Tämä korusetti, roikku ja riippu minussa kun matkustin! Tein tai siis tuunasin ne jo talvella, vaan nyt vasta ajoin ne sisään, vai sanoisinko jotta korkkasin käyttöön!
Värit eivät kylläkään ole kuvassa kohillaan, lantit ovat pronsi/kultaväriä, keskustan lontti keskellä tiilenpunaista. Helmet erikokoisia, väriltään terrakotasta-maitokahviin, sekalaisia helmiä, kullanväristä korumetallia ja millin silikonisiimaan pujotettu se kätevä lanka joka antaa periksi ja on kestävää.
Värit toistuvat mustan paitapuseron alla olevaa trikoopuseron värejä jossa oli salmiakkia kuviointi rinnuksissa!
Tässäpähän tuli oikein muotiblogin avaus! Kuvaa en oikein voi puserosta ja itsestäni tähän laittaa, koska olen etuvarustuksiltakin melko runsas, niinkuin koko kokonaisuuskin on sitä samaa sarjaa. Sen kun ei olisi mahtunut tälle sivulle!! Että, jotta sievästi vain löhösohvan istuintyynylle ja näps ja tuli soman siro otos, levitykseen koko maailmalle!
Ostin kaksin kappalein näitä kaulariipuksia, niissä roikku kaikenlaisia killuttimia, hajoitin ja näperrän niistä monta uutta luomusta. Korut sain tietysti ALE-myynistä -75%, odottaminen ja tarkkailu kannattaa, tässä minun harrastamassa lajissa!
Siellä Unkarissa elän muuten ihan samanlaista elämää kuin suomessa. Kun jätin työni, niin päätin olla aika paljon omissa oloissani. Tästä asiasta saan kyllä kuulla edelleenkin silloin/tällöin, mutta minkä päätän niin sen myös teen. Tulen toimeen itseni kanssa erinomaisesti, aika ei tulee koskaan pitkäksi, osaan myös laiskotella. Silloinhan ihminen yleensä miettii jotakin, minäkin ruukkaan sitä tehdä. Hyvin suuniteltu työ, on kuin jo puoliksi tehty kun se on useinpaan kertaa mielessä käyty läpi!,
Asiasta toiseen, siivous on just sitä jota suunittelen sängyssä ollessa, pitkäkseni, että jos vaikka huomenis, senhän voi kyllä aina siirtää. Vaikkapa hamaan tulevaisuuteen, hih!
Asiaan takaisin, siintä saattaa tullakin ihan erinlainen mitä olit suunitellut jo mielessä melkein valmiiksi asti. Olipa se maalaus, koru tai ruuanlaitto, tokkopa sillä niin suurta väliä onkaan. Pääasia että ajatus pelittää.
Tämä näpertelijän, taiteilijan, ompelijan, kirjoittajan hommelit ovat sellaista yksinäistä työtä, ainakin minulle. Nautin siintä, johtuu luultavasti menneisyydesta, koska varsinainen palkkatyöni oli yhtä kansanpaljoutta, hälinää ja juhlaa. Muuten siintäkin tykkäsin ja tunsin olevani omalla valitulla sarallani, työ jonka hallitsin ja osasin, teinhän sitä 30 vuotta, ympäri maailmaa, eri kultuureissa. Silloihan nämä hommat olivat myös mukana, mutta aikaa ei aina piisanut, niinkuin nykyisin kun olen eläkemummelina.
Pakko kyllä on todeta ja kiittää hyvästä elämästä ja toivoa sen jatkuvan tasaisena ylä-ja alamäkenä, että pysyisin mukana.....
ps.
Hyvä ihminen toi mun siskoni, kun kirjoitti ja laitto mulle ja lukijoilleni mielenkiintoiset sivut taas luettavaksi, kun olin omilla retkilläni. Hää kun tykkää tehä tämmöistä tietsikka hommelia, tutkija ja kirjoitella, osaa ja taitaa. Taitava käsistää muuten ja kattoo aina työkseenkin niitä tarkuutta vaativia hommia, varsinkin käsitöissä ja nyt tämä sukututkimus! Minä taas katon ja etin aina sen kohdan jossa vois riman alittaa helpomin ja nopeemin. Siksipä joudun aika usein tarkistamaan ja uusimaan koko tekemäni urakan.
Mukavaa olla taas teidän kaikkien kanssa...;)
