Toimettomana ei tarvi olla, otin lakkamaalit esille ja aloiten puuhelmien maalauksen ! Niitäkin löytyi ja kaiken kokoisia lähes kaikki oli vaaleita, muutama tummaa puuta jotka jätin värjäämättä.
Helpolta tuntui pelkka ajatus, mutta hetken kyllä jouduin miettimään käytännöllisyytä....olla sotkematta koko hommaa. Rautalanka oli se joka toimi ja sitä myöten löytyin toisetkin apuvälineet.
Olin ostannut pussilisen värillisiä kynsilakkoja ja niissähän on valmiina pieni sivellin joka toimi hyvin näissä töissä.
Nämä rakensin ensin, pienen värieron sain aikaseksi, niin siintä syntyi nämä kaksisettiä ja metalliosat kokosin erijärjestyksen, joten pientä eroa kyllä löytyy.
Kauniit ja näyttävät ja sopivat kyllä mihin vain näytille, mutta tietysti ensisijaisesti kaulaan ja korviin.
Helmiäiskynsilakalla saa ihmeitä aikaa, tarkoitus oli tehdä joka helmestä oma yksilönsä, sehän käy kyllä helposti sillä pienellä siveltimellä hipaisuilla Piuhaan pujotelessa totesin onnistuneeni.
Puuhelmiä jäi kyllä varastoonkin, jotka kaivan taas esille kun päätän avata koruverstaani olkkarin ruokapöydälle!
Selfiä kun otin, niin mietin tulosta, valmiiseen en ole tyytyväinen, epäselviä oli joka laukaisu.
Ei siitä suurempaa haittaa ole, kunhan jonkinlaista hahmoa näkyy.
Aikojen päästä vasta tajusin kapulan kuvauslinsin puhdistaa kunnolla, eiköhän ne seuraavat otokset näytä terävimmiltä. Näitä kaikenlaisia huolimattomuus virheitä tuntuu löytyvän vähän joka asioissa näillä aikoina😏 !
Eiköhän se siitä, totesi entinen poikakin ja voidaan porukalla kaikki hyvin 😀👍 !
