SEITSEMÄN FAKTAA MINUSTA !

Lupasin vastata haasteeseen jonka sain vähän ennen kun lähin retkilleni.

 Neitoperho, Hyppysellinen fantasiaa blokista sen laittoi tänne. Hän kun on luontoa arvostava ihminen, niin nämä kristalli joutsenet hänen kunniaksi ja näyttävä koru setti vapun viettoon. Näitä fakta juttuloita löytyy minusta lukematon määrä ja nyt tulee sitten sen seitsemän totuutta joista en ole saattanut mainita aiemmin!

Tämä pikku pakinani on muuten juhlan aiheinen, sillä se on 200-s tämän reilun puolentoista vuoden aikana kirjoittamani juttu tänne muruihin.

Ajan kohdaksi on sopiva tämä huhtikuun loppu, tarkka päivä on vapun aatto, koska silloin on aina jotain merkittävää tapahtunut omassa elämässäni. Vaikkakin työ aikoina teinkin pitkää päivää töissä ja pidin huolta että kansalla oli hyvät vappu juhlat.


1.

Sivilisäätyni on virallisesti "naimaton", itse käytän yleensä kysyttäessä tätä  perus sanaa "vanhapiika". En siis ole koskaan mennyt virallisesti oikein vihille!

Tämä on ollut minun oma vapaaehtoinen valintani, jota en ole katunut. Luulen, että näin se jatkuukin, koska olen sen huomannut sen aika mukavaksi ja joustavaksi olotilaksi.

2.

Minulla on muuten aika monta lasta! 

Melkein kaikilla on eri isät! 

Täys-sisaruksia heissä on myös muutama. Lisäisin vielä, että yksikään niistä ei ole minun tekemä! 

Minulla on ollut suuri siunaus sekä ilo olla ja elää, vähän erilaisessa  tilanteissa, koska olen saanut lapset valmiina.

Nämä lapset ovat aina kuuluneet elämääni. Minä olen  se joka olen  tarvittaessa ollut saatavilla, vaikkakin tämä oma työni ja yksityiselämäni on vienyt naista milloin minnekin. Lasten ja heidän vanhempiensa kanssa   yhteys jatkuu, lasten kumppanit ovat kasvattaneet tätä porukkaa ja lapsen lapsiakin on jo iso liuta. Kotini  ovet ovat heille edelleenkin auki, vara-äiti ja vara-mummo löytyy yhäti kun tarvitaan. Toivon että voimia terveyttä piisaa vielä pitkään!

3.

Minut on  kastettu ev.lut.srk. ja tunnustan uskoni edelleenkin!

4.

Työn teon aloin melko nuorena. Eka kesä työni oli 12 vuotiaana, saaressa mökillä kahden pikkupojan "iso siskona", siitähän se jatkui.......

5.

Lakisääteisen kouluni kävin ja sitten jatkoin työn ohella opiskelua. Mitään ammatti unelmaa ei ollut, jouduin alalle itsestään. Jälkeenpäin kun ajattelen, niin se oli se oikea.

Työni kautta opin tuntemaan paljon erilaisia ihmisiä. Koska olen hotelli- ja ravintola-alan ammattilainen. Kotimaassa hankin elantona lähinnä hovimestarina ja ulkomailla keittiöpäälikkönä.

Kun täytin 60 vuotta.sitten, kuusi vuotta, niin päätin mennä kouluun syksyllä. Vanhempien kielto ei auttanut, vaikka sanoivat etten pääsisi vasta kun vuoden päästä! Lähdin siskoni perässä ja kun pääsimme koululle, niin Pikoliini näytti ovea ja sanoi kysy tuolta. Minä ilmoitin tulostani luokan opelle ja menin takapulpettiin istumaan. Olin kuuntelu oppilaana   syyslukukauden joka päivä, viimein ope ilmoitti että saankin kevät lukukauden olla oikea koululainen....hih...onnistuin....;D

6.

Tasan 24 vuotta sitten kun täytin 42 vuotta, niin juhlittiin mun synttäreitä. En muuten ole koskaan viettänyt ns.pyöreitten vuosien juhlia, saatikka muitakaan kihlajaisia.

Työni puolesta meillä oli sellainen privaati klubi, jonne ei päässyt vieraat kuin kutsuttuna ja siellä olikin silloin tällöin tunnettuja tyyppejä paikan päällä. Paikkahan oli Venäjällä, USA:n ulkoministeriön tiloissa. Kun  arvostettu filmitähti Robert Redford käveli luokseni ja pyysi lupaa että aloittaisimme yhdessä  tanssien sen illan!? En kieltäytynyt, koska en ollut aikaisemmin hänen kanssa tanssinutkaan, eikä tämä ollut muuten viimeinen kerta ......

Sehän taas siitäkin synttäri pippaloista!

7.

Olen absolutisti alkoholi juomien suhteen.

Vissiin johtuu siitä, että olen niin paljon nähnyt miten viina vaikuttaa ja tekee käyttäjille. Olipa se herra tai narri, samat nolot temput toistuu. Yleensä hän poistuu parhaassa iässään porukoista ikuisiksi ajoiksi. Läheltä on lähtenyt kesken kaiken työ kavereita  ja moni artisti on vetänyt viinan voimalle sen viimeisen veisuunsa....

He saivat rauhan ja levon, liiankin varhaisessa vaiheessa.

Koska omistan vahvan itsetunnon ja elämän halun, niin en ole antanut viinan viedä itseäni. Vaan teinkin sen vastaiseksi, jotta pystyisin tarkkailee ja tarvittaessa hiukan tukemaankin. Olen yrittänyt olla jo mäessä apuna, koska mäen alla työ on niin moninkertainen!

Työkseni kun läträsin alkoholi juomien kanssa niin samalla on tullut näitä karahvia ja niihin käypiä juomakippoja hankittua.

Tämä on viina karahvi ja siihen kuuluvat snapsilasit.

Korut kummassakin kuvassa on tuunaus juttuja.

HYVÄÄ  JA MUKAVATA VAPPUA, toivotan.....;)

REISSUSSA RÄHJÄÄNTYY !

Sulat on suittu, vähän tässä pöyhistellään ja ollaan olevinaan melko näyttäviä, ainakin kuvassa! Nokka terävänä, ruunu päässä ja helemat korvissa.....

Pikainen, mutta seikkaperäinen kuvaus/kirjoitus viimeisestä kuukaudesta.

Eka viikolla kun join kotsassa  kahviani ja haukkasin reippaan palan pullaa maitokahvin kaveriksi. Aikani mössäsin niitä muusiksi suussani, ni jopa kahrahti pahasti. Usein muuten rouskuu leipäkin suussa, jättävät hiekkaa ja pikku kiviä lisukeeksi. Makkaroisakin sen huomaa usein!

No, sain sen jollain tapaan kielelle ja nappasin sen sormien väliin ja rupesin sitä lohkaretta tarkistaa.

Siisti vaalea ison pippurin kokoinen se oli, vissiin motkotinkin, että ois voinnu hampaatkin siinä samalla mennä ruuan sulatus putkiin ja huomenissa kolinalla tullut toisesta päästä ulos.

Mulla on suurennuslasi aina käsien ulottuvilla ja rupesin sitä oikein tarkistamaan. Vaikka kuinka arvokivi olisi..... olihan se! Ylätakahampaan paikka, jokunen vuosi sitten rautapaikka vaihettiin valkoisiin. Tän muutaman vuoden se pysy, kääräsin sen paperiin ja vien sen mun hammaslääkärille, liimatkoonsa sen takas!

En mennyt siellä korjaamolle kun ei ruvennut sattumaan, kait juurihoidettu hammas oli! Kallis juttu on kolmensivun paikka, jos sen pystyy vielä puru kuntoon korjaamaan!

Polvissa juili kun rasitin niitä vähänkin. 

Päätinkin nyt ensviikolla sitten tilata aikaa oikein kahelle asiantuntijalle  jotta perehtyisivät mun suuhuni ja polviini. Ettei tarvis enää näin yleisesti netissä urputtaa ja valittaa vaivojaan.

Sanovat, että alan rapistua ja on laitettava uusia varaosia käyttöön jos meinaan yhäti tuolla ulkomailla liikuksella. No, meenaanhan minä ja täällä Suomessakin haluaisin reissata.

Ilimoja piisas samoin rahat, kun elin nuukasti. Maalasin loput horoskooppi taulut ja pari muuta lisäksi. Koruja ja käätyjä tuli sellainen leipäsussin verran tehtyä ja kaksi kirjaa lukasin.

Näkemisiin ja kuulumisiin, ja naatitaan keväästä, toin sitä sen verran mukanani, että sanomaan pääsen.....;)

MATKALLA....

Tällä matkalla on Maikun isosisko Pikolini, ja taas Maikun blogissa asialla. Maikku on vielä omalla  reissullaan ja tietokoneista etäällä.... tai on niitä tietokoneita mutta niihin hän ei nyt koske. 

Olen "talonvahtina", postin tsekkaajana sekä edelleen voimissaan olevan putkistorempan tarkkailijana. Remppa etenee aikatulussa, eikä se nyt ole häirinnyt. Ensiviikolla on vesien käyttökielto, joten lähden taas omaan kotiin.

 Junamatkat sujuvat nykyisin hujauksessa, jos ja kun oma läppäri on mukana. Junissa on ilmainen nettiyhteys, on pistokkeen piuhoille ja hyvää työrauhaa. Yläkuvassa, junanikkunan alla näkyy tietsikan ja kännykä kuvakkeet ja pistorasiat, ladata voi jos virta loppuu. Juna seisoo vielä Helsingin päärautatieasemalla.

Matka tuossa kuvassa on edennyt jo Tikkurilan asemalle. Aika surullinen näkymä, harmaata on ja asemalaituri vielä soran peitossa. Hyvä kun ei ole jäätä tai lunta. Jyväskylässä sitä soraa ja jäätä vielä riitti. Yksi kaunis aamu Maikun kodin edessä oli jalkakäytävä jo lakaisukoneella putsattu - kertaalleen. Sitten alkoi vesisade, eikä vieläkään ole loppunut. Hyvä niin.

Nuoret vetopasuunansoittajat antoivat soittotaitojensa näytettä Jyväskylän SOKOs tavaratalossa. Siellä esiintyi useita nuoria soittajia ja laulajia, useina päivinä. Tähän tietysti halusin pasuunansoittajat, koska meidän isä soitti samaa instrumenttia aikoinaan (pasuuna oli se mitä hän soitti Jyväskylän sinfoniaorkesterissa). 

Tänään on se päivä kun Titanic upposi tasan 100 vuotta sitten. Samaan aikaan palasivat Suomeen isovanhenpamme lapsineen, mukana pikku Edvin. Tulivat S.S. Caronialla.

Siskokset viiskyt vuotta sitten.

Maikun luottohenkilö tässä taas asialla - luvan perästä, niinkuin kuuluu.

Kuvassa me nuorena, Maija 14 ja Pirkko16 vuotta.

Yllä olevan kuvasi meidä isä, Edvin 51 vuotta sitten. Isän syntymäpäivä oli edellisenä päivänä ja hän halusi kuvat kamerassa olleen rullan täyteen. Mehän olimme tietysti valmiita poseeraamaan, tässä yhteisessä huoneessa Jyväskylän kotimme yläkerrassa. 

Nykyistä kuvaa meistä en tähän laita, enkä sen kummemmin kerro missä se Maikku taas on. Kertoileepahan sitten itse kun palaa reissuiltaan.