Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

OSTAA-MYY-OSTAA.....


Käyn silloin tällöin kirppiksillä. ihan kova friikki en ole,
tästä isostakaan myyntipaikasta,
ei tarttunut mukaan
yhtäkään
ostosta!

Tämän uskottoman paikan löysin ihan sattumalta, kun olimme kesäretkellä Karstulassa, entisen rippikoulu paikkani kun halusin käydä tarkistamassa yli puolen vuosisadan jälkeen.

Siellä kyselin, että onko Rantakallio vielä toiminnassa.....tuli vain mieleeni kun se oli ihan vastapäätä opistoa tien toisella puolella!?
Aikoinaan yksi suosituimmista tanssilavoista. Eihän siihen silloin v.1961 tarvittu kuin yksi lauantain ilta kun alkoi kuulua tanssimusiikkia rantalavalta sinne tyttöjen asuntolaan.
Porukoissa kaikkihan aina viisastuu totesin sen jo tepsivän silloinkin, niin päätimme lähteä sinne saman illan aikana ikkunan kautta pihalle ja tantsuloihin.
Jäätiin kyllä kiinni jo pihassa ja takaisin nukkumaan, mutta seuraaviin lavatansseihin yritimme uudestaan........

Sanoivat siellä kansanopistossa, että menkää ihmeessä siellä käymään on toiminnassa ja sieltä kyllä saa ja löytää ihan mitä vain, tarpeelista ja tarpeetonta.
Paikka toimii nykyään konkurssipesien kirpparina!


Suoraan sanoen myyntipuoli oli aika runsas, että valikoimaa kyllä löytyi!


Nämä kuvat on ison talon puolelta!


Kaikki ulkorakennukset telttoineen myytävää kamaa täynnä, uusia hyvä vaateita, huone-ja työkaluja, tottahan se oli....siis kaikkea mahdollista!


Tanssilavan puolelle kurkistin sekin oli myyntitilana, olipa kaunis lavan pihapiirikin muuttunut niistä ajoista jolloin viimeksi siellä kävin!

Mikäs minä olen arvostelemaan, kaikkihan rupsahtaa vuosien mukana .....mutta miksi tätä upeata huvipaikkaa ei oltu kunnostettu edes päällisin puolin, koska päivittäisessä käytössä on edelleenkin!?
Voi olla, että aika moni minutkin nähdessä, vuosikymmenien jälkeen toteaa ihan sitä samaa......paitsi minä en ole päivittäisessä käytössä, mutta liikun kyllä näytillä tuolla kylän raitilla....

Vissiin on tehtävä joskus uusi reissu sinne, jahka olen sulatellut näkemääni!

Porukkaa siellä kuulemma käy ympäri Suomea ja tottahan se varmaan onkin nähtävyys ja mitä mainion ostos paikka retkikohteeksi, suosittelen!

Otin kesän alussa itsepalvelu myyntipöydän tästä kotini naapuri korttelista muutamaksi viikoksi, halvimman ja pienen  hyllykön päädyn ja päätin kokeilla toimiiko.
Vaateet vien suoraan hyväntekeväisyyteen kiertoon  mutta toisia asusteitakin löytyy pilvin pimein mun huushollista, samoin astioita yli tarpeen.


Hinnoittelin kamat sen verran huokeeksi ja toivon, että saisivat uuden elämän toisaalla. Taulujakin kokeilin ja hinta pyyntö oli vain osa raamien kustannushinnasta. Tämä ruskea tyttö meni jollekin, taulut vein vasta viimeisellä viikolla, olisi alkuun pitänyt nekin sinne esille panna!

Koruja oli noissa karkkiastioissa, lähinnä korviksia ja käsirenkaita.
Myyntitilassa oli talon puolesta muutama korkkitaulu johon sai nuppineulalla laittaa omia koruja myytäviksi!
Keskellä sini/ketjullinen ja turkoosikaulakääty sekä oikeassa laidassa, sini/musta laatainen riipus on minun käsitöitäni...


Vähän jännitti kuin homma hoituu, tulisiko edes sen verran  rahaa jotta saisin maksettua oman tilan vuokran!?
Eka kertaa kun olin näillä kaupoilla.
Onnistu sekin sessio oikein hyvin ja käyttörahaakin jäi lompakkoon jonkin verran.
Kävin joka päivä tarkistamassa ja siistimässä sekä vein lisää kamaa myyntiin ja sehän toimi kun paikka oli tässä lähellä.
 Seurasin tietysti toistenkin myyntipöytiä, liikaa kamaa ja siivottomia ei lisää ostohaluja ihmisissä.

Nyt tulevalle viikolla otan pariksi viikoksi saman kokoisen paikan kamoilleni. Hommasin itselleni oman korkkitaulun johan saan hyvin korut esille, toimii näissä asioissa paremmin.
Myytävästä ei kyllä ole kyllä pulaa, kunhan ostajia löytyisi, jarrutelen itseäni omissa ostoissa ja yritän noille nuorisolle saada aina jotain mukaan vietäväksi....tuntuvat olevan vähän ronkeleita kun vertaan meihin pulajan kakaroihin, kaikki kelpasi mitä tarjottiin.....;)


lauantai 19. syyskuuta 2015

SOPEUTUVAT MAAHANMUUTTAJAT !


Monimutkainen mutrusuu leppoisa luppakorva
surusilmäinen söpöläinen
laiskana loikoili
makoilen mietti....
.....tulisipa toveri,
jolkottelsi juttukaveri!
Nuuskautti nokkaansa, 
tuuli terveiset toi.

Hiipien hipsutteli, 
tappijalkainen toveri.
 Kovakilpinen konna kyttääjä,
yrittäjä yksinäinen.

Kumpikin kaukaa kotoa
muuttajia muualta.
Lämpöä löysivät
vieretysten viihtyivät!
Ottopojiksii ottivat, 
perheeseen pääsivät.
Siskon saivat samantien, vilkkaan velikullan vierelleen.
Hoitajiksi huomiseen,
rempseiksi rapsuttajiksi
ja
hyviksi huoltajiksi!



Sitten seuraavaksi,
lisää löydettiin, 
kotiin komeat koirat kannettiin.
Kissa kiilusilmä, kiitteli kehräten
onnellista oloaan,
kaverinsa kainalossa.

***

Eri rotuiset ja kokoiset elävät sopeutuvat ajan kanssa hyvin toisiinsa ja pennut lähes välittömästi...mutta mikä ihme ettei kaksijalkaiset opi hyväksymään.....rodun-värin-uskonnon tms.näkyvän ominaisuuden mukaan toista joka muka poikkeaa valtaväestöstä !?

 Nämä kuvatut  eläimet kuuluivat aikoinaan veljeni perheeseen, osana hänen omituiseen kansainväliseen yhteisöönsä! Lapset jatkavat edelleenkin pääasiassa koirien kasvattajina mutta aina sieltä löytyy toisiakin lemmikkejä.......

Olen ollut lähes ikäni maahanmuuttaja ja kaiken lisäksi  olen maahan  muuttajien jälkeläinen monessa polvessa ja tuntuu ettei se kiertolaisen veri ole kuivunut meidän suvussa vieläkään!
Aina on joku tulossa tai menossa jonnekin......;)

Lyhyesti totean, että se suomalaisen sanalaskun kunnioittaminen vie hyvin eteenpäin, työtä, majapaikka ja ystäviä on aina tarjolla ....kunhan muistaa, että "maassa maan tavalla tai maasta pois"!!!!


perjantai 4. syyskuuta 2015

KARSTULAN EVANKELINEN OPISTO.


Meillä on tapana tehdä jonkinlainen kotiseutujen kierros kesällä ja minä sain valita kohteen.
Ainakin viimeiset kymmenen vuotta olen haikaillut menoa Karstulaan! Täältähän ei ole kuin 100 km sinne hyvää ajotietä myöten, vaan aina on ohi ajettu.

Ristiretken muisteluineen ajattelin, koska olen siellä ollut viimeksi v.1961.
Tämä talo on Karstulan Evankelinen Opisto jossa kävin rippikouluni.
Rippikoulu aikaani olen jo muistellut aiemminkin, vaan nyt pukkaa jo kolmatta osaa.

Rakennukset ja tilukset oli hyvin hoidettu, sain sen huomioitua jo ensisilmäyksellä! Vähän vinhalta tuntui sinne pihaan mennä, kattelin kartanoa ja iso talo tuntui heti tutulta. Asuinhan siellä sen  muutaman viikon verran parhaassa nuoruudessa!
Kiertelin kamerani  kanssa taloa ja ihmettelin, että miten ihmeessä minä olin uskaltanut ikkunasta laskeutua pihalle, nehän  näkyvät olevan ainakin pari metriä maasta tuossa oikealla suvulla ja takana samoin !?
Jos ei sitten lähdetty iltamenoille etupuolen ikkunoista, ulko-ovet talossa oli silloin yöt lukituna, meitä rippikoulu tyttöjä kun oli tämä talo täynnä!

Muuten eihän reilusti yli puolivuosisataa sitten lukittu ovia kunhan vain suljettiin kun muistettiin! Sitäpaitsi meillä oli siellä ulkohuussit ja jos vaikka olisi yöllä tullut se varsinainen kutsumus sinne, en ainakaan muista, että olisi ämpäri ollut sen asian toimitukseen eteisessä. No, kaikkea sitä tuli mieleen ja hokasin just, että enhän se minäkään ollut silloin uutena ollut kuin nyt.....jos satun yöllä säpsähtää hereille kesken makeimman unosten......niin kyllä se vain on suunnattava sinne vessaan välittömästi, ihan vaan kaiken varalta.....;)


Samat rappuset  viisi askelmaa ja ovikin on sama, minulta on vaan letit pätkästy pois! Taisin ekakertaa käydä kampaajalla vasta Saksassa, kun päätin leikkauttaa pitkän tukan pois, ehkä olin silloin jo parikymppinen. Vissiin tykkäsin pitkästä tukasta kun annoin sen kasvaa taas, vanhoista valokuvista sen huomasin.



En muuten osannut silloin noilla vuosilla edes kuvitella saatikka haaveilla mitä se elo tuo tullessa.
Kyllä se toi hyvän ja muistorikkaan elämän ja pakko on todeta sen vanhan laulun sanoilla, että päivääkään en vaihtaisi pois!
Oma valintani oli tieni kulku ja se onnistui niin kuin pitikin......ja tuntuu jatkuvankin, helppoa kun  ottaa ne ohjat omiin käsiin!
Kuuntelen kyllä toistenkin mielipiteitä,, mutta ei ne juurikaan tee muutoksia omiin päätöksiin!


Tässä kauniissa punaisessa talossa asuivat pojat se kuului siihen samaan pihapiiriin. Mitään kiinostusta heitä kohtaan en muista, olivat sellaisia pikkupoikien kokoisia ja oloisia, kuvia kun tarkkailin.



Kaunis vanha rippikirkkoni.
Kävelimme sinne koko ripariporukka, koska matka opistolta kirkkoon ei ollut pitkä matka. Kahvitus  oli opistolla sen muistan. 
Kyllä ne asiat  vain unohtuu vuosien myötä, toivoin niiden palaavan, kun paikan päälle vasiten menin........




Istahdin tilavan kirkon puupenkeille ja yritin kaivaa muistini kätköistä niitä tapahtumia, tuli mieleen joitakin asioita! Alttaritaulua en muistanut, vaikka kuinka yritin etsiä jotain tuttua!?

Kun julkaisin aiemmin rippikoulun kuviani blogissa, niin sitä tietähän löysin Astan, Ähtäriläisen rippikoulu kamuni joka asuu täällä Jyväskylässä.
Se oli hieno asia  ja tapailemme, koska Astan sisko asuu samassa talossa kuin minä ja sisko on ystäväni.....ja yllättäen selvisi nämäkin asiat !
Joskus jompikumpi muistaa jonkun asian silloisesta ajasta ja se kerrottava ja yritetään ratkoa, että jos vaikka poikii jotain uutta sieltä vuosien takaa......:)


ps.vieläkin on lunastamatta se oikeus jonka sain pienten mutkien kautta hankittua siellä riparileirillä....kirkossa vihkiminen, vaikka mikäs kiire tässä on kun totean, että "parasta ennen" päiväys on yhä voimassa! Hämäläisyyttä meidän suvusta ei löydy, ainoastaan naimakauppojen kautta, mistä lie toi hitaus sitten mulle periytynyt!? Ongelmaksi sitä en voi todeta, päinvastoin tykkään tästäkin piirteessä näissä asioissa......;)