Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

RUNON RIVITIN - OMASTA OLOSTANI !



Totesin tämän, kiirettä kesä kului!
Pesässäni pysyin, kattelin katua
toria tarkastelen, ikkunoista ihmettelen.

Huomasinko huomista, elinkö eilistä, 
mietinkö maailman menoa?
Mietin-maksoin, laskuni-luin,
opikseniko otin..... 

Uniini uskoin,
 taioin taitavaksi, tiedostin tulevaisuuden.
Rakensin-revin, käänsin-korjasin.....

 Teputtelin tossuillani, kunnes kumahti.....
Kompuroin kumminkin, polvilleni pamahin!
Kotini keittiön, matalan majani,
parhaalle paikalle,
 lieden lähelle, pakastimen pielessä....

Matto monella muhkuralla,
 kasassa kirottu kirjava, vihreän/valkoinen,
lattian liina.
Istuin ihmettelin- tähänkö tultu!?
Käsiäni koukistelin, olkani ojensin. 
Suoristin sormeni, kintujani kohen....
Tarkistin tiesin, lujat luuni
paikoillaan pysyivät!

Muhkean mehevän Mymmelin, 
hymykö hyytyi?
Kiitoksen kajautin, ensiksi enkelilleni- kanssani kulkijalle !

Toimivaksi totesin, järkeni juoksevaksi,
tiesinhän tuonkin!
Yksin yritin, käsilläni kannoin.
Suorana seisoin, astuin askeleen,
 jatkoin jalkojen, tuttua toimintaa....

Kuukausi kulunut, tästäkin tapahtumasta!
Pieni pelko, arkuus arvaamaton,
liukkaat lähenee, räntää roiskii...
Mieleni mataloiku,
sisua sain!
Huh-huh.
 vähän voivottelen,
jumpalle jolkutan, parastani panen....
ps.kaunis maalaismaisema maalasin sen viime vuosituhanella ja on jossain jonkun seinällä!

13 kommenttia:

  1. Näin voi valitettavasti käydä, on käynyt minullekin paljon huonommin tuloksin!

    Laita liukuesteet kenkiisi, Maikku, kun lähdet liukkaille kaduille kävelemään!;/

    Tämän sanon kokemuksen tuomalla rintaäänellä, Maikku!<3

    Lämpimiä terveisiä täältä Tohmikselta!<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Mulla on aina ollut ne liukuesteet, ne on valmiina jo niissä kengissä! Vaan vajaa vuosi sitten ensi liukkaala pöllähdin pyllylleni heti kotikadullani kun tulomatkalla alko pakastaa niin katu oli osittain lasikirkas....;/Se oli silloin onneksi se "pehmonen"lasku...;)

      Jotenkin se pistää vihaksi kun kaatuu, sitten alkaa se mahoton arkuus ja tässä iässä alkaa se totamus, että nytkö se alkaa!?
      Kiitos ja otan terveiset ja neuvot ilolla vastaan, kaikkea hyvää toivotan....;D

      Poista
  2. Hienosti riimittelit!
    Liukkautta saa tosiaan varoa, on noita kokemuksia itselläkin. Nilkka meni joku vuosi sitten ja pitkään sitä piti potea!
    Terveiset täältä Savonmualta, sataa vettä, sataa rakeita, eli monenlaista ilimoo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sitä sommoo tiellä, sattoo ja paestoo, rakkeitakin tyrkäs ruokatunnin aikoon, sul het siliän tien....;)
      Kerran viikossa ainakin yritän lihaksia saaha joistaviksi ja jos vähän vahvistuisivatkin! Parin korttelin välin meen sauvoilla, niin ei tarvi suuremmin lämmitellä kun pääsen niihin vehkeisiin. Kyllä se joka punnerus juilasee polviin, pakko yrittää vaikka ihan pienillä painoillakin....;D

      Aurinko pilkahti ja sen mukana tulee terveiset sinne Minttuli...;)kiitos!

      Poista
  3. Se on niin tylsää, kun se kaatumisen muisto on josain tuolla aivojen sopukoissa :( Sama pelko on mullakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä meitä kaikkia oiken vaivaa...heh...vissiin se sama tauti, johon ei ole sitä rokotusta viellä keksitty...;)

      Olenhan sitä aina kaatuillut, kiireissäni ja huolimattomuutta, mutta silloin pääsin ylös ilman apua. Nyt noi nivelerikot kun ei anna polvilla punnata, niin siinähän sitä ollaan ja ihmetellään.
      Onneksi keksin keinot tässä viimesessä matto törmäuksessä, ei tarvinut apua soittaa/huutaa....;/

      Poista
  4. Jopas tuli mukava runo - ikävästä tapahtumasta.
    Pelolla ajattelen minäkin noita tulevia liukkaita, on opeteltava taas kävelemään varoen. Liukuesteet on minullakin, monenlaiset on, mutta ei ne aina kaatumista estä kun kaatuilen ilman liukkaitakin - astun vissiin jotenkin huonosti.

    VastaaPoista
  5. Sullahan on ne löysät nivelet, vissiin jotenkin todettukin, että muljahtelee ilman varotustakin ja mistä lie.....;/
    Pakko se vain on ajatella, että olkoonsa sitten ja voishan niitä olla suurempiakin juttujakin ja tämä nyt tällä kertaa.....;D

    Liian araksi ei oikein kantsi ruveta koska sitten vasta herkistyykin liikaa ja kaikille maholisille asioille....;)

    VastaaPoista
  6. Kyllä on riimit ja poljento taas kohdallaan, hieno runo! Samaa minäkin pelkään, eli niitä liukkaita ja pimeitä kelejä jotka taas lähestyvät, kai pitää jotain piikkejä hankkia kengänpohjiin. Kaunis syksyinen maalaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tommosta pientä vitsinkin poikasta, vakavastakin asiasta voi tehdä! Helpottaa huomattavasti omaakin oloa....;D
      Kiitos Anja...;)

      Poista
  7. Olipas mukavaa luettavaa :) mukavaa loppusyksyä/alkutalvea sinulle !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suvi kiva kun käväsit täällä...;)

      ps.poistin ton toisen kun oli ihan sama kommentti tullut peräkkäin, eihän se olisi haitannut....vaan kun kokeilein mitä tapahtuu kun painan "poista"kohtaa!
      Jätän portit auki jotta olisi edelleenkin helppo tänne poiketa.... tapamisiin.....;)

      Poista
  8. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista