Tämä kuva liityy toissayönä näkemääni uneen. No, kaikkihan niitä näkee, joskus muistan pitenmpääkin mitä on joutessaan yön aikana katellut.
Tämä uni jäi mieleeni, koska se oli oikeestaan aika erikoinen!
Olin ulkomailla Alvar Aalon luomuksia käsittelevässä foorumissa. Meitä oli Jyväskylää edustamassa lisäksi muutamia oikeita tämän alan asiantuntijoita. Jyväskylähän tunnetaan kansaivälisesti A.Aalon kaupunkina. Pormestari M.Anderson piti mieltäni kohauttavan esitelmän, jota kuunteliimme kaikki suurella hartaudella. Lopuksi hän totesi, että kukaan teistä arvoisat paikalla olevat, ette tiedä kuinka kalliiksi A.A on tullut meille veromaksajille ja tulee edellenkin. Koska kaikki A.A-n rakennukset Jkl-ssä ovat epäkäytännöllisiä ja erittäin huonokuntoisia, eikä meillä ole varaa niitä remontoida, saatikka korjailla. Lakikin kieltää niiden purkamisen ja hajottamisen. Koska rakennukset ovat kansallisaarteita, verrataan Kreikan Akropolikseen......jne...jne....
Tosi mielenkiintoinen päivä, ruokineen ja tykötarpeineen ja kaikki meni firman piikkiin.
No, eikä tässä viellä kaikki.
Tämän unosen kieli oli Englanti, minä ja toiset arvovieraat puhuimme vain ulkomaata. En ole koskaa uskonut siihen, kun on kerrottu, että unta vois katella toisellakin kielellä ja kaiken lisäksi sujuvasti ymmärtäen. Vaikka olen asunnut monessakin maassa ja tulen toimeen myös eri kielillä. Mutta tämä unikieli ei ole mun bravuurini, mulla on pieni sanavarasto ja enkä ymmärrä missään tapauksessa niin hyvin että pystyisin arkkitehtuurista keskustelemaan....
Mutta näin jälkikäteen kun ajattelin, niin ihan kiva oli katella tämmönenkin erkoisuus!
Oiskohan siellä ollut jokin vehje johon tuli suomennos näkyviin, vai tulkkaus!?
Ei ollut, olisin kyllä hokannut sen. Minä vain puhuin ja ymmärsin kaiken, ihmettelin kylläkin tätä, kun sen myöhemmin oikein tajusin.
Tyynynkuva viellä poskessa köpöttelin huussin puolelle ja siinä mennessä ajattelin viellä englaniksi. Toimitin ne tarpeelliset asiat ja kurvasin sieltä kyökinpuolelle, mukillinen vettä ensin ja sitten pannu porisemaan. Edelleenkin ajattelin sillä ulkomaankielellä, kunnes olin jo siinä vaiheessa, että piti aloittaa "Keskisuomalaisen" luku. Kas veitikkaa vaihdoin kieleni Suomeksi, yks-kaks, noin vain lonkalta vetäsin, ilman änkytystä!!
Nyt en vaan saa muistiini, mikä oli se unikanava, laittaisin sen päälle tulevinakin öinä. Tämä unissa kielten puhuminen kun oli niin mahottoman helppoa, ja siintä olen jotakuinki varma että opin paljon uutta puhekieltä. Toivottasti tajusin tallentaa sen, vai liekö jo livahti taivaan tuuliin koko homma....!?
Tämän kuvan olen ottannut Kilpisenkadulta, kirkkopuiston kohdalta, vissiin viimekesänä. Alvar Aalon uskomattoman upea, kaunis, kätänöllinen, kuuluisa, korvaamaton muistomerkki, yksi niistä monista hänen suunittelemista rakennuksista, tämä töröttää keskellä kaunista kaupunkiamme. Ei sillä, ne toiset esimerkiksi teateritalot on näkemisen arvoisia ja kovassa käytössä.
Valtiontalo nimeltään on tämä likaisen vaalea muistomerkki ja se on ollut vuosia käyttökielossa, hajoaa käsiin ja on mielestäni yksinkertaisesti ruma
Vaikkakin siihen liittyy paljon nuoruusmuistoja, koska siellä opetelin tanssimaan.
Siihen kuului Olavi Virta ja toiset sen ajan mestarit, twistin opin myös Valtiksella. Pitkät jyrkät ja leveät portaat veivät saliin. Puolessa välissä oli naistenhuone, jossa vaihdettiin piikkarit jalkaan ja otettiin villahousut pois, lisättiin huulimaalia ja tarkastettiin kasvojen kauneus. Viellä se viimeinen ja tärkein tarkistus, onko nylonin saumat suorassa. Tästäkin on aikaa vain lähes 50v. mutta kumminkin muistan ajan kuin eilisen..... jostain syystä noi vanhat asiat tulee mieleen..hih!
