TERVETULOA KYÖKIN PUOLELLE!

Kotihiireni oleskelee tällä ikkunalaudalle, valurautanen dieetti paistinpannu sen ruokakuppina, nämä halusin ehdottomasti ensin esitellä, ennen kuin käytte peremmälle!

Keittiöt kun kuuluvat meidän päivittäiseen käyttöömme, niin innostuin tietysti asiasta!

Aili-mummon arkea blogista, Aili-mummo tuupasi minutkin liikkeelle, joten en voinut vastustaa, koska minua kiinnostaa tirkistely. Tässä omassa pesässäni sitä nimenomaan harrastan. Säleverhojen takana kun tapahtuu niin paljon kaikkea sellaista mistä olen jo kertonut ja tulen sitä edelleenkin taltioimaan.

Dokumentoin sen mestan, joka tällä hetkellä on toimistoni. Välillä ruokapöydän valtaa ompelukoneet, askartelu- ja maalausvehkeet. Kaikkea tätä voin tehdä  ja jättää keskeneräiset työt siihen hujan hajan, siis miten sattuu.....vaikka kuinka pitkäksi aikaan....;D

Pääasiassahan olen täällä yksin, joskus kaksinkin, mutta niin kuin taaskin kesällä huomasin, mahtuu tänne aika paljon eri-ikäisten ääniäkin, pitemmäksikin ajaksi!

Silloin muuten laitan pöydän siistiksi, koska sitähän käytetään myös siihen tarkoitukseen mihin se on tarkoitettukin. Olkkarissa on iso ruokapöytä, jatkolevyllä, sitten kun tarve sen vaatii.

Pieni ja kaponen keittiö on erittäin toimiva. Turhia askelia ei tule, kaikki käsien ulottuvilla, hyvin toteutettu....kuka lienenkään tämän suunitellut, kiitos heille!

Kotini on linnani! Tämä kuvan otin vastakkaiseen suuntaan jotten osa  isoa hallia myöskin tulisi näkyville, hallin moni tuntee nimellä eteinen/käytävä ...hih.....;)

Tämä tästä, mikroaalto uunista en luovu koskaan, ostan heti uuden jos hajoaa, vasta eka uuni menossa. Sen päällä on potta, ruostumatonta terästä, kestävää ainesta, jossa yleensä pidän tomaatteja.

Punainen posliinikori kuuluu hedelmille, maitokannu kauhoille sun muille toisille talous vehkeille, mummon vanha! Radio ja perkolaati-kahvinkeitin pannaan heti päälle kun köpötän aamusta keittiöön.

Tiskikone, se on  kuuskytkuus vuotta vanha, hän käyttää tiskatessa näitä vehkeitä apunaan! Tiskaharja uusi, oikea Sini-harja vaihtopää systeemillä. Tiskirätti ja kaksipuoleinen sieni/suti myöskin uusia, ihan kuvausta varten vaihdoin! Suihkupullo on erittäinen kätevä käytössä, vettä ja fäyriä, sitruunan tuoksulla.

Suihkaus siihen mikrokulhoon( jota yleensä vain käytän....;D), pyyhkäisy, huuhtaisu raanan alla ja odottamaan iltapalan käyttö vuoroa.

Tämän päivän kuvaukset on tarpeiteni tyydytykseen käytetyt  vehkeet.

Aina sama muki, sen vieressä pikkuruinen vispillä jolla vatkaan mikrossa lämmitetyn maidon, ja kahvi sitten sekaan. Juusto-kurkku-ruisleipä palaset olen jo tietysti laittanut sinne minne kuuluukin.

Mikrokulhossa sulaa jauheliha-sipuli-linssi-porkkana-tomaatti mössöä. Riisinkeittimessä tulossa lisuke ja se on riisiä tänään. Ohra. hirssi graham kuuluu myöskin minun makuuni!

Keitintä käytän monen toisenkin ruuan tekoon. Koska olen sen todennut käteväksi keittiön koneeksi, toimii loistavasti!

Käytän säänöllisesti syömäpuikkoja ja tämä korvallinen kippo on eniten käytössä sen muovisen mikrokulhon lisäksi.

Seuraavaksi perintönä tullut keittiön astiakaappi on rakas, jokaisen oven takunen ja vetolaatikko sisältää ns.tarvekaluja, oma ilmaisuni ja toteamus. Jotkut voisivat olla toista mieltä, jos vain saisivat niihin kurkistaa.

Antiikinen viinaleili, perintökalu, ei käytössä koska tappi puuttuu. Vierellä puupalikka joka sisällä on muuten Brasialaista kovaa kamaa! Käytetään perineteiseen caiperiini sekoitukseen, lasiin sitruunan lohkoja ja sokurijauhoo. Nuijitaan puupalikalla meheväksi ja sitten väkijuoma päälle ja seuraavaksi kohotat lasin ääntä kohen! Olkoonsa siellä se viinapullo, kait siirtyy minulta joskus ajan kanssa perikunnalle!?

 Kotoa kahvimylly ja taustalla veljeni tekemä suolasalkkari.

Vanha venäläinen kahvinkeitin ja iso NLn aikainen upea peltinen tarjotin. 

Täällä muuten tehdään hyvää yksinkertaista ja varsin perinteistä ruokaa. Tapanani on yhäkin tehdä ruokaa sen verran isommat erät, että ruokisin samalla koko turkin armeijan. Pakastan aina annoksiin ja siten ajan kansahan nekin kyllä kuluu käytössä!

Käytännöllisyyys ja säästäväisyys kuuluu ehdottomasti tänne. Samalla myös huolehdin siitä, että ateriat sisältävät kaikki terveeliset ja tarvittavat  aineet  jokapäiväseen hyvinvointiin!

Kielteiset säänöt ymmärän niin, että ne on tehty sitä varten, että ne mahdollisuus myöskin kiertää. Jokainen sen tietää mitä voisi löytää aidan toiselta puolelta, ja maistaakin niitä. Vaan silloin olisi oltava tämä minun luontoni, jotta tajuiaisi sen, että suuhun voipi osua karvaskin maku! Parempi siis useimmille kulkea sitä tottua omaa valisemaa kiemuraista ja kivistä polkua.

Siitäkin huolimatta suosittelen myöskin niitä muka kielettyjen herkkujen maistamista ja silloin tällöin käyttämistäkin.

 Tässähän tarkoitan lähinnä ruokaa ja sen tekemistä!

Pelastat sillä itsesi sekä ympäristön, joka hyväksyy aina iloisen ja myönteisen mielen. Vaikka  kateus, se pääpiru kyllä ei hellitä tässäkään asiassa.

Terveydelle on myöskin  joskus hyvää lipsua niistä säänöistä, sen myötä lentää se tiukka pipo päästä ja tennarinkin nauhat löystyy kertaheitolla!

Keittiö ja kotini on kuin emäntä itse, värikäs ja täyteläinen!

ps. jatkakaa tätä keittiön sarjaa ystävät ja lukijat, pyydän.....;)

VALKOVIINI DIEETTI !

En katkaise tätä putkea, koska maitilla on! Loma-aika  jatku, tuolla ala -ja keskieuroopassa elokuu on se virallinen lomakuukausi. Silkasta kansain välisestä yhteistyöstä haluan ottaa myös osaa heidän lomailuun ja rilluteluun....proosit sit sillekin....;D

Siirryin näyttävästi valkari linjaan, se vinkku tehdään noista vihreistä rypäle marjoista. Kerätään ja tallotaan saavissa. Yleensä naiset sen siellä survomisen hoitaa. Pitää olla täysi-ja naimaikänen nainen!? Joku perinne ja taika juttu siinä on, en muista joten jätän se arvailun piikkiin.

Miehet sen viinin yleensä poikaporukoissa  tuhoavat. Naiset tekevät sitten sen raskaamman homman, etsivät ja raahaavat ukkonsa pimeän turvassa sisätiloihin jatkamaan uniaan.

Italiassa asuessani en muista nähneeni naisia humalanhakuisissa juomingeissa. Lomailessa noissa toisissa viinimaissa, sanoisin samaa. Tarkoitan siis  tätä alkuperäiskansaa.

 Turistithan ovat uskotelleet itselleen, että perseet olalle ja nakit silmille kuuluu ehdottomasti lomailuun. Näytetään noille posetiivareille, flamingon tanssijoille ja sitraa soittaville sekä toisillekin paskeripäisille, lierihattuisille viulisteilla, että näin sitä meillä osataan hauskaa pitää.

Outo toteamus "hauskan pito"!? Joka tarkoittaa sitä, että kuka saa nopeimmin kännin. Sitähän on höystettävä mahottoman kovalla örinällä ja toisillakin tehosteilla.. Tarjoilijaa kun tarvitaan niin huudetaan jotta kaikki kuulee, viinaa lisäääää!!!!. Vähän myöhemmin siihen lisätään, minä tarjoan....kaikille, ota sinäkin....tokaisee tämä persaukinen macomies tai nainen! 

Tätä voisin seikkaperäisesti jatkaa siihen armoitettuun hiljaisuuten. Ensin on toiminut se, meidän alan ihmisten käyttämä toteamus asiakkaasta "kielohumala" tarkoittaa sitä, että nuokkuu ja haisee. Usein myös toteamme toisillemme, kato nyt se alkaa "pilkkimään", tarjoilu lopettava! Tosi huvittavaa katella se skarpaaminen, ropan suoristus tuolin selkänojaa vasten. Hetken päästä kaula kun ei vain kannata sitä täyttä nuppia. Pönttö napsahtaa rinnuksiin  ja samantien horroksesta herätään ja takaisin muka reippaasti korjaamaan asentoaan. Käsi nousee jossa sormi tanassa, se taas tarkoittaa "vielä yksi tänne"!

Tässä lajissa ei ole sukupuolista eroa, naiset ja miehet kyllä pärjäävät samalla viivalla alusta loppuun asti!

Sen olen jo aikaisemmin maininnut, että olen hotelli-ja ravintola-alan ammattilainen! Siitäpä tämän vankan näkemykseni olen saanut! 
Haluan ehdottomasti sen lisätä, että kapakka juopottelu tapahtuu suljetussa tilassa ja tarkan valvonnan  alla! Tarkkailu ja siihen puuttumiseen meidät on koulutettu. 

Pahintahan se yksin ja porukoissakin tissutelu on. Taloyhtiö rakentaa yhteiseksi rentoimispaikaksi vaikka grillikatoksen ja entinen pesutupa kerhohuoneeksi. Näin se muuten toimii ja aina on samanhenkisiä kavereita vierellä. Aika moni näistä on sekakäyttäjiä. Kipu- ja mieliala napit kaljalla alas...tämä on valitettavasti totista totta, hyvät ystävät.

Paljon on puhuttu ympäristö haitoista, miksi tämä tärkeä asia pystytään yhäkin olankohotuksella ohittamaan ? Jotka tähän olette syysilisiä, ottakaa niskasta ote ja kääntäkää se katse sinne peiliin niin toteatte....;//

Suomalainen taitaa hävitä englantilaisille ja norjalaisille sikailuissa tuolla etelässä, tai ainakin tasapeleissä ollaan!

Pikareita kumotaan.........

Korut ovat vanhoista ja uusista korutarpeista tehtyjä.

Tasa-arvoon vedoten, panin kovat kiviset munat esille kuppeihin jotta tanassa pysyisivät.

Toimikaa ajoissa, hyssyttely, salailu ja paijaaminen ei toimi. Raskasta on asian antaa vain olla, mutta niin on se kivikin joka sen onnettoman viimein paikoillaan pitää ja ääni on hiljenytynyt ikuisesti.

Minä teen ja olen tehnyt voitavani näissä asioissa, tietysti jatkankin sitä. Valitettavasti tässä urakassa ei näy lähimainkaan sitä  tulosta, jota toivoisin!

Juoppoahan ei voi pakoittaa raitiuteen, vaan jos löytyisi edes se pieni oma tahto!? Eteneminen sen jälkeen kyllä jatkuu,jos ette itteene ajatele, huomioikaa edes toiset.

Eniten säälin niitä lapsia ja lapsenlapsia jotka ovat oman äidin ja mummon kanssa joutuneet tämän asia toteamaan. Minulta sääliä ei tipu näille mymmeleille, vaan kun suoraan sanon ihmettelen sitä miten pahasti kontrolli pettää. Sairaudeksi en tätä tunnusta, vaan  raukkamaiseksi valinnaksi!

Harva kun taitaa sen kohtuu käytön, heille minä kyllä kippistän ja toivotan terveyttä....;)

TERVEYDEKSI, KIPPIS !

Tämä maalaamani taulu ei sitten liity mitenkään asiaan, mistä ajattelin ensin kirjoittaa. Olin  vallan unohtanut teokset, vaan kun osuivat silmieni eteen niin taltioin ne kameraani. Sitten imasin ne tänne, oppimani mutkan kautta onnistuin ne siirtämän sinne minne halusinkin.  Sen kaverina on toinenkin taulu, valkari puteli ja vihreät rypäleet. Laitanpa senkin joku toinen kerta näytille.

Öljyväreillä maalaaminen on siitä mukavaa, kun saan leikitellä väreillä. Kaikista eniten tykkään värien löytämisestä, koskaan ei ole varmuutta tuloksesta. Värien kuivuessa, ne  muuttuvat ja sulautuvat toisiinsa, joskus jopa sellaisiksi jota en edes tarkoittanut.

Perusväreillä saan vaikka minkälaisen sinfonian aikaiseksi. Ohentamiseen käytetyt mömmöt tekevät myös temppuja. Vuosien mittaan siihenkin asiaan olen saanut aika hyvän tuntuman.

Helposti luistavaa väriaineita  sutien 5-8 kerrosta toimii yleensä omissa töissäni. Aikaa viepää, mutta työn on kuivuttava aina muutaman päivän ajan, jotta tulos olisi edes jonkinlainen......

Elämäni aikana olen muuten korkannut hirveen määrän puteleita! Eikä yksinomaan viinejä, vaan uskoisin että kunnon viinaa on mennyt eniten, sekin vielä kirkasta. Siihen  kaljat, lonkerot ja siiderit päälle. Siidereitä muuten aika vähän koska ne tulivat sen jälkeen suurkulutukseen kun lopetin ravintola hommat. Muistutan vielä, että työkseni sitä tein ja valvotuissa tiloissa.

Työssäni sain sen huomata räikeelläkin tavalla, että harvalle se viina käy!! Muuttaa mielen ja kielen ja loppujen lopuksi kun se hyöty  on tosissaan aika vähäistä. Vastainen kyllä toimii näkyvästi liiankin joutusaan.

Meitä alan ihmisiä on kyllä itseni lisäksi muutama toinenkin  jotka eivät ole sotkeneet sitä  ns."rentoutumista" oman ammattinsa kuvioihin!

  Eihän lääkärinkään ole pakko olla itse sairas jotta osaa hoitaa potilaita! Vaikka löytyyhän niitäkin tapauksia, aivan  kaikissa toisissakin ammateissa! 

Kiva olla eläkeläinen kun pystyy yhäkin tarkastelemaan maailman menoa selvin päin.

Valitettavasti moni alkoi sen lähes jokapäiväisen "rentoutumisen" kun työelämän säännöt jäivät pois! Sitten kun  mukavaa  vähän kuppia kallistella aina silloin tällöin, näin he sen sanovat!?

 Ongelmahan ei ole, koska kuulemma pystyvät lopettamaan milloin vain!?

 Jokainen sen kuulut kyllä tietää, että sanoja on jo jonkin aikaa riippunut siinä löysässä hirressä....

Tähän punkku sarjan jatkoon käy sitten nämä helmet, ihan vain värin vuoksi! Vanhat jo kertaaleen luetut kirjat myöskin. Nekin vartoovat jo uutta lukemista....;)

Kun punaväri tuntuu vieraalta, niin suosittelen oransia kaulakäätyä teekupposen kanssa...;)

Siis ei vieläkään tunnu mieleiseltä!? Vaihda kirjaa ja laita siniset helmet kaulaan...;))

 Jos ei vieläkää oikein nappaa, niin odota kun laitan valkkari putelin esille ja valmiita koruja kyllä piisaa siihenkin reissuun mukaan.....;D

*****

Kun viini valuu sisään, 

työntyy salaisuus ulos!

*****

In vino veritas 

-viinissä on totuus!

*****

ps.SALUTE on Italiaa ja  tarkoittaa terveydeksi, siis HÖLÖKYN KÖLÖKYN .....;D

NYKYAIKAISTIN KEITTIÖN KONEITANI !

Päätin laittaa rahhoo kiertoon, koska niin pitäisi kuulemma tehä. Ostaa räväytin uuven sähkövispilän, oikein kahilla teräparilla. Normaalit osat rahkan ja kerman vispaukseen ja joskus marjapuurokin sitä kaipaa. Koukkuloilla voi sitten taikinaa alustaa jos leipomista joskus ajattelisi. Harvemmin kumminkin niitä olen viimeisten vuosien aikana kotona tehnyt.

Syy tähän ylimääräiseen rahan käyttöön tuli siitä kun vanha vispilä sanoi itsensä irti. Mitään vihjeitä ei edes etukäteen antanut! Kermat oli jo kipossa, vispilän varret koneessa  ja tökkäsin sen koiraspuolisen piuhan osan sinne minne se kuulukin.

Eiku saman tien rupesi hurisee, vaikka en käskyä antanut ja sitten pöllähti savut ja välittömästi kuumeni käsi. Onneksi en kerinnyt  siihen nesteeseen sitä survasta. Käsistä joutusaan pöydälle surisevana laitoin kun ei vain sammunut! Narttu- ja koirasosan riuhtasin irti toisistaan. Tokeni ja hyyryläinenkin tuli kamarista kysymään ylimääräisen hajun ja motkotuksen perrään.....;)

Hyvin oli palvellut se kotitalouksen tarvekalu ja sen aika oli sitten ohi, totesin vain!

Kerma piti vatkata! Päätin että en varmaan rupee käsipelillä kuohuttaa sitä kakunpäälistä.

Onhan mulla se emännän  taikasauva jolla sose tehdään. Mutta eihän sillä kuohkeutta saa aikaiseksi, survosta  vaan, sitähän varten se onkin suunniteltu.

Onneksi mun työn tekoon ei ole mitään sääntöjä, saatikka käskyttäjiä. Kaikki kun luulevat että jos jotain keittiössä teen, niin se on oikein. Olehan eläkkeellä oleva kansainvälinen huippukeittiömestaritar......heh....;D Huippu sanaa kun käytetään vähän joka ammatin nimityksissä, niin sillä sen tarkoituksella tähänkin kirjoitin, enkä pyyhi sitä pois!

Kermasta ei tullut kuohkeeta, lisäsin saman verran rahkaa ja maustoin vanililla ja hunajalla.

Kauniin hunnun sain kakulle ja koristin tuoreilla hyvillä mansikoilla. Kakkupohja oli kaupan edullinen kääretorttu....jota yleensäkin nykyisellään ruukaan käyttää!

Osaan uunin lämmittää ja kakkupohjan vuokiakin mulla on, mutta säästän niitä!

Tänään kuvasin osan vispilöistäni, niitä kyllä löytyy lisääkin.

Eikä ne ostokset siihen sähkökäyttöseen vispilään  jäänyt!

Anttilassa kun oikein olin ja tarjouksen käytin hyväkseni, mukaan lähti sellainen soodakone. Kaikilla  se jo on, paitsi mulla ei sellaista ole. Olen jo maistellut sillä tehtyä kuplivaa vettä, tykästyin. Vesi kun on mun juomani, mutta vaihtelua haluan siihenkin. Täällä meillä tulee putkista hyvää vettä. Kaupasta en ole koskaan kantanut kotiin pullovettä, enkä kanna.

Unkarissa kylläkin, koska siellä se mahallekin hyvä kivennäisvesi tulee niistä heidän omista luonnon lähteistä. On edullista ja kärrin kanssa silloin kaupalle lähen ja osta sexpacin kerralla.

Jotain vitsintynkää sain tästä uudesta soodakoneestakin aikaiseksi. 

Luin huolella ohjeet, niinhän teen muutoinkin....mutta tämä olikin niitä nykyajan vempaimia, niin tarkkana oli oltava. Koska sisälsi oikean kaasupullonkin,  kunnon jötikkä se oli 20-25 senttinen. Nupista piti ottaa varmuusväline pois ja sitten vasta asentaa paikoilleen.

Pyyhkäsin koko vehkeen ja pullonkin huuhtasin pariin kertaan, panin sen määrättyyn kohtaan ja sitten ajattelin käynistää, jotta saisin litran hyvää kuplivaa vettä....;/

Pakkauslaatikko oli eteisessä, hain se takaisin! Koska johtoa ei näkynyt, jouduin uusiin hommiin. Eihän sitä mistään löytynyt. Vähän harmitti kun olin jo kotiasunkin vaihtanut ylleni. Pakkohan sitä olisi Anttilaan lähettävä takaisin, heti seuraavassa korttelissa kauppa on. Lähellä siis, mutta työn takana kumminkin!

Otin ohjekirjan uuvestaan esille ja kävin sen läpi kaikilla kielillä mitä siitä osain ja ymmärsin. Tarkistin kuvat oikein suurennuslasilla, missään ei ollut töpseleistä mitään mainintaa.....;/

Onneksi en soitellut mihinkään, saatikka köpötellyt takaisin kaupoille!?

Se kun vain on niin, että omat piuhat  löystyy näin vuosien myötä!? Niin ihan heti ei aina hoksaa kaikkia asioita. Varsinkin kun noi nykyajan vempaimet on niitä langatomia lähes kaikki....HIH-HIH....;D

Perintö pöytäliina, äitini kapioita!

Venäläiset puukulhot ja

peltiset mini vesiastiat.......;)

KIRSIKOITA !

Kirsikoista olen kyllä taulun joskus maalannut, mutta boikotissa olivat mulla ne aika pitkään. Siihen oli syynä oma tyhmyys tai voisihan sen kait sanoa, ahneus!

Oli muuten hassu juttu, nyt kun yli neljänkymmenen vuoden jälkeen sitä ajattelen.

Tulin yöllä kämpille, liekö töistä vai riijuilta, nuori kun olin silloin. Istahin tuolille ja huomasin ison pussillisen kirsikoita  siinä käsien ulottuvilla. Ne oli siirretty vähän sivummalle.

Vissiin mietin kulunutta päivää ja napsin niitä herkullisia kirsikoita samalla. 

En laittanut valoja kun kämppis oli jo nukkumassa, hänellä oli aikaisempi herätys töihin kuin mulla.  Lucilia oli Portugalilainen tyttö ja olimme samassa hotellissa töissä. Hän oli kylpylän puolella ja minä hotellissa. Tulimme hyvin toimeen ja tykkäsimme asua yhdessä. Ne kirsikat oli Lucilian ostamat joten päätin huomenis hakea hänelle niitä lisää!

Hyvä maku jäi suuhun ja panin sitten maata ja nukahdin.

Aamulla Lucilia kysy et kait ollut syönyt niitä kirsikoita!? Hän kun huomasi sen vajaan pussin ja ison kivikasan siinä vieressä. Sanoin niin tehneeni! Rupesin jo päälle laittamaan sanoin, että hakisin niitä lisää, mehevän herkullisia kun olivat!

Lucilia tuijotti minua naama punaisena ja yritti jotain sanoa. Vähän ihmettelin, jotta suuttuko, koska emme koskaan riidelleet. Viimein sanoi, että  oli ne siirtänyt sivuun ja vie ne roskiin!? Koska jokaisessa oli sellaisia valkoisia pieniä matoja!!! Tarkistin asian ja tottahan se oli....;(

En oksentanut vaan rupesimme nauramaan. 

Istumme Herra Tossavaisen kansaa Lucilian sängyllä 1967. 

Varmaan yli kymmenen vuotta se mun lakko kirsikoista kesti. Aina kun näen niitä kauniita kirsikoita, muistan ne valkoiset pienet madot joilla aikoinaan herkuttelin.

Asuin silloin Saksan Wiesbedenissa, lähes neljä vuotta. Hotellin iso vanha, hieno kylpylä hotelli. Jossa  asui vain varakkaita ihmisiä. Ylin kerros oli huoneistoja joissa asuivat nämä Saksan kuninkaaliset ja keisarin jälkeläiset muutaman kerran vuodessa kun tulivat kylpylän hoitoihin.

Me henkilökunta asuimme vintti kerroksessa. Tytöt toisessa siivessä ja pojat toisessa ja ehdoton kielto oli ettei yökunnissa saanut käydä. Rakennus oli U-n mallinen ja se keskiosa vinttiä oli hotellin varastoina. Siellä oli isot määrät posliini pottia, vesikannuja  ja pesuvateja telineissään. Niitähän ei enää käytetty, koska hotelli oli tietysti uusittu upeine kylpyhuoneineen. Rakennus oli 1800-luvun loppupuolelta ja tosi kaunis, linnamaunen paikka!

Kerran päätimme tyttöjen kanssa viedä poikien puolelle joka oven eteen posliini potan. Onnistuimme sen tekemään keskellä yötä, hyvä minä !!!!! 

Tottakait meillä se kulkutie tiedossa, joskus pelotti siellä vintissä hiippailla. Koskaan emme jääneet kiinni näistä kyläilyistä, aineenkaan mitään rangastuksia ei saatu.....;)

Pieni kattoikkuna oli mun sängyn kohdalla! Koko huone oli ihan hyvän kokoinen, johon mahtui, sängyt, iso pöytä, tuolit, lipastot, vaatekomerot ja pesuallas. Kylpyhuone ja wc oli käytävässä.

Tämä oli sitä elämisen oppiaikaa josta sain kiitettävän arvosanan.

Jatkoin vielä  ammatin- ja kielen oppimista, Itävalta, Italia, Amerika, Venäjä! Välillä aina piipahdin Suomessa maata vaihtaessa, välillä töitä tehden ja opiskelin. 1965-1991 siinä humahti hetkessä maailmalla!

1998 lähtien olen sitten reissannut Suomen ja Unkarin väliä.  Paljon on toisiakin maita ja mantuja mahtunut näihin vuosiin.

Kuvat nappasin just vanhoista kansioista Canonilla. Mulla ei ole skanneria eikä toisiakaan tulostimia, harkitsen vielä! Olisikohan ne tarpeelisia tarvekaluja, toistaiseksi olen kyllä pärjännyt ilmankin.......;)

Tämä niistä kirsikoista! Nykyisin niitä kyllä jo syön ihan sujuvasti ja ilman perinpohjaista tarkastelua!

TULEVAISUUDEN TOIVO, SÖPÖ KORUNIKKARI !

Päätin laittaa, oikein luvan perrään kuvan mun asistentista tai vois jopa sanoo, että kolleekasta!

Lisäisin jotta eiköhän se pojasta polvikin parane...heh! Perinne jatkuu, kaikki noi tytöt ovat kovia nikkareita, samoin kyllä pojatkin, eipä sillä. Akkavaltaa kyllä näissä jatkumoissa löytyy ja pojat ovat saaneet hyvää oppia myöskin naisten töistä. Napakat ja taitavat isät  ovat pojille, totta kait ukkojenkin hommelit opettaneet.

Onneksi nykyisin ei näitä asioita eritellä, kaikki tehdään yhdessä. Tarkoittaa sitä, että se tekee kuka kerkiää ja ketä asia kiinnostaa eniten tai jätetään tekemättä sitten tyystin. Sekään ei ole haitaksi. Joskus itsekin käytän ja toitotan sanontaa,

"elä tee sitä tänään, minkä voit teettää jollain toisella huomenna"......;D

Hän on 5v. ja nuorin näistä lapsista, joita olen saanut elämäni iloksi. Vanhimman kummityttären kuopus!

 Huhu kertoo, että yksi on lisää tullut jossain, vaan ovat päättäneet, ettei ilmoitella lähisukulaisille. Harmi vain, koska sylissä olisi kyllä tilaa uudellekin sukulaislapselle. Jokainen lapsi tarvitsee myös  rakastavan suvun ympärillään ja serkut kyllä siitä nauttisivat, vaan valintahan on vanhemmilla, tyytykäämme siihen!????

Viisvee koristeli kyllä itse itsensä ja pyysi kattomaan tulosta, koska olin toisessa huoneessa. Kameraa pidän aina käsien ulottuvilla, joten nappasin kuvat! Teki siskolleen ja itselleen omat helmet ja käsirenkaat. Pidän näitä muovisia isoreikäsiä helmiä lapsia varten, kivempi sekä edullisempi askarrella.

 Toi kukkapäinen mukiteline toimii korutelineenä, helppo napata renkaat ranteeseen tarvittaessa. Tiara on siinä tapin juuressa ja sitä käytetään tarvittaessa. Prinsessa juhlissa, sekä Skypen näköpuheluissa, parantaa näkyvää olemusta, olen sen ihan itse päättänyt !? Jos tai oikeastaan, kun yleensä olen useimmiten näissä hommissa aika kurahtaneen oloisen näköinen...heh!

Jokaisellahan meillä on ne omat lavastuskonstinsa. Minullahan se tarkoittaa sitä, että haluan vain hymyhuulia lähelläni. Suosittelen kaikille myöskin, että kantsii harrastaa pientä riskinottoa, tässähän  ei menetä mitään, paitsi "kasvonsa"......

Vaikkakin niitä säälittäviä (kateelisia...;D) katseita ja jonkinmoista pientä muminaa kyllä saan osakseni. En lapsilta koskaan, päinvastoin, mutta ne hieman ikääntyneet vain toteavat lakoonisesti......miten sä oikein viitsit ja jaksat.....! ?

Lopetan sitten kun siltä tuntuu. Tarkka ja tosikko olen tarvittaessa ja sen annan kyllä huomata jottei totuus unohtuisi!

Työpöytä on se keittiön tunnettu tila, jossa hoituu kaikki asiat, vehkeet vaihtuvat vain tuurin mukaan. Ikkuna se paras näköala mesta josta näen kaiken.

Helmet tarvis aina hyvän alustan, muuten niitä joutuu alvariinsa lattioilta noukkimaan. Hyvä alusta on perhepizzan röpelöinen muovipohja. Jos niitä ostat, niin kantsii säilyttää ne perikunnalle, jukurtti mukit laitan kyllä roskiin.

Keittiön verhot olen kangasväreillä itse painanut ja kapoissa on sama kuvio, perintö lakanoista tuunattu, pitäisi pestä ja vaihtaa toisiin tuunauksiin joissa on oikein pitsireunus.

Oman äitini virkaamat!

Askartelun intoa ja siunausta kaikille lapsille ja voimia vanhemmille, käytekäähän hyväksenne meitä mymmeleitä.....olemme sitä varten ja tarpeelisia....;D