Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

torstai 30. huhtikuuta 2015

Mirjamin valssi (Live)





Tapanani on ollut jo vuosia soittaa tämä kaunis juutalainen laulu aina Mirjamin nimipäivänä, elikkä huhtikuun viimeisenä! Samalla haluan toivottaa HYVÄÄ VAPUN aikaa kaikille toivoo Maija Mirjami....:)

maanantai 27. huhtikuuta 2015

RIPPIKOULULEIRI 1961.... JATKOA KAKKOS OSA !!!


Karstulan kaunis iso vanha puukirkko 1851-53 rakennettu, kellotapuli on v.1815, rippikirkkoni!


Jotenkin olen kaivannut sanontaa, että entinen rippikoulu kaverini, siksi nämä rippileirin jutut saivat alkunsa.
Päätin käydä rippikouluni maaseudulla ja leirillä joten omat lapsuuden-ja koulukamut eivät olleet siellä mukana.
Eeva oli kahden viimeisen luokan kaverini ja hankin halusi sinne leirille lähteä.

Tulosta tuli  eka postaukseni kautta ja yksi tytöistä sai tiedon blogistani ja laittoi viestin minulle luettuaan juttuni, sanoi muistavan siitä ajasta ja minutkin!
Asta oli saanut tiedon siskoltaan joka lukee kaikki blogini kirjoitukset ja muisti että hänen sisko kävi silloin rippikoulun Karstulan evankelisessa kansanopistossa!?
Tämä Liisa-sisko asuu samassa talossa kuin minä. Tunnetaan ja tiedetään toistemme asiat, menot ja tulot. Tiesin Liisan isonsiskon olemassa olon ja Asta tiesi, että joku Maija asuu myöskin samaa taloa ja likat kaveraa toisiaan.
Että sitten näin tuli yhteinen menneisyys esille ja molemmat halusimme tavata ehdottomasti. Emme olleet koskaan tavanneet vaikka Asta usein käy siskonsa luona mun alakerrassa.
Aika harva kait sitä rappukäytävässä tai kadulla kyselee tuiki tuntemattomalta, että hei ootko mun entinen rippikoulukaverini mahdollisesti !?


Kummallakaan meistä ei ollut kameraa siellä, emmekä muistaneet kuka näitä kuvia otti.
Astan albumista löytyi valokuvia joita ei ollut mulla ja tässä Eeva ja minä lettipää
 opiston rappusilla  silloin1961.


Asuimme tytöt tässä vanhassa päärakennuksessa jonka ikkunasta lähdimme tanssiretkelle tien toiselle puolelle Karstulan Suojan kesätanssi lavalle. Tietääkseni ei meitä oltu tämmösestä asiasta edes varoitettu saatikka kielletty! Mehän ei sinne asti päästy kun jouduttiin yllätetyksi!
Siitäkään en muista tarkalleen mitään, mutta jännää se tietysti oli.

Uusi matala osa oli opiston juhlasali jossa opetelteen katekismusta ja laulettiin.


Tämän kuvan tytöt Eija ja Asta olivat niitä rohkeita jotka menivät papin puheille meitä pois potkittuja tyttöjä puolustamaan ja ilmottamaan, että kaikki noin 60 koululaista sitten lopettaa myöskin ripppikoulun jos Eeva ja Maija sekä Anneli potkitaan sieltä pois kesken kaiken.
Me kolmehan emme olleet ainuita jotka sinne tanssiretkelle lähti!?
Aikamoista solidaarisuutta silloin viistoista vuotiailta.
En muuten muistanut sitäkään ketkä sinne papin puheille meni, onneksi Asta kertoi sen nyt 54-n vuoden jälkeen.


Liisa otti meistä todisteen, että olemme edelleenkin varsin kuuliaisia rippikoululaisia.

Kumpikin meistä on erittäin eläväistä ja toimivaa sorttia edelleenkin ja kypsiä aikuisia naisia, paljon  olemme saaneet aikaiseksi ja se samalla innolla alkanut elämänkoulu ei suinkaan ole lopsahtannut vaan jatkuu yhäti.
Pienet vastoinkäymiset jotka kuuluukin normaaliin elämään on mielestäni karaissut meitä, sillä oikealla tavalla joten totean tutun biisin sanoin, että elämälle kiitos!

Olimme siis Liisan luona tuolla alakerrassa ja tavattiin 54 vuoden jälkeen.
Kyseltiin puhuttiin ja muisteltiin ja  kun asumme kaiken lisäksi samassa kaupungissa niin nähdään varmasti ja oltiinhan jo vissiin useimmin nähtykin, tunnistamatta.....mutta emme vaan tienneet  sitä yhteistä tärkeätä menneisyyttä joka meitä yhdistää edelleenkin......:)





lauantai 18. huhtikuuta 2015

ÄÄNESTÄMÄÄN ÄIJÄT JA ÄMMYKÄISET !!!



Juhlapäivää julistan,
 kirkon kautta kierrän.
Astun alttarisaliin, silmiäni siristelen
 puisen penkin päällä,
istun ja ihmettelen.

Totuttua tapaani toteutan,
kuuntelen katselen,
tunnistanko tuttuja!?

Paljaita päitä,
harmaita hapsia, samaa sorttia,
rivi riviltä.

Rippikoululaiset,
 omassa olossaan, supatuksen sihinää.
Urut ulahtaa, hiljentää hetkeksi, koko kirkkokansan!

Sieltä sipsutan siskoni seurassa,
kirjaston kortteliin.
Valitsen viisaasti,
toiveeni toteutan.

 Nopeat numerot,
helpot hahmottaa,
ihan ilman
kiemuroita koukeroita,
viivat vain vedän.

 Osuvasti osasin.
valintani varmistui!


Uusin tekemäni kaulakoru!
Tämän upea lantti osui silmiini kierätyskaupassa jossa käyn harva-se-päivä maitokauppa reissullani Budapestissä. Ihan ohi en kulje, mutta otan muutaman askeleen eteenpäin tai oikeastaan jalat vie vaistomaisesti sinne. 
Piuhaan pujottamani helmet ja korumetallit löytyi omasta varastosta  ja tulos oli minulle mieluinen.
Luultavasti laitan tämän korun vaalipäivän kunniaksi, kirkkoon ja sitten kirjastoon äänestys paikalle.
Siellä tarjotaan vaalikahvit ja voi olla, että herkullinen pyhälounas kruunaisi tämän päivän.

Huh ja sitten alkaisi se jännittävä odotus......:)





keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

MITÄ SIITÄ KERTOISIN, KYSYJILLE VASTAISIN......


Pari kuukautta mennä humahti ja ilmoittaudun taas areenalla.......vanhoilla kuvilla !??
Nämä paikat kyllä pysyy Budapestissa kohillaan Deak teren Evankelinen kaunis kirkko, jossa kävin tälläkin reissulla.
Tässä vinguin jo toisilla sivuillani miten hyvin sain uudet kuvat siirrettyä tänne kansioihin ja vieläkin joutusammin häviten ne taivaan tuuliin.....siksipä käytän näitä viime kevään otoksiani!


Ruoka-ja ostoskojut tulivat jo ennen pääsiäistä paikoilleen ja palasilla on siellä käytävä. Kukaanhan siihen ei pakota, mutta hajuaisti kun toimii, niin on tarkistettava ko.asia.


.....nälissäni kerkesin jo kolme-neljä haukkua ottaa, ennen kuin muistin omistavani kameran. 
Pekonia, rahkaa ja juustoa, sama päällys toimii aina, puu-uunissa paistettu herkku
on vastustamaton ja erittäinen suosittu paikallisten ja vieraitten keskuudessa.
Isossa kauppahallissa en käynyt kertaakaan ja siellä olisin sitten syönyt sen toisen rasvaletun, mutta tällä reissulla piisasi tämä yksi.


Lähipuisto alkoi jo vihertää ja orvokit kukkivat.
Tämä vesipaikka on ollut hyvä janoon ja käsien pesuun, vaan nyt oli suljettu, koska käyttäjät eivät osaa raanaa sulkea, vaan vesi liriseen jatkuvasti.....


Tässä oli lintujen kylpy-ja pesupaikka jonka joku oli hajottanut!
Upeat taotut rautaportit puiston kolmelta sivulta varastettiin heti ensimmäisenä yönä! Tilalle laitettiin vähän vaatimattomat jotka ovat pysyneet paikoillaan.
Nykyään puistoa vartioidaan läpi vuorkauden ja me lähitalojen asukkaat voidaan siellä olla ja nauttia auringosta ja varjoista.
Huomasin, että aika monella oli retkievästä mukana, samoin kun minullakin!


.....puiston kukkasia.....


Eipä oikeastaan paljoa haitannut vaikka kuvat olivat vuoden vanhoja koska nämä paikat ja asiat on toimineet jo pitkälle toistakymmentä vuotta minulla samalla lailla. 
Nyt on kyllä tarkoitus lyhentää ja harventaa täällä, siis näissä kuvien mestoissa oloa ja sitten pikku hiljaa vissiin hiipuu kokonaan pois käsien ulottuvilta ja sitten kylmän rauhalliset uudet haasteet kehiin.
Oikeastaa mukavaa kun pystyy tässäkin iässä vaihtaa elämän menoa ja heittää entistä pois siirtyen toisiin ajatuksiin.....ja toteuttaa sitten niitä......:)