HOROSKOOPPI JOUSIMIES .

Tämän Jupiterin tähtimerkin, kentaurin maalaaminen ja siihen liittyvä kirjallinen kuvaukseni ei ollutkaan niitä helpompia!? Vaikkakin olen pitänyt näitä piirustuksenomaisia töitäni kaikista iisinmiksi toteutaa.....  Jos tätä rapsuittaisi kerros- kerokselta niin sieltä löytäisi monta versioita! Kentaurin ylväs asento oli koko ajan sama, mutta toiset yksityis kohdat muuttuivat päivittäin.

Uskoin homman olevan läpihuutojutun, koska ympärilläni on monta Jousimiestä, kuvittelin maalaavani ja kirjoittavani, noin-vain...

Jokin sama heitä-näitä-noita kaikista huolimatta yhdisti, mutta persoonallisuudeltaan täysin erinlaisia tyyppejä.

Tämmöstä sekavuutta saikin aikaseksi tämä  leikkimielien jatkokertomus taivaamme tähtimerkeistä.

Olin aina ottanut esille sen joka on ollut minua lähellä, nyt oli äitini vuoro, emoni, oikeudenmukainen ja arvostamani kasvattaja.

Lukasin useitein astrologien ja toistenkin yrittäjien jutut, jotka ovat oleviaan niitä tietäjiä ja taitajia sillä alalla. Sorry vaan kolleekat, mutta tosi vahvaa ja monisanaista kirjoitusta, totesin!

Jousimies oli erittäin näyttävä ja voimakastahtoinen ihminen. Rehellinen ja suorapuheinen, kertoi mielipiteensä, silloinkin kun niitä ei aina edes osattu kaivata..

Käytti vapaa-aikansa tehokaasti, paljon tarmoa työhön ja harrastuksiin. Tarttui tilaisuuksiiin oppia uutta ja onnistui niissä! Hän suhtautuu kaikkeen avoimin mielin ja hymyssä suin.

Jotekin en osannut äitiäni yhdistää nähin jousimiehen läheskään kaikkiin luonteenpiirteisiin, mutta nämä edellä mainitut, kylläkin!

 Totesin ko.kentaurin, erittäin persoonalliseksi lajiksi, jossa ne negatiivisetkin piirteet jotenkin muuttuvat lukiessa vahvuudeksi, näin sen vain annoin itseni ymmärtää!?

En malta olla lisäämättä tätä tosiseikkaa, että hän kyllä tunnustaa jotta mies on perheen pää, mutta hän, naisena on se kaula joka ohjaa sitä päätä....;)

Edesmennyt äitini, kun oli erittäin hienotunteinen, mieluinmin hillitty kuin räiskyvä ja toiset aina oikeuden mukaisuudellaan  huomioon ottava. Perheeseen  kuuluva suku oli se joka hoidettiin ja kunnioitetiin. Meillä lapsuuden kotona oli aina patja, lautanen ja lämpöä vierasvarana ja ne olivatkin näkyvässä käytössä...esimerkkinä meille lapsille. Tämä Jousimies-mamini, ei oikein ollut se perinteinen Jupiterin merkki. Taisinkin oikein ottaa kohtalaisen tosissaan noi horoskooppi määritelmät, jotka joku harrastelija oli esille laitanut!?  Koska tuppas minutkin oikein funtsaamaan ja ajatuksella lukemaan......

Tässä oli näkemykseni Jousimiehestä ja uskon että moni läytää siintä merkinsä upeat ominaisuudet. Jos tuottaa vaikeuksia tuntea niitä, suosittelen  vaikka leikkimielellä kokeilla, jospa jopa toimisikin käytänössä!?? Ties'vaikka ne olisivatkin omia, mutta kun ei vai ole aina tullut kiireissä  esille ja loistaa niillä!

 ps.Anna-äitini elonkaari  30.11.1910-1993. Kynttilän sytytän ja kukat kannan kahvin kera eteeni, hänen muistolleen, onniteluni teille jousimiehet....:)

ADVENTTISUNNUNTAI 27.11. 2011.

HOOSIANNA, oli alkujaan hepreankielinen huudahdus,

OI AUTA tai PELASTA !!

Jota jo varhain aloitettiin käyttämään,

RIEMU ja YLISYShuutona JUMALALLE,

sekä odotetulle

MESSIAALLE,

myöskin kuninkaat saivat sitä osakseen!

Pieni selvennys sanasta, vaikka uskonkin, että meistä kristityistä  lähes jokainen luulee tietävänsä ko. asian. Jouduin kylläkin tarkistamaan,

tämänkin faktan, etteivät nämä  sanat menisi sekaisin.

Adventin merkityksen opimme jo rippikoulussa !

Vaikkakin itekullakin on saatanut ajan kanssa  hämärtyä, se sanatarkka määrittely.

Tästähän alkaa se perinteinen joulun odotus.

Kullat ja mirhamit olemme jo jätäneet ostamatta lähipiirin kanssa.

Lahjat annetaan ympäri vuotta, kun siltä tuntuu. Mitään ei vaadita eikä odoteta, jos jotain saadaan, tottakait ollaan kiitollisia.

Yhdessä eläminen sovussa ja muistaminen on se paras lahja!

Tottakait Joulupukkiin kantsii uskoa, näilläkin vuosikymmenilläkin, mitäs siinä menetät, päinvastoin voit jopa saada jotakin....

Minä nyt laitan tässä toivomuksen, kun tilaisuus tuli....vaikkakin niitä on jo kaks paria, toiset olisi parsittava, sen teen lähiaikoina.

Sisäsukat korjataan aina kun pohja ohenee...;)

ps.tämä  kuva jonka laitoin esille, on sänkyni pään puoleisella seinällä, neljän samantyylisen kankaalle painetun ikoni jäljitelmän kanssa. Hankin ne aikoinaan Venäjältä!

Rauhallista Joulun odotus viikoja, toivotan kaikille!

YSTÄVÄNI KASSI - ALMA.

Kaupunki jossa on lähes kaksi miljoonaa asukasta, kertoisi monen ihmisen tarinan  jos vain kuulijoita  olisi! Olen muuten aika usein se kuuntelija. Syyhän on se, koska kulutan  paljon noita yleisiä istuma paikkoja, minulle kun ovat niitä pakollisia huilipenkkejä. Näissähän niitä kaikenlaisia juttukamuja löytyykin.

Useimmiten  kertoja ei huomaa, että en ymmärrä hänen puhettaan, koska en tohdi keskeyttää ...istun ja kuuntelen! Minuahan ei moiset pikkuasiat haittaa, koska tiedän, että tämä tuntematon, omituinen höpöttäjä kaipaa vain kuuntelijaa. Tietysti myös puhekaveria, mutta sen voi myös viestittää ilman sanoja, olla läsnä lähinmäiselle! Sellainen joka ei keskeytä, saatikka kyselisi niitä asioita joihin on vaikea vastata.

Enhän minä tätä vapaaehtois hommaa alvariinsa tee, mutta kun kohalle sattuu, olen kyllä valmiina kuuntelemaan. Joskus hetken, mutta jos yhteinen kieli löytyy niin saattaa kulua tovi jos toinenkin! 

Yllä olevan kuvan silta ylittää Tonavan, otin kuvan nelosen ratikan ikkunan läpi, sateisena päivänä, matkustin kiskoja myöten Budasta Pestiin .

 

Keskustan reissuilla käytän usein 83 ja 9 busseja ja käväsen leipomon kaupassa, koska auto pysähtyy sen eteen. Tekevät muuten ruisleipää, mutta valitettavasti hapatus puuttuu.  Usein ostan lisäksi herkullisen sämpylän jonka syön  siinä penkillä, muutaman askeleen kun etenen katua etuvasenpaan. Penkit ovat puiston, koulun ja kirkon vieressä ja siitä on vissiin vielä satametriä kotiin.

Viereisellä penkillä istui Alma, eletyn elämän merkit näkyivät  paremmin kuin minussa, luulisin tai ainakin toivon niin tykönäni!? Asiasta toiseen, näpsäytin kerran kokeeksi kuvan  naamastani, ihmettelin miten sain hyvän ja mahdottoman tarkan kuvan. Poistin sen kyllä välittömästi, koska eihän kuvan tarvis olla niin tarkka, ainenkaan omakuvani!? Takaisin asiaan - hänellä oli katse kaukaisuuteen ja nähtävästi mietti jotakin. Kunnes nousi ja alkoi siivouksen! Vei nyyttinsä puiston reunaan ja puisteli napakasti ja huolella peittonsa, viikkasi ja pinosi siististi. Pyyhki penkin ja sitten aloitti ympäristön siivouksen. Huomio kaikki roskat ja vei ne roskikseen, omat eväät ja vesiputelit laitto asialliseen järjestykseen. 

Viimeinen silaus oli tämä pieni Unicum pullo johon laitto vettä, sekä vähän rupsahtaneen valkoisen ruusun. Asetti tarkasti penkkiemme väliin, puistikon puun viereen. Vilkaisi ohimennen minua, kuin odottaisi hyväksymistä....hymyilin ja nyökkäsin.

Kaikesta näki, että hän oli joskus ottanut  ja kantanut vastuuta omasta elämästään. Hoiti lauantain siivouksen rutiinilla ja päättäväisyydellä. Tarkisti vielä työnsä tuloksen, tämä puiston penkki oli tämän kodittoman sen hetkinen koti.

Päätin, että luovun toisesta sämpylästäni ja tarjosin hänelle, otti ja kiitti vuolaasti. Kysyin, voinko kuvata ruusun, nyökkäsi. Näytin otoksen hänelle, tykkäsi niin, että olisi antamassa kukan minulle. Pyysin häntä kukan kanssa samaan kuvaan. Voi sitä iloa ja yhteistä riemua, kun taas tarkastelímme tulosta! Kuva oli herkkä, kaikessa karuudesaan.

Huomioin hänen puhtaat vaateet ja hyvin leikatut hiukset. Tässä muutaman korttelin päässä on varikko jossa nämä siipirikot voivat käydä tarvittaessa huollossa ja pesulla.   Vapaaehtoiset hoitavat pääasiassa tämän  homman siellä paikan päällä, yhteistyössä kirkon ja kaupungin kanssa. Näinhän  meilläkin  täällä Suomessa toimitaan! Apua saat kun haluaa ottaa sitä vastaan.

Keräsin omat kauppakassini, ja jatkoin kotia kohden.  Toivotimme hyvät päivän jatkot nk. Unkarissa tapana on. Poistuipa kaupasta, hissistä, siis mistä vain, jos silmät kohtaavat niin aina tulee sydänmellinen tervehdys, toivotuksineen! 

Hyvä tapa tuolla etelässä jossa muutenkin kaikki estot, tarkoitan lähinnä kohteliasta käyttäytymistä toimii kiitettävästi. Kyllähän suomessakin osataan ja jokainen tietää  nämä asiat.....vaan kun meillä menee aikaa sen toteuttamiseen. Ei oikein sovi se spontaani ylettömän kiitoksien, toivotuksien, poskipusujen käyttö jokapäiväseen elämään...ainenkaan minulla!

Laitoin 100 forintin (=0.40c) kolikon hänen hyvin viikattujen peittojen päälle lähtiessäni, voihan sitä itkun sekaista kiitosten ja siunausten tulvaa joka sain häneltä. Sillä rahalla saa ison leivän tai monta sämpylää Unkarissa...tai sitten joitain muuta!?

En avusta kerjäläisiä siellä, saatikka täällä, mutta Kassi-Alma oli sen ansainnut omalla työllään.

Tarina jo eletystä elämästä jäi vain arvailujen varaan.

Tulevaisuuskin oli harmaata, vaikkakin aurinko vielä silloin lämpöä jakoi tasapuolisesti meille kaikille.

Tämän upean kuvan sain taltioitua olkarin ikkunan läpi, taustalla Gellertin kukkulat ja patsas joka näkyy kaikkialle Budapestissa. Patsaalla olisi oma tarinsa!

OPISKELE KORUNIKKARIKSI .

Laitan tässä korusetin viikonlopuksi! Kun nikkareilla aina löytyy näitä korutikkuja ja helmiä sieltä varastoista, jos vaikka minkalaisia.  Kehotaisin toimintaan ja nippelilaatikot esiin, piikkikärkinen työkalu käteen.

Tastähän se alkaa!

 Peruspiikkiin pujota helmi, työkalulla pyöräytät soman kierukan piikin päähän. Muuten, harvoin onnistuu heti, joten suosittelen vain, epätoivoista ääntelyä ja ihmettelyä, kyllä se  pyöreä lenkki viimein sieltä löytyy, olen muuten varma jonkinlaisesta tuloksesta. Suosittelen myös sen turhan kriittisyyden jättämisen, sille seuraavalle korusetille!!! Itselläni se ei oikein onnistu vielläkään, aineskaan ekaväänöllä, vaikka ole jo useita vuosia harjoitellut. Tokkopa haittaa, siirytään seuraavaan vaiheeseen!

Sitten uusi neula tökätään kierukan läpi ja siihen helmi.....näinhän se jatkuu kunnes olet tyytyväinen korun pituuteen!

Huomioit, että pituus lisääntyy kun vahalankaa otetaan käyttöön. Tarkasta kuvaa, ekapiikki on helmetön, vain lenkki siihen, koska pujotat  vahalangan sen lävitse, viimoseen piikkiin se helmi kyllä kuuluu, lenkin pyöräytys korupiikiin. Sitten alkaa se fundeeraaminen, kuin se sitten pysyy kaulassa!?

Tarpeeksi pitkä piuha, liukuvat solmut, jotta voit pidentää ja lyhentää sitä uutta upeaa koruasi.

Korvaroikuttimet onnistuu jo ilman ohjeita! Olethan jo ensimäisen opin-näyteesi suorittanut hyvin!?

Minähän en ole koskaan ollut mikään pilkun-viilaaja ja tuskinpa tulenkaan sellaiseksi, näillä vuosilla. Siksi nämä ohjeet ovat melkoisen löysät ja joustavat. Tarkoitukseni onkin kannustaa teitä jokaista,  korujentekijöiksi, vahva itsetunto ja oman mielikuvituksen  käyttö salittua, sehän  tekee jokaisesta oman onnensa mestarin, tässäkin tapauksessa.

Otin aikoina korukaupan ikkunan läpi tämän mallin, piirisin kaupankuitille, jotta olisin muistannut sen tarvittaessa. Paperipala säilyi ja tulos on tässä.

Kuva on taas sitä samaa, vähän heikohko. Asettelu miten satuu, mutta koruosassa toistuu säänöllinen sik-sak kuvioi, vaikkakin keskiosa näyttää kuvassa aivan toisenlaiselta! Helmet menevät automaattisesti korupiikin nuppiin kunhan se roikkuu siellä missä sen paikka on, kaulassa tai korvissa. Ohjeeseen jätin aikamoisen pelivaran, koska vain tekemällä oppii....;)

*****

Ota opiksi oikotiet,

taidot todeksi toteutat! 

Tyytyväinen työhösi, ihmisille iloksi.

Kokeile kaikkea, pane parastasi.

Yllätä ystävät, kateelliset kauhistutat.

RAKASTAA - EI RAKASTA...

*****

Koko viikon

minä olen ollut sinua varten auki,

nyt suljen

oveni.

Tämän jälkeen,

sinun on ainakin

kolkutettava!

*****

Eeva Kilpi

*****

Nämä Eeva Kilven runot viehättää minua, lyhyitä ja täyttä asiaa!

Lehistä ja muistakin tuuteista on tullut tietoa, että syksy alkais hiipua ja antaisi tilaa pikkuhiljaa talvelle- Jos näin sitten on, niin olkoonsa, laitan jokinlaisen loppukesän kuvauksen, noin vain pientä kesän venytystä ajattelin.

Onnistuiko eli ei, senhän päättää jokainen tykönään, minua se piristi ja valaisi mukavasti tämän tekstin ja kuvan teko!

Oiskohan toi tyttö vähän peloissaan, kun tietää tuloksen....kaksi päivänkakkaran terälehteä jäljellä. Tämähän on jo toinen testikukka.

Kolmaskerta sen toden vasta sanookin, muistutan häntä.

Eihän sitäkään tarvi välttämättä ihan tosissaan ottaa, jos tulos ei mielytä!

Pientä kevytä vilppiä voi tehdä, jos siintä on jonkinlaista iloa itselle. Kissakin silmät kiini, ei näe, ei kuule, eikä kerro kylillä....

Jos vaikka ajatuksissa ottais kaksi terälehteä,

niin tulos olisi, se toivottu,

rakastaa.....!?

*****

Päivää parasta mielessäni mietin,

onnea odotin uskoin uuteen.

Moinen mies mokoma, leperteli lauloi...lumosi loitsuilaan.

Uskoa uutta unelmiini, kihlat kehui kiikuttavansa.

Maksoin maltaita mokomasta.

silmäni sokaisi, mieleni muuttui.

Kulunutta kesää katuisinko,

miettisinkö mokomaa pelkuria pelimiestä.

Hetken hellyyttä luulinko löytäväni

totuuden tiesin .

Otin omakseni,

hetken hempeilen.

Uskottelin ukkelille puhuin pukkelille,

lierollle lipevälle.

Pienelle pikisilmälle, rahattomalle ressukalle

Aamun alkaessa

keoksi kamppeet kokosin.

Pihalle panin poloisen

tietämättä totuutta.

Vilkutin viitoilin vasempaan,

kulje kurja kivinen kuja.

Opi onneton olio

vältä vaaroja vuorostasi.

Tarpeesen tuli tonttu, arvasiko ajatukseni

tajusiko tekoseni?

ps.runon rustasin, ajattelinko asiaa, siitä sivuille sivalsin.....hih...mukavata, taidampa yrittää toistenkin....;)

ISÄNPÄIVÄ 2011 !

Tuli isä mieleen, useinkin, mutta aika voimakkaasti tällä viikolla! Vissiin johtui siitä kun reissailin noilla hautausmailla ja tämä tuleva isänpäivä laitto muistot päälle.

Isänpäivä on melko uusi liputus-ja juhlapäivä. Vasta 1987 se laitettiin pysyvästi kalenteriin. Harkinnassa se oli ollut jo  70-luvulla, mitä lie silloin ajattelivat, tasavertasuutta vissiin kait!?

Isästäni saisin tiiliskivi kirjan aikaiseksi, koska hän oli elänyt myös täyteläisen rikkaan elämän. Kuoli ennen eläkkeelle pääsyä, näinhän  ruukkas käydä näille sen ajan sankareille!  Eihän sitä sotien jälkeistä Suomea silkkihanskoilla rakennettu tähän kuntoon. Tämän raskaan ja aikaa vievän työn tekivät pääasiassa isämme, oman terveytensä uhraten. Sen tietää meistä jokainen, ainakin toivoisin tietävän ja muistavan sen. Meillä on velvollisuus kertoa siitä myös jälkipolville!

Olin isän tyttö, koska pahnan pohjinmaiset tuppaa sen automaattisesti tehdä. Kietovat isänsä helposti omiin juttuihinsa. Myöskin Pentin ja Pirkon pikkusisko  ja äitini alituinen pikkuapulainen omine tempuineni.

Minussa ja isässä oli aika paljon samaa, tämä sallittu hallittu avoin luonne ja terveen hulluttelun olen perinyt häneltä. Isä oli aina läsnä, kun oli tarvis. Otti  mukaansa, joka oli muuten aika erikoista siihen aikaan, kysyi kun lähti soittokeikoille, että kuka haluaa messiin ?!  Minä olin jo mekkoa vaihtamassa ja nätimpiä lettinauhoja valitsemassa, olen aina ollut vähän turhamainen, mutta sekin kohtuudessa, tykkäsin jo silloinkin laittautua ja olla porukoissa.

 Tarkoitan näitä teatteri soittoja, istuin isän jalkojen juuressa, siellä soittajan montussa ja opin tuntemaan nämä tunnetut operetit. Mustalaisruhtinatar, Viktorian husaari. Iloinen leski, Tanssiva Savoy ym.

 Samalla tutustuin soittajiin ja laulaviin taiteilijoihin, muistan Virolaisen diivan primadonnan Milvi Laidin, rupesin aina nauramaan kun  hän sanoi vastaparilleen näyttämöllä useimpaankin kertaan....ma armastan sua.....isä ojenteli minua kengänkärjellään kevyesti. Uskoin että häntäkin olisi naurattanut, aikuisen oli pakko pidättää kun nuotit oli edessä ja pasuuna suussa, sekä kapelimestari  keppeineen tarkailemassa. Hän muuten oli se kaupunkimme tunnetuin  gentlemanni siihen aikaan Maestro Dimitry Hinze. Äitini ihaili häntä, koska hän tervehti aina hatun nostolla ja käsisuudelmalla! Hän antoi minulle luvan olla siellä orkesterin montussa, koska osasin olla asiallisesti...... voihan minua onnentyttöä!

Koko perhe kävimme kaikki  konsertit ja  soittojuhlat  kuuntelemassa paikan päällä. Pentti oli oboisti  ja soitti isän kanssa kaupungin orkesterissa, joitakin vuosia. Kunnes muutti opiskelemaan Turkuun.

Isä oli erittäin avoin ja rehellinen, empaattinen sekä tarkan jäjestelmällinen. Tämä jämptiys johtui pitkästä armeija ajasta, jonka hän aloitti soitto-oppilaana. Vaikkakin sotilaspassiin oli laitettu lisälehtiä, koska hän sai paljon huomautuksia epäsotilaalisesta käytöksestä ja niistä saaduista rangaistuksia. Huumorin taju ja sen ymmärtäminen luontui häneltä myös täydellisesti!

Kun lähdimme maailmalle, niin isä  antoi erinomaiset elämän ohjeet. Kertoi oman nuoruutensa, vaikeatkin asiat. Sanoi, että niin pahaa ei voi sattua, ettet voisi tulla takaisin kotiin, sillä koti on se paikka jossa ovet on aina auki ja ymmärrys sekä tuki on aina saatavilla!

Yksi niistä tärkeimmistä asioista haluan vielä mainita, hän sanoi meille lapsille, että piti siitä periaateestaan kiinni, ettei meidän lasten tarvinnut koskaan nähdä isäämme humalassa, tai ottavan viinaa, saatikka kärsiä vanhempien holtittomasta käytöksestä sen myötä!

 Hän myös piti sen lupauksen, kiitos hänelle!

Asuin jo Saksassa, oli kotilomalla, vanhempani ja veljeni lähtivät autolla Suomesta laivalla Saksaan minä olin matkassa mukana, siskoni odotti Lyypekissä, hän asui silloin Hampurissa. Olimme laivassa syömässä ja kysyin isältä kuka ottaa kaljat ruuan kanssa, tilasin neljä pulloa ja kippistinmme. Se oli eka kerta kun näin isäni ottavan promille juomaa. Hän oli odottanut täysi-ikäisyyteni ja omaan kehoitukseeni skoolata. Ei hän alkoholisti ollut tai salajuoppo, halusin vain säästää perhettään, koska nautti itsekin raitiista ja tasaisesta perhe-elämästä .

Kiersimme Euroopaa autolla, vanhempani ja me kolme aikuista lasta, se oli mukava ja hyvä muistorikas matka. Perheemme sai tutustua Pirkon Hampuriin ja minun Wiesbadeniin.

Isäni teki myös "oikeeta" päivätyötä koko ajan, vaikkakin musiikki ja valokuvaus oli se tärkeä palkan lisä, näillä  hän rahoitti  omat kulunsa jotta ne hyvät harrastukset saivat jatkua.  Tästäkin  asiasta muistan hänen sanoneen, että ota sellainen harrastus, joissa tulee pientä hyötyä, eikä vain suurta rahan menoa! Niinhän minä olen tehnytkin.  Työpäiville riitti pituutta, sehän oli myöskin sen ajan tapa, monessakin perheessä. Tästäkin huolimatta hän oli omilla teoillaan ja toiminnoillaan  monelle se hallitun elämän esimerkki !

Isäni syntyi v.1908 USA Illinois

Hyvää ja rauhallista isänpäivää

ps. kauniit kuvat otin viikko sitten pyhäinpäivänä Jyvskylän vanhalla hautausmaalla.

PYHÄINPÄIVÄN RENGASMATKA HAUTAUSMAALLA.

Tämä näyttävä ja kaunis enkeli on saanut minut aina pysähtymään Jyväskylän vanhalla hautausmaalla, joka otettiin käyttöön v.1838.

Enkä nytkään tehnyt poikeusta, ja jopa taltioin sen.

Kuvassa takorautainen risti on  sepän pajassa taottu. Johon on kiinitetty peltlevy, levyn yläosa on tauvutettu kaarelle suojaamaan maalattua kirjoitusta sateelta. Tämä on säilynyt 1800-luvun loppupuolelta, kirjoitukset on aika jo kuluttanut pois.

Tapanani on, kun tiedän meneväni hautausmaalle, otan mukaa kynttilöitä enenmän kun olisi tarvis. Kiertelen ja kaartelen, etsin tuttuja nimiä, jos niitä ei ole muistettu kynttilöin, niin silloin käyn kassillani ja sytytän sen.

Viimeisen muistokynttilän jätän  niille läheisille jotka ovat saaneet sen lopullisen lepopaikkansa toisella paikkakunnalla.

Tällä hautausmaalla on uusi iso muistolehto, jossa oli varmaan satoja valoja ja sinne mahtui myös oma viestinikin .....

Ennenkun poistun sieltä, hiljennyn hetkeksi Sankarihaudoille. Lauhan pitkän syksyn ansiosta ruusut hehkuivat, tämä ylläoleva  kuva tuli kameraani, nyt pyhäinpäivänä. Siellä on muistolaatat 470-lle sotiemme veteraanille ja yksi laatoista  on tuntemattoman sotilaan muistolle. Seuraavan kerran menen sinne itsenäisyyspäivänä, jolloin  on taas isompi juttu.

Huilipaikkoja ei ollut, koska penkit poistetaan aina kalenterin mukaan, harmi! Toisetkin, enkä vain minä niitä etsiskellyt. Köpöttelin kotiin ja istuin matkalla jonkin aikaa, linjuri-pysäkillä heluttelin kinttujani ja venytelin nilkkojani. Auttaa jaksamaan kotiin saakka, sain kaverinkin viereeni. Oli ollut samoilla asioilla kun minäkin.

Kuvasin siellä paljon, koska minua kietoo tämä ääntön sanoma. Nyt halusin laittaa nämä muutamat esille.

 

MIELENKIINTOISTA LUKEMISTA !

Kävin just lukien läpi aika monta blogia, syys- ja lokakuut ja osa on viellä lukematta! Käs poskella tuijotin kun toi entinen tyttö kuvassa. Paljon oli hyvää kirjoitusta ja kuvia. Rupes selässä ja silmissä tuntumaan, tuntikaupalla tiiraaminen.

Sanotaan, että jollain on silmät selässä, mulla ei ainenkaan nyt ollut, olivat silmälasien takana, heti nenän yläpuolella. Kun tarkkaan mietin on kylläkin joskus  ollut selässäkin.

Yks lisäpaikka tuli mieleen jota hyvinkin napakasti sanotaa ja käytetään....että sielläkin ois silmät! Sen paikan silmää ei sanota monikossa, vissiin niitä pers-silmiä onkin vain yksi!?

Mieleen tuli ja kirjoitin ylös, oiskohan ollut ihan tarpeellista. Oli se, ihmisen anatomiaa, voihan sitäkin kerrata. Tiijä, jospa ois joltain unehtunut nämäkin asiat.

"Silmät on sielun peili!"

Kait yleisin sanota, en kyllä  tätä tokaisua vaivaudu miettimään. Jos siihen kajoaisin, niin niin tulis yhtä älytöntä tekstiä, mitä tuli jo painettua!

ps.

Blogikamut, kyllä se sanottava, olette mielenkiintoisia ihmisia! Totesin sen, tämän pitemän lukutuokioni ainkana. Ihmettelen kysymystä joka minulle usein tehdään, että miten sä oikein viitit tommosta kun blogia lukee ja viellä kirjoittaa siihen!!??

Päätin, että seuraava joka sen mulle sanoo, kehotan häntä sillä vanhalla vitsillä....linnunpöntön tekoon....koska sitä tarveainetta näkyy olevan! Kattoaineet on hankittava kun kainalot tuntuu olevan tyhjänä, vissii pärreet jo aikaa sitten palaneet! Varoitan kyllä tikasta samalla, että pipo päähän , mutei liian pientä.....

Tässähän sitä tälle päivälle....;)

ps.

Taulun olen maalannut kankaalle, öljyvärillä 2006.