ARJEN ASIOITA - JUHLIEN LOMASSA !

Työntekoa kun on jos jonkinlaista, minulla se oli aikoinaan suoraan sanoen yhtä juhlaa. ja kaiken lisäksi sen keskipisteenä olin minä!

Ennen tämänkin kuvan taltiointia olin laittanut ruuat ja sun muut tarjoilut aika suurelle porukalle,

juhlat oli Amerikan Merijalkaväen jokavuotiset pippalat. Niissä oli vissiin noin sata ihmistä, siis sitä normaali vierasmäärä. Itsenäisyyspäivän vastaanotto kuului aina niihin suuriin juhliin,  400-500 henkilöä!

Suunittelin ja ostin ruuat sekä pääasiassa valmistinkin ne syötävään kuntoon, apulaisia kyllä oli tarvittava määrä keittiössä ja salin puolella. Kun tarjoilut olin saanut valmiiksi, niin kävin vaihtamassa vaateet ja laittamassa helmet kaulaan, huulet punaamassa ja siirryin juhlakansan pariin....tarkkailijaksi! 
Se loppuilta oli kylläkin aika vapaata, koska seurustelin vieraitten kanssa ja jopa tansahtelin jos oli sen lajin juhlat!

Työtilat olivat isot ja hyvät, tässä yksi nurkkaus isosta keittiöstä ja minä ihan ite koko komeudessani tästäkin sen suurimman tilan neliöistä otinkin omaan käyttööni.....;)

Jottei se totuus unohtuisi, juhlimisella on se toinenkin puoli, salattu, törkeä, sanoisikin jopa raaka elo, joista ei kovinkaan paljon puhuta. Tässäpä tarinaa siitä siistimmästä päästä!

Takapihan talvea ja ainut työkalu oli tämä peltinen juttu  lumien siirtoon! Voi miten kaipasin sitä kätevää lumikolaa Olihan meillä talkkari joka olisi kuulunut hoitaa nämä hommelit. Malliahan piti aina näyttää koska se oli silloisen NL-n tapa, muuten ei mikään toiminut! 

Tämä kolmikerroksinen palatsin alakerta oli taloustilaa ja kuvassa olen juhlakerroksen apukeittiössä, joka oli toisessa kerroksessa. Takanani oleva pieni hissi oli paras keksintö koko talossa, jolla pystyi tavaroita ja ruokia siirtämään kerroksista toiseen. Ihmiset käyttivät  marmori rappusia, samoin rotat!

Tietojen mukaan nainenhan käyttää etupäässä myrkkyä apunaan kun on tarkoitus eliminoida jotakin.....! 

Valitsin sen hyväksi todetun tavan, sinisiä kauraryyniä joita laitoin posliinilautaselle, siksi että se kolisi kivilattialla kun ruokailijat olivat paikan päällä. Tarkkailin  niitä, olivat pääasiallisesti urospuolisia, helppo todeta kun olivat myrkkyastialla kulkuset killutelivat näyttävästi esillä, siitä kaupunkilaistyttökin tietää elikoiden  sukupuolen. 

Kaikilla näillä otuksilla oli omat kutsumanimet, katoin aina kalenterista kenen nimipäivä oli silloin kun huomasin nämä kutsumattomat vieraat!  Hitsin- hitsi, että ne inhottavat siimahännät tulivat mun työpaikalle. Onneksi aika harvakseen ja eikä koskaan porukoissa!

Huomasin sen heti aamusta esimerkiksi saipuasta jossa oli  rotan hampain jäljet! Tosissani päätin toimia kun oli merkinnyt kovan muovikorkin juuri ostamaani hyvään oliviöljy pulloon. Päätin ruveta tositoimiin, hommasin välittömästi isoja rotanloukkuja. Toimivathan nekin, mutta jälki oli vastemielinen, joten vaihdoin myrkkyyn.

Niille kelpasi kaikki mahdollinen ja kiertelivät ympäri isoa taloa!

Inhottavin asia oli sitten etsiä niitä raatoja, kun huomasin etteivät enää murot kelvanneet. Nehän löytyi yleensä hajun perusteella, en varmaan koskaan unohda miltä haisee kuollut rotta. Raatojen poistamisen annoin kyllä toisille tehtäväksi. Olihan meillä talossa ns.raavaita ja rohkeita miehiä tähän hommaan, jotka olivat muuten aika arkoja näissäkin asioissa!

Hyvän ja toimivan vinkin sain toisen talon kolleekalta. 

Tämä myrkky sai rotat janoisiksi ja sokeutuivat, etsivät vettä ruokailun jälkeen ja sitten kupsahtivat näkösälle. 

Ota iso kattila ja laita vettä sinne ja sivele kattilan sisäpinta ruokaöljyllä, tarkista aamulla kattilan sisus! Vettä löytyi, mutta kintut lipesi ja eivät päässet pois. Aamulla sitten siellä kellui  rotta sakarat ja maha pystyssä.....;/ Vain kerran kokeilin tätä, koska jotenkin en vain tykännyt koko hommasta !?

Elävinähän niitä oli mahdotota saada takaisin ulos, omiensa pariin..

Tältä näyttivät ne oikeat rottien asumis-ja ruokamestat vanhoissa kaupungeissa. Pari tämmöstä haisevaa sisäpihaa oli kun oikasin kulkureittiäni residensistä pääkonsulaattiin....;D

Itse asuin residensin pihatalossa ja onneksi sinne ei pesinyt rottia tai  torakoita, hiiriä en muuten nähnyt sen kahdeksan vuoden aikani siellä yhtään. Vissiin ne rotat söi nekin!

Muitakin lieveilmiöitä kyllä olisi kertomiseen asti, tässä vain yksi juttu siitä diplomaattien luksus elämästä ulkomailta! Ihan herkimmille en suosittele näitä mun  reissujani. Tasapuolisuuden vuoksi lisään, että kyllä siellä Saksassa, Itävallassa ja Amerikoissa näitä saman tyylisiä asioita oli, eikä vain pelkästään Venäjällä!

Rotta aikoina vaihdoin aina normaalit työkengät saapaisiin! Illotti sen verran paljon koska tiesin, että petohan se elukka on....nappasee vaikka varpaan, kun kohille osuu!

Eihän se helppoa aikaa ollut, mutta erittäin mielenkiintoista ja vaihtelevaa, päivääkän en vaihtaisi pois.....en edes sitä kun tanssin Robert Redfordin kanssa....hih.....:)