HYVÄÄ RUOKAHALUA, toivotan!

Jatkan näitä ruoka juttuja koska makuun pääsin niin mukavasti, viitaten edelliseen sähelykseeni!

Joskus ostan bataatin, vaan en alvariinsa, kilo hinta on melko tyyris kun vertaan perunaan. Nämä kaksihan eivät muuten alkuunkaan sukulaisia keskenään, vaikka aika moni sen luuleekin!

Onhan meissä ihmisissäkin paljon samanlaisia vaan geenit ei vain täsmää, vaikka ulkonäön perusteella luulisikin!

Onhan minuakin luultu kuuluisan ja kauniin....hih...vitsi-vitsi..;D

Bataatti on erittäin ravintorikas ja sisältää monta tarpeelista ainesosaa ja nyt takerun beetakaroteeniin koska pidän sitä ravinto-oppia huomioiden aika tärkeänä! Energiaa ja hydäreitä siitä saa reilusti, joten sen jokapäiväisen käytön sopiikin unohtaa tai/vaikka minimoida!

Tein siitä sitten mitä herkullisemman sosekeiton, kera kukkakaalin.

Sitä sitten lusikoin seuraavat päivät. Mielitekojeni orja kun olen ja haluan ehdottomasti joskus vaihtelua  elämääni. Nykyisinhän se tuntuu toimivan helpommin ruuan avulla. Lisään sitten mitä  milloinkin sen matkaan kun lämmitän annokseni. 

Joo-joo...koitan välttää niitä mustikoita tähän soppaan....;)

 Juureksia käytän aika paljon ja mitä erilaisina versioina. Keitän, paahdan, paistan, soseutan sekä raastaminen taitaa olla se yleisin tekotapani! Tästä siirynkin oivallisesti lanttuun.

Johtuen siitä että nämä kaksi isoa möhkälettä ovat vähän hankalia esikäsitellä. Pitää paloitella ennen kuorimista. Jo ostaessa yritän sen asian muistaa jotta helpommalla pääsisin. Bataatti on pitkulainen joten pysyy kätösissä helpommin, mutta se lanttu paksu ja pyöreä!? Kumpikin niin mahottoman kovasisuksia, että hyvä ase siihen on ehdoton.

Muistan, että joskus olen lanttuja palotellut kirveellä puuliiterissä ja onnistuen, tämän tein kylläkin joskus nuoruudessa. 

Nythän ei puutu kuin se puuliiteri, kirves ja taito sen käyttöön!

Hokasin, että meissähän on todella joitakin yhteläisyyksiä, kaikilla kolmella, vissiin niitä geenejäkin löytyy samoja jos oikein kaivaisin....;)

Syödään ja nautitaan hyvistä juureksista joita saa edullista ostaa! 

Aika monelta kun se oma pelto puuttuu, minultakin.

Varsin hyvin tiedän sen miten suuren työn ne tarvitsevat, ennekuin olen sen sosekeitoni saanut eteeni. Olenhan kasvanut pellon pientareella ja perunoitakin noukkien....porkkanoita kitkien, josta en muuten koskaan oikein tykännyt, siis inhosin koska kitkeminen oli liian pikkutarkkaa homma silloin ja nytkin!

Bataatti tulee meille lämpimistä maista koska sen kypsyminen vaatii pohjoisesta poikkeavan ilmaston. Vaan siitäkin huolimatta joskus sen ison juureksen ostan ja samalla toivon antavani sen roponi  jollekin kaukomaiden yksittäiselle kasvattajalle!

ps. muuten sai sen sähkövispiläni silloin hyvin vaihdettua, uusi kun meni heti eka käytössä lunastukseen! Aika monta paperia siihen tarvittiin ja kovasti tietoja. Anttila toimii nk.kuuluikin! Vaihdon muuten tuttuun ja hyväksi todettuun merkkiin ja maksoin 15€ lisää. Toimivuuden olen todennut hyväksi ja koneen käteen käyväksi!

MAUKASTA MAHAN TÄYDELTÄ !

1.osa

Joskus olen kyllä tämän maininnut, että olen puurojen ystävä! Vaikka harvemmin teen sitä aamuisin, mutta iltapalaksi useimmin. Leppoisilla ja lämpimällä puuroilla on hyvä olla iltaisin ja se kun rauhoittaa koko ropan yön yli.

Näin päätin tehdä  toissailtanakin.

On muuten mieluisin annos, kaurapuuro! Mikrossa se tulee joutusasti ja annoksena joka on riittävä. Minulta löytyykin hyviltä ihmisiltä saatuja mustikoita, niin muistinkin niiden olemassa olon, siis mustikoiden ja ystävien joilta ne sain.....;)

Puuro valmistui hetkessä ja pakkasesta noukin ne mustikat. Nappasin heti kättelyssä pienen pussin, oli sopiva kerta-annos tai siis reilusti. Huomasin sen olevan vähän littuun laitettu, ihmettelin jokin verran itseäni kun olin mustikat näin pusertanut tiiviiksi pakkaukseksi...... 

Totesin vain, että parempi ottaa ne nyt puuron kyytipojiksi. Päällyksen poistin repimällä ja kippasin koko kasan puuron päälle jäisenä möykkynä. Herkun kruunasin turskauksella hunajaa ja päätin odottaa hetken jotta kaikki sulautuisivat toisiinsa, lempeän lämpimästi. 

Iltapalan nautin muuten tv-n ääressä, kuuma kippo pannulapun päälle ja ei kun ääntä kohen. Lusikassa puuroa ja reilusta hunajaisia mustikoita....namia....!?

2.osa

Ne luulemani mustikat olivat sittenkin pakastettuja  mustia torvisieniä ......;/!

Että tällä lailla sitten kävikin, iltapuuroni kanssa!?

Tiedän olevani aina silloin tällöin hieman huolimaton monessakin asioissa, Vaikka perusluonteeltni olen loppujen lopuksi erittäin tarkka, kumminkin joustava ihminen. Tämän eläköitymisen myötä vaan ei huvita aina oikein skarpata, varsinkaan kun näitä omia palasiani rakennan.

Tyäaikoinani pieninkin virhe olisi koitunut kohtalokseni, siis suomeksi sanottuna potkut persuuksille,  että pamahtaa. Sekä samalla käden ojennuksella lopputili kouraan. Siinä ei olisi muuten mitään selittelyjä edes kantsinut tehdä, eikä olisi otettu vastaankaan.

Se muuten kyrsi jonkin verran tämä oma huolimattomuus! Olin ne mustat torvisienet ajatellut säästäväni myöhempään ja paremmin suuniteltuun käyttöön.....enkä suinkaan kaurapuuron kanssa, hunajat mukana....;/ ....

3.osa

Mikäs hätä tässä, ei muuta kun uudet helmet kaulaa ja tehdä se toisenlainen uusi versio.

Laiton koko kipon kaikkineen jääkaapin hyllylle odottamaan huomista.

Tunnetusti tiedetään, että en heitä hyvää ruokaa laskiämpäriin vaan taitavana ja ammattini ylpeydellä hoidan hommat loppuun asti.

Vaikkakin vain pieni osa kolleekoistani toimiin niin kuin minä. Silkkaa laiskuutta ja mielikuvituksen puutetta sekä suurta saamattomutta sen tehdyn työn tuunaukseen!

Jatkoin puuroa ja sieniä jotka oli jo maustettu hivenellä hunajaa sekä suolalla, tulos on hapanimelä, ei muuten paha,vaan toimiva! Lisäsin seokseen piimää, kananmunia ja vehnäjauhoja, annoin tekeytyä huoneen lämmössä iltaan asti!

Puoliammattilainenkin jo hoksaa blinien idean tulevan! Hiivaahan ei tarvinnut lisätä koska piimä ja mulkerot hoitavat se pienen kohotuksen tässä tapauksessa.

Voita paistinpannulle ja löysä taikina siihen, toimin nk.munakkaan kanssa, siirtelin seosta rauhallisesti, kohtalaisen kuumassa pannussa ja lopuksi kansi päälle ja lämpö lähes nollille!

 Sitten jokin ajan päästä kurkistus, hyvä väri pohjassa! Vaikein osa, paistoksen kääntäminen, joka onnistuu tai sitten ei!?

Liutin sen kantta apuna käyttäen ja sitten takasin pannulle jotta ruskettuisi toinenkin puoli....onnistuin kuin olisin aiemminkin sen tehnyt...;) Mihinkäs se seepra raidoistaan pääsisi, olen edelleenkin se hyvä kansainvälinen keittiömestari, vaikka joku voisi epäillä  muutakin tämän osa ykkösen perusteella!?

Tuli siis hyvä kakku! Otin siitä kuuman kolmion ja laitoin reilusti ruccola salaattia päälle, sitten kunnon kauhaus turkkilaista jukurttia ja viimeistelin sen paahdetuilla sipulin lastuilla! Se oli vaivan arvoinen teko ja maistui muuten mullekin!

Näitä aineita kantsii pitää  kotona, ruccola säilyy pitkään ja kestää kuumentamisen samoin turkkilainen ruokajukurtti. Valmiiksi paahdetut sipulin lastut toimivat monessakin ruuissa! Pussin kun aukaisen niin kippaan ne tiiviiseen lasipurkkiin ja säilytän niitä hämärässä kohteessa!

Periaateessa kun olen sen yksinkertaisen perusruuan ystävä, vaan joskus poikkeus vahvistaa kaikki mahdolliset säänöt.....niin ei sovi unohtaa sitä, että vain tekevälle sattuu......;D

ps. oli suuri ilo jakaa tämä ihana tosi herkkullisen maukas pannukakku teidän kansanne ystävät ja herkkusuut.

Kauniista lasihelmistä rakensin yksinkertaiset korusetit. Turkoosi on värjättyä simpukan kuorta.

OMENOITA....;)

21.9.1956 otettu kuva löytyi, laitoin tämän  tasan 56 v.vanhan kuvan tähän, liekö jo aikaisemmin esitelty siskon tai mun blokissa.

Taaskaan ei haittaa, koska etin kuvia omenoista ja löysinkin ajankohtaan sopivaksi. Oma koulussa tekemä hame vihreä/puna/valko ruutuinen ja Amerikan paketista saatu vihreä sametti jakku ja punainen frotee pusero päällä olen minä!

Veljeni talvisessa omenapuutarhassa, luultavasti 1960 alkuvuosina! Norjalais villapaita päällä, muistan sen kun kiertelimme siellä koko porukan voimin ja miehet saivat ne silloin tarpeeliset hyvät villapaidat! Olivat edullisempia silloin, nykyisin niitä ei voi kuin katsella siellä!

Siskoni Pikolini, muutamia vuosia myöhemmin kuvattua! Oma kutoma villatakki ja  muodikkaat tweed housut jalassa, myöskin oman käden töitä!
Erinomainen dokumentti siitä, että pullaa sai kyllä meillä vapaasti siivuttaa ken halusi. Ei nyt ihan sillä, taisi siitä joskus tulla sanomistakin.....! Se mainio iso viileäkomero jossa ylähyllyllä oli sitten pikkuleivät, niihin tarvittiin kyllä jakkaraa avuksi.....
Tässähän tulikin sitten koko perheemme esiteltyä, kera yli viiskytvuotta vanhojen mustavalkokuvien!

Omenoissa kun ajatukset olivat tänään! Olin sisimmässäni toivonut jos joku tarjoaisi niitä minulle. Olen vähän huono kerjäämään, tiedän että kyllä saisin, mutta.......;/
No, eilen illalla soitti entinen työkamuni ja sanoi olevansa tässä nurkilla ja auto täynnä omenia, otatko kysyi hän!?
No voihan veikkosella otan tietysti, ajatusten lukija oli Kirsi. Totesin taaskin olevani aika noita-akka, sillä nämä telepaattiset kykyni siis toimii edelleenkin.
Sosetta ja kauraryyni paistosta  teki mieli jo melko pitkäänkin.
Yleensä olen näin satoaikaan jo muilla mailla, vaan nyt pysyn tiukasti näillä nurkilla. Joten ei muuta kuin sosemylly pyörimään....;)

ps. unohtui kinttukivutkin kerralla! Vasen, se vaivasempi jalka on kuin pakanamaan kartta ja toinenkin vähän normaalia värikkäämpi. Viime lauantaina nousi keittiön lattia pystyyn, lankesin alta aikayksikön! Jokainen tämmöinen tietää mitä siitä seuraa, joten olkoonpa!? Pääasia, että selvisin loppujen lopuksi siitäkin sotkusta jotenkuten, luita ei mennyt, mutta itsetunto kärsi pahasti! Tärähti koko mymmeli kertaheitolla. Onneksi mulla on hyvä taito selvitä hankalista tilanteista ja toimia sen mukaa, Rauhallisesti, asiallisesti ja järkevästi kun toimiin niin melkein kaikissa tilanteissa pärjään. 

Olen varovainen ja kiitän jo etukäteen jo osaanotosta.....;)

AJANKULUKSI BLOGGAUS, SUOSITTELEN !

Ostin postista Helene Schjerfbeckin kirjekuori setin! Sain sen tarjouksesta puolta huokeemalla! Alkuperäinen hinta oli vähän posketon tämmöselle pieneläkeläisen lompsalle. Vaikka sen puolittaminenkaan ei ihan huokea ollut!? Vaan kun mietin että käytän niitä kauniita kuoria ja papereita sitten suurempien juhlien toivotuksiin. Samalla reissulla myöskin laitoin eurot postimerkeihinkin, jotta koko kirjehommat olisi sitten viimeisen päälle!

Kirjakin olen joskus ostanut ja käytössä sekin on ollut. Tämän valkokenkäisen tytön otan vielä joskus mallikseni, koska se on aina minua viehättänyt. Voi olla kenkien väri on sitten toinen!?

Olen huono jäljentämään joten en sitä edes tarkoituksella teekään. Mutta mallia otan tarpeeseen, niin kuin kaikki taiteilijat sen tekee. Joku maalaa suoraan mallista, sisällä tai luonnossa. Toinen taas kuvaa ja sitten penselit käteen. Harvat pystyy päähänsä taltioimaan ja siitä sitten suoraan teosta tekemään, tunnen muuten yhden sellaisen varsin ansioituneen taiteilijan!

 Ihan vain silkkaa vaatimattomuutani on pakko lisätä, että meillä on kylläkin ollut jo viisitoista vuotta sama työhuone! 

Aika moni tekee luonoksien kautta työnsä. Tämähän siis oikeastaan tarkoittaa sitä, että kaikki kuvataiteilijat kulkee nokka pitkällä ja periaateessa niinhän ne idikset vain löytyy!

Itselläni on useimmiten monta lehtileikettä ja muitakin kuvia edessäni kun maalaan Mutta ainahan  laitan sen oman tyylini varsin selvästi näkyviin!

Tässä taulu vanamoista, minun  maalaus!

Tätä en ole kehystänyt, enkä suuremmin esitellyt, koska tykkään siitä niin kovasti itselläni, pitäisi kait toinenkin maalata......

Seuraavaksi tässä asetelma joka on H Sn postimerkissäkin!

Kummassakin maalauksessa on sitä omaa juttua paljonkin, joten  ne eivät ole niitä varsinaisia jäljennöksiä.

H S käytti myöskin paljon tätä peliä mitä itsekin teen, se selviää useissa hänen teoksissa!

Samoin kaikki tunnetut taiteilijat, eihän niitä kohteita löytyisi jos niitä ei uudestaan joku toinen saisi maalata.

Näinhän se toteutuu kaikissa asioissa, koruissa,  asusteissa,  huonekaluissa, taloissa ja puutarhoissa!

  Jopa elämän kumppanitkin joku on etsinyt sellaisen jonka  toinen on jo ensin keksinyt ja sitten vaikka "plakioinut" omaksi ilokseen! Siis kaikki toimii ja senhän jokainen tietää ja joka toinen sen toteuttaa! Onhan minuakin jokunen onneton kovasti yrittänyt kääntämään, suoristaa taikka vääristää jotta sopisin paremmin mukaan. Valitan, mutta tyhjin tuloksin! Tähän kyllä haluaisin päästää ääninäyteen. Sen p-sen naurun, mutta eihän se sovi varsinkaan naiselle, olkoonpa se sitten vain yksioikoinen hih!!!!

 Siis mistään ei voi ketään osoittaa on vain todettava tykönään, että onhan toi jo aikaisemminkin tehty......jospa sitä kokeilisin minäkin omalla tyylilläni....;)

Kehotan kulkemaan silmät tapillaan, kamera matkassa, kynänpätkä ja pikkulehtiö taskussa! Kaikki maholliset aistit avoinna, se kun kehittää omaa ja ympäristön mukavuutta. 

Jos et ole sitä koksannut, niin toimi. 

Minäkin ostin nyt vasta hiihtimien kävelysauvat. Kuivaharjoittelun olen aloittanut kotonani, koska en tohi vielä kylille mennä......;/ Naurun alaiseksi en pelkää joutuvani, vaan kun meitä keppien kanssa heiluvia mymmeleitä liikkuu jopa vaarallisen paljon tuolla raitilla. Opettelen ensin sen asiallisen sauvojen käytön ja sitten paanalle!

REISSATAAN SITÄ MEILLÄKIN !

Näin tämä tyttö aloittaa, tuorein kuva minusta! Otin ihan ite jotta todistin että olin reissussa, paikka kyllä selviää välittömästi, kunnes lopetat naamani tarkkailun.....hih....;D

 Vasiten päätin kokeilla miten pärjään polvieni kanssa, aloitin paikallisella tunnetulla mummokyydillä. Linjurin tilausajossa, jota Tauno johtaja, ajaa kaksi tuntia mennen ja tullen. Ihmettelin koska musta tuntuu, että jo iät ja ajat kuskina ollut, miten oikein jaksaakin!?

En muuten ollut vuosiin siellä käynytkään. Ostosmatkaa en edes ajatellut, kunhan katon ympärilleni ja käyn palasilla. 

Lounasruoka oli valitettavasti pettymys, vetistä ja mautonta, hinta ja laatusuhde ainakin silloin oli täysin pielessä. Seuraavalla kerralla menen pitserian puolelle makuja maistamaan! Pienet pyöreät rieskaset oli hyviä, söin kaksi, koska ns.lämmin ruoka jäi vähiin. Jälkkärin ajattelin syödä töttöröstä ulkona, paikka oli kiinni, vaikka ilma oli lämmin ja aurinkoinen. Ostin sisältä, ei ollut rommi-rusinaa eikä mango-melonia, otin sitten pekaani-pähkinäpallon. Se oli sitä mahottoman imelää jätskiä, ei hyvää...:/

Kuvan otin kaukaa ja melkein vasten aurinkoa. Luulin noita valkoisia pystiä ensin jäniksiksi!? Vaan taisivatkin olla jotain merihevosia tai liekö patsaat oikein Marinellon punaisten autojen kirmaavia ratsuja, joita niiden logoissa ja auton nenissä on nk. mersunkin merkin tunnistan.....;)

Siinä sitä istuin ja ihmettelin, eikä näkynyt tämän talon asukasta, tunnettua linnan herraa.....

Tämä telfoonikopin kokoinen rasia on täynnä rahhoo, miljoona penniä, taltioimisen arvoinen juttu, samoin vanha pulpetti. Minä ainakin istuin kolme eka vuotta koulussa tommosissa. Siellä oli toisiakin mielen kiintoisia vintriiniä täynnä vanhoja esineitä, kuvasin ne tottakai koska tykkäsin niistä.

En sitten tässä kuuluisassa kaupassa suuremmin kierrellyt, johtuen näistä tunnetuista henk.koht.vaivoistani. Vaan talous osastolta ostin 2x3 kpl eri kokoista kera kansien muovista kippoa. Ovat moni käytöisiä, myöskin mikroon ja pakkaseen. Vanhat muovikipot olin jo mikrossa ja vuosien kulutuksessa pannut piloille.

Sitten suuntasin askartelu hyllyihin ja löysinkin mitä vaille olin. Helmineuloja kulta.ja hopea tasapäät oli lopussa omista varastosta. Edullisia siellä sekä isot pakkaukset ja otin mukaa pussit, sitten nenä kassan suuntaan. Ei jonoja lainkaan, koska oli arkipäivä.

Joka ei ole Tuuriin tutustunut, niin tietoja: Kivinavetta on iso ravintola. Keskimäinen rakennus kahvila ja Grilliruokala ja WC ja sitten alkaakin jo kauppoja ja huilipaikkoja riittämiin. Punaisen komean pohjalaisen talon ovista sitten mennään siihen valtavaan tavarataloon 

vasenpuoli sisään ja oikeesta sitten ulos. Rakenuksien takana lisänä paljon kaikenlaista, mm.iso hotelli ja ruokakauppa!

Meno- ja tulo matkalla istuivat samat rouvat selän takana. Tilaus ajossa kun pitää. istua samoilla paikoilla, muuten alkaa rähinät. Paikat pitäisi merkata, jotta muistaisi. Minähän en sitä tehnyt ja olisin vaihtanut kylläkin, koska kyllästyin takapenkin juttuihin. Toinen rouva oli ottanut paljon evästä mukaa, kahden tunnin matkalle. Puhui kovalla volyymilla sekä syöminen oli samaa laatua. Kävi kaikki maisemat ja ihmiset  läpi....! Onneksi meitä on joka lähtöön vaan hissukseen toivon, että tämä tapaus olisi kyllä voinut jäädä pysäkille. Ukkokin oli mukana Toivoksi kutsui häntä, kuulin kun käski useaan ottaa lippiksen ja takin  pois päältä ottaa. Toivo istui yksin pari penkkiä taaenpana. ei ensin ollut oikein kuulolla. Viimein sanoi reippaasti puoliskolleen, että ole edes vähän aikaa hiljaa....hih-hih. tykkäsin Toivosta ja hänen mielipiteestä. Olin ehdottomasti samaa mieltä!

Rouva oli käynyt myös ruokakaupassa ja halusi välttämättä maistaa joka paketista! Leikkeleitä oli monta sorttia ostanut, pähkinät ja sipsit olivat myöskin arvossaan.

Kertoi maut ja hinnat sitten kaikille kuuluvasti, luki tuoteselosteetkin koko autokunnalle.  Toivo ei muuten ottanut palastakaan, oli kuulemma aina tommonen, mahottoman ronkeli ruuista kotonakin.....;)

Se tunnettu nahka paikka siellä oli mieluinen koska tykkään nahkan hajusta. Hyvä laatuisia järkeviä jalkineita sekä takkeja ja laukkuja melkoinen valikoima. Löysin mieleisen polvipituisen, hupullisen takin. Onnekseni ei ollut kokoani enää saatavilla, koska maksoi jotain 215€ !?

Siellähän on muuten paljon arvostettuja merkkikauppoja ja tietysti myöskin sitä halpaa tuonti kamaa. Valinnan varaa tosiaankin on kaikkien makuun!

Matka meni hyvin ja kun kuljettaja osasi mummorappusen laittaa esille ilman pyyntöäni!

Rohkenen jo suunitella uutta reissua, siis pientä sellaista. Koska vuoteen en ainenkaan lähde minnekään  isoja lentokentiä ja rappusia koluamaan.

ps. sitä Keskistä en sitten nähnyt, oli kait jossain Afrikassa uutta morsianta hakemassa...onnea ja kestävyytä hänelle toivotan.....;D

VANHA RAKAS ESINE.

Tämä vanha maljakko, jota kutsutaan joskus uurnaksi on isovanhempieni kodista. Nämä  kulkee yleensä pareittain ja tälläkin on se kaverinsa. Isän sisko 92v. asuu vielä omakotitaloaan ja sinne kuuluu tämän toinen!

Meillä lapsuuden kotona se on ollut niin kauan kun muistan ja kunnia paikalla. Ihailin sitä kaukaa jo piiperoisena, koska se oli mielestäni erittäin kaunis ja aika isokin. 

Sen tiesimme, että se oli Amerikan muuttokuormassa tänne tuotu, mutta milloin!? Kenties 1912 tai jopa aikaisemmin.  Olivat siellä useaan otteeseen ja isotätini seilasi näitä Atlantin vesiä pitkään, aina kahden vuoden välein. Vaikka olisi hänen amerikan kirstussa tullut tänne.....

Minulle tämä tuli v.1993 kun me sisarukset jaoimme niitä lapsuus kodin tavaroita äitini kuoleman jälkeen.

Onneksi oli kolme sellaista isompaa esinettä joista jokainen sai valita omansa. Jokainen meistä sai sen minkä halusikin, ja toisetkin tavarat jaoimme hyvässä sovussa.

Kääntelen maljakkoa joskus, koska kumpikin maalaus siinä on mielenkiintoinen.

Sitä pitää varovasti käsitellä koska on posliinia tai jotain siihen verratavaa materiaalia!

Isovanhemmat, setäni ja pienempi poika on isäni s. 1908 USA:ssa, viimeiseksi syntyi  tätini v.1920 suomessa, ei siis kerinnyt tähän perhekuvaan.

Laitoin oikein isoksi nämä kuvat koska ovat sen verran teräviä jotta voi oikein tarkastella.

Tässä kuvassa on upeat alkuperäiset metalli raamit, jonka  olen ominut itselleni....;D, vissiin sainkin sen tehdä...koska kukaan  ei ole siitä valitusta tehnyt!

Otin kuvan tänään, ja pakko on todeta, että yli sata vuotta sitten otettu kuva on huomattavasti parempi!

Onneksi on muistoja!

 Isoisääni en tavannut koskaan, mutta isoäitini opin kyllä hyvin tuntemaa, ihana rauhallinen mummoni. Paljon olisi heillä ollut kerrottavaa meille jälkipolville.

Äidin isä kuoli Amerikoissa ja äitinikin oli pikku tyttönen silloin joten muistoja ei juuri kerinnyt kertyä hänelle. Turhaan odottivat isää takaisin Suomeen koska hän kuoli kaivosturmassa, vähän ennen kun piti palata perheen luokse Suomeen. Siinäkin olisi tarinan aihetta kerrakseen jälkipolville!  Mutta onnekseni sain nauttia ja elää kummankin mummoni kanssa.

Tämä tarinani syntyi Minttulin innostamana, kun hän kertoi kuvien kera, omasta rakkaasta muistostaan.

Sinimekkoinen tyttö on oma maalaukseni, kävi vain niin hyvin taustaksi joten annoin olla!

Toivon myöskin että jatkaisitte  tätä sarjaa.....:)

SEKALAISTA SELITTELYÄ SANOISTA SEKÄ SIENISTÄ !

Mielenkiinolla kuuntelin ja kattelin TEEMA  kanavan ohjelmaa lukihäiriöstä!
Minun kasvu-ja kouluaikana  ei vissiin tätä sanaa ollut edes olemassa, Ylivilkkaita ja keskittymiskyvyttömiä kakaroita ylibuukatut luokat täynnä. Hermostuneet  opet niitä johtamassa.
Minä olin eläväinen lapsi, sanoi openi, joka tunsi koko perheeni. Hyvä nimi ja jonka hyväksyn yhäti. Lieväähän tämä minun lukihäiriö olikin, kun olen seurannut näitä/meitä tietoon tulleita yksilöitä.
Opin hyvin lukemaan jo eka luokalla ja ymmärsin lukemisen sekä tykkäsin lukea. Olin ahkera kirjaston käyttäjä ja Keskisuomalaistakin luin jo pikkutyttösenä! Äänen lukeminen ja esiintyminen koulussa oli mukavaa.
Kirjoitin mielelläni jo silloin ! Kauno-ja ainekirjoitus oli niitä mieliaineitani josta sain kiitosta!
Mutta, mutta, mutta ne kouluvihot olivat aina punaista täynnä, open korjauksia!
En erottanut silloin kun kirjoitin tekemiä virheitä, vaikka kuinka yritin. Apua ei vain osattu antaa meille, ainoastaan  todistuksessa huolellisuus ja tarkaavaisuus numero sen näytti!
Kirjalliset laskutehtävät tuotti vaikeuksia, pelkillä numeroilla kyllä pärjäsin paremmin
Niin,  tämähän tauti ei parane koskaan, vaan lisätietoa ONNEKSI  nykyisin tulee joka tuutista. Olen pystynyt omassa opissa paljon kohentamaan tätäkin asiaa. Tarkoittaa sitä, että pärjään ja tuskin monikaan sitä ei edes huomaa. Ainakin minä tunnen niin ja se hyvä asia kaikenpuolin.

Onneksi tämä perusluonteeni, vahva itsetuntoni, oma kasvuympäristöni on antanut kumminkin hyvät eväät reppuuni.
Mikä parasta niille jotka ovat tästä lukihäiriöstä kärsineet, tieto siitä, että suurin osa  on elämässään onnistuneinta ja erittäin lahjakaita sekä aikaansaapia henkilöitä!
Ehdottomasti kuulun siihen porukkaan, joita tämä jonkinlainen sanasokeus ei ole ohjannut syrjäytymiseen. Osasin  valita sen oikean ja helpomman tieni jota pystyin onnistuneesti käyttämään.

Käyn muuten sienessä entisellä kotiseudullani näihin aikoihin, Laukaassa siis! Odotan aina ilmoitusta, että nyt olisi taas se aika, että pitää pikaisesti tulla. Minuthan kyllä haetaan ja tuodaan takaisinkin sieltä saaliini kanssa!
Ne sienet ovat tosi herkkua, mutta mahottoman herkkiä. Kerättävä tuoreena ja valmistettava melkein välittömasti. Ravintolan pöytiin näistä ei oikein ole, valitettavasti! Poimittava puhtaasta paikasta, ja valkoisia terhakkaita sieniä joissa ei saisi olla mitään tummaa väriä hattujen reunoissa. Tarkkaan erotettava se hankalampi Harmaa mustesieni eihän sekään niin myrkyllinen ole, mutta huonon olon kyllä heittää sisuksiin. Sillä pienikin alkoholi tippa laittaa sienen toimivaan kuin se tunnettu antabus lääke. Muutenkin olisi parasta sienten kanssa jättää se ruokajuoma alkoholittomaan jos ei ole varma sienten toimivuudesta. 
Tämä SUOMU MUSTESIENI on erittäin hyvä ja herkullinen ruokasieni. 
Löytyy yleensä samalta nurtsilta kasvamassa vuodesta toiseen. 
Käyttötapa syömistä ajatellen toimii kuin toisillakin pannusta suuhun pantavilla sienillä. Muuten valkoiset miedot sienet tykkää carryn mausta! Carrya pitääkin pienesti paistaa vaikka sipulin kanssa, jo tulee takuu varmasti hyvää. Jos sen soosiksi haluat niin juuston makuista ruokakermaa mukaan reilusti.

Korusetti tuunaus työnä tehty, vaalea lilakuvioiset lantit ovat jotakin metallia.  Käsirenkaan tarvikkeet uusia akryyli puikula helmiä pujotettu kahteen venyvään silikoni lankaan.
Tarjottimet Vietnamilaista lakkatyötä, setti sekin. En muista ostinko ne valmiiksi kuperina, vaiko ajan kanssa näin on käynyt. Jonkinlaisen painon alle pitäisi laittaa, jospa suoristuisivat tai pamahtaisivat tyystin säpäleiksi........;)

JO MUUTEN MIELENI PAHOITIN !

Kaunis sekakukka puska tähän alkuun! Huomasin, että kukka-aihe toistuu kipossa ja liinassa, hyvä näin. Täällä minun blogissa on vähemmän kukkia tullutkaan näytille, ihailen toisten kukkia. Nämäkin sain, kiitos vielä poimijalle...:)

Sitten asiaan! 

Suoraan on sanottava, että eilen rupesi vähän ketuttamaan, eikä ihan vähääkään. Minähän kuulun siihen harvinaiseen lajiin, jota ei yleensä ketuta mikään asia. Vähiten joku sellainen juttu jonka voi korjata alle aika yksikön.

Vaan nytpäs nappas, alku meni hyvin ja rutiinilla. Keitin marjapuuron ja mannaryynien kypsyttyä laitoin kattilan kylmään veteen. Nopeutan sitä jäähtymistä jotta olisi helpompi vaahottaa.

Otin nyt vasta uuden sähkövispilän eka kertaa käyttöön. Tuntu aluksi aika painavalta. Johtui siitä kun halusin vähän paremman, keskihintaisen ja metallisilla sisuksilla.  Muoviset sisukset ei kestä käytössä, sanoi asian tunteva myyjä!

Siinä oli viisi eri nopeutta ja lisäksi eri nappi"turbo speed", ulkomaaksi kirjoitettu. Jokainenhan sen tietää mitä turbo tarkoittaa. En halunnut edes sitä kokeilla, aloitin tietysti ykkösellä ja hyvin pyöri, jatkoin kakkos vaihteella......

Sitten se vain sanoi itsensä irti ja lopetti työnteon. Kokeilin ja tarkistin eri töpseleissä, että toimiko niissä, ei toiminut ei!!!!!

Onhan näistä uusista vehkeistä puhuttu ja kirjoitettu, ettei kestä kovinkaan pitkään käytössä. Muutaman minuutin käyttö on mielestäni vähän liian lyhyt aika, olisipa vehje mikä vain...;/

Jostain muistista tuli mieleen se vanha juttu  Mannerheimistä, käy muuten hyvin tähän koska on varsin ajankohtainen. Tämä uusi elokuva, tummasta sotasankarista ja naistenmiehestä kun on puhututtanut kansaa kovasti. Minua se ei haittaa, olkoonpa väri kuin väri ihossa, kunhan se valkoinen karvahattu on päässä. Juureni ovat vahvasti sotilas-suvussa ja tätä kirjavuutta uskoisin löytyvän lisääkin!

Marski oli rintamalla,  jututti sotilaita ja kertoi  omia tarinoitaan. Oli sillä kuuluisalla pitkällä reissulla ratsullaan. Kävi huonosti ja hepo sai täysosuman ja ammuttiin alta. Marski kokenaana sotilaana ei tästä säpsähtänyt. Karski sotapäälikkö jatkoi matkaansa jaloin siellä jorpakossa!

Monet sodat käynyt eturintaman mies halusi kertoa oman tarinansa, koska hän oli myöskin kokenut samanlaista sankaruutta. Siitä marski kiinnostui ja pyysi kertomaan! 

Vieräleualla oli ollut vaarallisessa tilanteessa lotta piällä, joka sai lähes H-hetkellä osuman......ja sotamies joutui vetämään homman loppuun  ja jatkamaan käsin!

Tarinahan ei tietysti kerro mitä marski siihen vastasi. Uskoisin että sotilaan kavereille naurua  piisas, siksipä tarina jatkukoon......

Näin tein minäkin ja otin vanhat vehkeet esille. 

En muuten tykännyt yhtään ja lopetin vatkaamisen! Hyvää se puuro oli puolivatkatunakin tai oikeastaan neljänneksen verran. Vähän jaksoin väriä vaalentaa. 

Anttila on auki tänään ja lähen kuiteineni  sinne. Pakkauslaatikot olen oppinut säilyttämään jonkin aikaa, varastoon sen kyllä jo vein.

Tokko tämä mikään kunnon ketutuksen aihe ollut, mutta tulipa toi vitsintynkäkin  siinä sivussa laitettua kiertoon. Se kun jostain muistinlokeroista pulpahti mieleen ja minulla kun on tapana jopa vetää suupieliä korviin näissä  jo kerrotuissa tositapauksissa....;)

Näin kävi minulle, marskille ja karskille sotasankarille, konstit on monet. Niistähän voi selvitä omilla jo hyviksi todetuilla ja opituilla keinoilla.

Se ketutuskin hävisi kun sain sen uloskirjoittaa....heh....;)

ps. tulipahan muutaman kyökki juttu ihan perätysten. Jatkan sitä tänään täällä omissa oloissani röpörieskan teolla, ohraryynit laitoin jo eilen maitoon likomaan. Munatkin odottaa  keittoa ja voita löytyy jonkinlainen nokare. Tapanani on sitä munavoita jatkaa rahkalla, uskon että maistuvaa on tulossa.....nam!