. Korostin kylläkin erinlaisia nimityksiä tästä tuntemattomasta ja melko voimakkaita laatusanojakin taisin käyttää. Asukas ei juuri  parvekettaan asu, saatikka siivoo, olipa vuodenaika mikä sattuu. Enhän minäkään niihin ahkerempiin kuulu, mutta jos.....niin kyllä varmistan etten sotke alakerran asukin tiloja. Mulla  ja hällä sattui vain samalle ajalle nämä kerrostalon ulkotilojen hommat! Sama tyyppi(-t) aukoo ja sulkee ovet, niin että koko käytävä raikaa,, vissiin vuorotyössä koska, koska tulo-ja menoajat ilmoittaa meille kaikille talon asukkeille sen.
Muuten melko rauhallinen tämä talo kylläkin on.

Paitsi minä eilen kun laitoin tv-n  volumin kunnolla päälle kun tuli Kesäillanvalssi, jossa Anita ja Eikka laitto muistot pintaan. Taas oli nuorista ammattimuusikoita upea  orkesteri. Lisänä Anitan La Strada bändin soittajat, että voihan veljet jo muuten osaavat!
Sisareni tuli viimeeksi kentältä tila-taxilla Eikan kaa ja totesi tänään puhelimessa, että artisti oli paremman näkönen luonossa nykyjään, sarmikas vanhempi herra! Tv-n kuva on liian terävä ja tarkka. Samaa totesin nuoruuden ystävästäni Anitasta, että yhessä tässä rupsahdetaan...ikätovereita, kaikki tyyni, mutta kaikesta huolimatta, tässähän sitä viellä porskutellaankin....hih-hii !!!!

torstai 9. kesäkuuta 2011

AJATUKSIA OMENANKUKISTA !


Maalasin omenankukat, niin niistä tuli ikikukkia !  Laitoin ne astiaan esille, siirsin kankaalle, kehystytin....
Ei ole muuten mitään sääntöä, että miten taulun tulisi olla esillä, joten totesin, että mikseipä tällä kertaa näin!?
Teos on pieni 20x20cm, siksi tarvi hiukan näyttävämmät kehykset. Helppo maalata työpöydällä, telineellä ei edes kannata yrittää. Huomasin, että aina kun jatkoin hommia, niin joka kerran oikein passasin vaakasuoraan tekelettäni. Varmaa  tovin ihmettelinkin, että mikäs tässä oikein mättää, kun ei heti alkanut luistaa!


Tekasin toisenkin kaveriksi, astia vaihtui ja sinisiä kukkasia tuli seuraksi  omenankukille.
Jossain vaiheessa tulee viellä kaksi lisää, samankokosia, kukat kenties vaihtuu...
Totesin, että miten hyvä ryhmä näistä tulee seinälle, ei niin tavanomainen ja mielestäni näyttävä.

Tauluissa ja valokuvissa on ollut minun omenapuut jo vuosia. Olenhan tietysti saanut ihailla keväisin toisten puutarhoja. Lapusuuteni vietin omenapuiden katveessa ja osan sitä nuoruuttakin. Kunnes ne omat siivet alkoivat kantaa ja lentoon oli päästävä. Vaikka asuin ulkomailla niin
 ainakin kerran vuodessa vietin lomiani lapsuudenkodissani, eri vuodenaikoina.

Ystäväni, nämä teidän laittamat kevään -ja kesän kukkaset, toisetkin kevään merkit joita olen kaiholla katellut, kirvoitti minutkin. Kyllä se vain niin on, että kun vuosia tulee lisää, on se muuten mukava muistella..... Eikä sekään haittaa, vaikka mieleen tulee niitä pakollisia pysähdyksiä.

Elontieni opetti minulle elämisen taidon.

Eläminen on taito,
joka on
vaikeaa
toiselle opettaa!


tiistai 7. kesäkuuta 2011

KEITTIÖN SEINÄTAULUT !



Tässä on osa keittiön seinää, toimistoani vastapäätä ja se toimisto on keittiön ruokapöytä! Tässä samalla seuraan, tällähetkellä vilkasta Yliopistonkatua ja suora näköyhteys torille toimii erinomaisesti!
Lisäisin,että puheyhteyskin toimii ilman näkö-skypee sinne. Tässä kerran yksi ystäväni soitti ja sano, että kato ikkunasta tai tuu partsille, olen torilla! Tein toimistossani hommia ja siellähän se tapaus vilkutteli. Ennen isot koivut peitivät suoran näköyhteuden sinne, olivat jo vaarallisen lahoja, joten kaikki poistettiin ja uudet ovat jo kasvamassa.
Tämä kollaasi  näyttää siltä kun kamat olisi summassa heitelty seinälle. Sitähän se on miltä se näyttääkin, koska tavarat vaihtuu mielen mukaan. Aijemmin kaikki olivat pyöreitä, vaan kun tätä vaihteluhalua löytyy, niin poistin kaikki lautaset ja lisäsin kulmikkaita tilalle.
Alkuperäisesta tavaroista on kello Valmet, kuuluu tähän kokoilmaan, ei näy kuvassa ja tämän lisäksi posliininen seinälautanen, johon on kirjoitettu Isosta Kirjasta I.Kor.13:4-8.  Suosittelen tämän lukua kokonaisuudessaan. Luen ja käytän tätä Raamatun kohtaa aika usein, sopii hyvin erinlaisiin muistokirjoituksiin, niin onneen kuin suruun!
Puuristin olen saannut Pirkolta, hän kun siskona tietää, mitä toivon tuliaisina, muistaakseni Romaniasta.
Lasi-raami-vintriinin sisällys on toistasataa vuotta vanhaa Amerikan perintöä, isäni kodista. Kun tyhjensin  lapsuudenkotia niin me sisarukset jaoimme näitä käyttöesineitä, että minkä joku halusi niin sai sen myöskin. Olivat muuten käytössä aikoinaan meillä kotona. Minä pidin niitä pitkään piirongin laatikossa, kunnes hokasin, että esillä pitäis olla ja miten sen sitten  viimeinkin toteutin.




Toinenkin teos on seinällä ja siihen olen laittannut  pienenmät, siis lasten aterimet löytyvät sen sisältä, ne kuuluivat isälleni ja minä omin ne ajan kanssa itselleni. Koska jo silloin piiparaisena halusin herrastella niillä, onneksi sain sen tehdä oikein luvan perrään. Varmaan sain huvittavia silmäyksiä aikoinaan, koska miten se vaahtosammuttimen kokoinen niitä osas käyttää. Oppia sain jo silloin asiantuntijoilta, jopa niin paljon, että lopulta siintä tuli osa ammattiani.....

ps. näitä raameja saa Anttilasta, ja usein ovat tarjouksessa. Tietysti olen niitä ostannut jemmaan koska halvalla olen saanut. Vanhoja, suvulla olleita esineitä löytyy lisää, joita mahtuu lasin taakse ja joku päivän näperrän niitä sinne....

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

KOULUISTA VALMISTUNEILLE, ONNEA !


Siniristilippu liehui Suoman vanhimman, Suomenkielisen poikalyseon katolla eilen.
Minulle tämä v.1858 valmistunut opinahjo kuuluu niihin näyttävimpiin rakennuksiin synnyinkaupungissani, kun askeleet vievät Asemakatua ylös, Lyseon hyvin hoidettu vanha rakennus näkyy koko komeudessaan.


Lakkiaispäivän perinteinen jo vanha tapa on, että nuorukaiset vievät osan saamistaan ruusuista Sankarihaudoille.
Tajusin tallentaa tämän, pojat kävelivät pienissä ryhmissä Yliopistonkatua jatkaen Puistokadulle
   mustat puvut päällä ja kovat kaulassa. Ryhdikkäinä ja reippaasti kohden kaupungin vanhaa hautausmaata! 




 Viimeisessä porukoissa nähtävästi tulivat opettajat myöskin ripeästi ja mallikaasti askeltaen. Useinmiten hekin ovat olleet tämän arvostetun Lyseon kasvatteja.


Tiedoksi viellä, että ensimmäiset ylioppilaat tästä koulusta valmistuivat v.1865.
Seminaari suomenkielinen alkoi v.1863. Vuosi tämän jälkeen tuli uskomaton uutinen, tänne perustettiin ensimmäinen Suomenkielinen Tyttökoulu.
Tyttökoululla oli omat mielenkiintoiset sääntönsä, joista pääsi osalliseksi myös siskoni joka otti oppinsa tästä koulusta. Aloitti siinä alkuperäisessä kauniissa puurakennuksessa. Siintä sanoi muistavansa ulkohuussit, reiät pitkissä rivissä. Uusi, silloin nykyaikaiset vaatimukset  täyttävä koulu valmistui sisävessoineen kaikkineen, vissiin sata vuotta jälkeenpäin!
Nämä perinteiset tyttö-ja poikakoulut ovat mennyttä aikaa, nykyään.

Minulta jäi juhlimatta kaikki valmistumis-pippalot tänä vuonna, olin kyllä mielessä mukana, vaikkakaan en paikan päällä. Sukujuhlat olisivat tärkeitä tapaamisia, koska tuntuu siltä että nykyiset tapahtumat ovat...hautajaiset!
Onneksi tätä nuorisojengiä on suvussa, joten kyllä, jos jonkilaisia pileitä varmasti on tulevaisuudessa.

Yönseutu oli asiallista, rauhallista juhlimista, koska ei ainenkaan minua häirinnyt mikään. Kävin viellä ennen orrelle menoa, partsilla tarkistamassa, kuuluuko....mistä olisi voinnut valittaa ja kirjoittaa....kaikki hyvin kaupungissa!!!

perjantai 3. kesäkuuta 2011

HOROSKOOPPI KAKSONEN !


Kesä on Kaksosten aikaa!
Näitä löytyy lähipiiristäni muuten aika monta, joten tämän horoskooppimerkin  kommentointi onnistuu helposti. Tässä toimii ihana Eila-tätini 91v. sekä Pentti-velivainaa, häntä ikävöin edelleenkin!
Sanoisin Kaksosten olevan se, joissa on eniten positiivisiä ominaisuuksia ja jopa allekirjoitan sen.
Tämä, olipa hän nais-tai miespuolinen, niin aina toimii ystävyys toisen-ja oman lajin kanssa. Koska hän on vilkas, sopeutuvainen, utelias, avoin, valpas, vastaanottava jne. Synnynäinen puhuja ja erinomainen keskustelija, diplomaattinen, kiinostunut eriasioista.... Tätähän jatkuisi loputtomiin, mutta mielelläni korostaisin näitä asioita, lisään viellä yhden, mahottoman hyvät kädentaidot. Olipa kyseessä, penseli, vasara, kauha, koneet, kamera, niin aina pelittää. Luova mielikuvitus ja jutustelu jota on mielyttävä kuunella, jopa eri taidelajit luonistuu  kuin paremmaltakin oppineelta.
Vähän jo tuntuu liiottelulta, mutta näin ne toimii minun Kaksoset! Koitin miettiä niitä toisia ominaisuuksia, joista voisn mainita, en vaan löytännyt sellaista, ihmettelen1  Tasapuolisuuden vuoksi, voisin todeta että, jotkut piirteet näistä Kaksosten merkeissä syntyeillä, ovatkin toisille se "punainen vaate"!!! Itse olen Härkä ja minuahan se "punainen vaate" ei muuten ärsytä lainkaan. Ihan vaan, muodon vuoksi ja toisten iloiksi voisin päästää suoraan ja sarvet tanassa päin, muuta tokkopa vaivaituisin kovin herkästi siihenkään...hih-hii!
Elämässahän käy useinmiten niin, että lahjakkaista ja sopeutuvaisia ihmisiä kadehditaan ja panetellaan eniten, mutta hehän sen useimiten kestävätkin. Eivätkä laskeudu samalle tasolle, jotteivat olisi samankaltaisia kuin ko.olevat yli-ihmiset!

Olin tehnyt luonokset jo aikaisemmin näistä mun kolmesta uusimmista horoskooppiumerkeistä, vaan en löytänytkään niitä tällä reisuilta Bp-stä. No, täältä hän ne oli, en vaan pakannut niitä repppuuni lähtiessä. Nou hätä, maalasin ne sit suoraan, omasta päästä! Samoin kuin se entinen ukkeli teki ne kuuluisat linnunpöntöt, tämä on se sanonta josta tykkään ja käytän. Ne  kaksi muuta ovat Kalat, Vaaka ja valmiina on myös Skorpioni. Härkä, Leijona ja Kauris ovat jo olleet esillä. Suunittelen  niitä toisiakin mielenkiintoisia taivaanmerkkejä  jotka on myös tarkoitus jossain vaiheessa tekaista.
Tämähän on leikkiä ja hauskaa  ja kovin tosissaan ei kannata horoskoopin mukaan elää. Samat sanat sanon ennustajiin ja toisiinkin noitiinkin. Itse uskon siihen että ennalta on määrätty minunkin kohtalon tie ja otan vastaan mitä annetaan. Pystyn kyllä erottamaan edelleenkin kuka se Ohjaaja on, yritän huomioida ja noudattaa niitä. Vaan sitä en kiellä etteikö mieli tai kieli veisi joskus myös toisaalle....!?
Tätäkin tarvitaan elämässa jottei se kulku olisi liian tavanomaista ja yksioikoista.

Lämpöä ja hyvää mieltä KAKSONEN, ruusu sinulle ja samalla toisetkin lajitoverit ansaitsee oman osansa tästä nöyrästä toivomuksestani!