MEHILÄISPARVI VALTASI TORIN !

Kuluneen viikon  tirkistelyt  tiistai aamuna, ei antanut mitään mainittavaa tulosta. Joten päätinkin lähteä ulos. Yhtään tuttua en nähnyt, muutama kylähullu siellä oli näkyvästi paikan päällä, vissiin kait itsekin kuulun siihen porukkaan, koska alvariinsa siellä käyskentelen....;)

Annapas olla jo rävähti keskiviikon kunniaksi, kun aamuaskareita tein, luin Keskisuomalaista kera maitokahvin.. Samalla tietysti tarkkailin ikkunasta, joko tori olisi jo täydessä touhussa. Olihan se, mukinkin jäi puoleen väliin kun oikein terästin näkööni.

Iso erikoisauto siihen tuli,  torin rappusten juureen ja peruteli ees taas ja ajattelin aikooko se niitä pitkiä kiviportaita sinne torille päästä. Tulipalo auto se oli, semmoinen kasassa oleva vehje oli , eli nostusri mukana, jonka päässä oli koppi työläisille. Sitten siinä hiipaili useimpiakin henkilö ympäriinsä, valkoisissa haalareissa, päät ja naamatkin peitetty. Vähän niin kuin olisivat miekkailijoita, vaan teräaseita ei näkynyt, joku pitkävartinen kyllä matkassa heillä oli!

Olin varma, että jonkinlainen performansi esitys oli tulossa. Tämänlaisia taide juttuja kun täällä harrastetaan. Vaihdoin sen tilateokseksi sen torihepin kaveriksi, mielenkiintoni se kun vain yltyi.

Harkitsin jo lähteä paikan päälle kyselemään ja neuvomaan. Luulin näkeväni paremmin partsilta ja otin pienet teaterikiikarit mukaani. Takaisin keittiön ikkunaan, haalari sakkia tuli lisää. Nosturin koppia nostettiin matkustajat mukana. Ihmettelin kun porukkaa ei ollut ympärillä seuraamassa, kun yleensä  jotain tapahtuu niin neuvojia kerääntyy paikan päälle.

Lopetin kurkimisen koska mitään tulosta ei siellä syntynyt!

Tämän talon neljännessä kerroksessa on se paikka josta seuraan torin vilinää, vähän kuin se Italian kuuluisa Pisan torni. Tarkoituksella panin kaikki kuvat vinoon, ihan vain vaihtelun vuoksi!

Yleensä kun ihmisillä on tapa tarkistaa kaikkia otoksia ja teoksia pää hivenen kenossa. Nyt ei tarvis päätä kallistaa kun kuvat ovat jo valmiiksi vinossa. 

Talo no 1961 rakennettu, melko hyvin tehty, koska nyt vasta ne menovesi putketkin paranneltiin, ikkunat on uusittu samoin partsin ovet. Hissin koneisto ja muutakin pientä korvattu parempiin vehkeisiin.  Sisäpihan roskiskatos, sadevesi putkineen uusittu. Asun kait vielä aikani tässä rakennuksessa koska viihdyn, sitten onkin ne parit vaihtoehdot kävely matkan päässä. Keskustan palvelutalot ja hautausmaa, sinne kait sitten toiset mua avustavat, ohjeet olen kyllä jo julkisesti ilmoittanut. Mitään kiirettä en tosiaankaan  sinne pidä, joten ei huolta vielä aikoihin!

Radiossa sanottiin että 10 000-20 000 mehiläistä oli karannut  jostain kennokodistaan. Porukalla tulivat tarkistamaan cityä, oli kuulemma ollut oikea tumma iso pilvi, aikansa pyörivä torin yllä. Kunnes koko sakki päätti käydä koivun latvaoksille funtisimaan, että mitä tehtäs tai minne mentäs!? Torikansa oli pienessä paniikissa aikansa, tiesi radion toimittaja!

Viisaat ja rohkeat palopojat saatiin paikalle, samoin mehiläistarhaaja. Homma hoidettiin asiallisesti ja nopeasti.

Vettä ruiskutettiin,  ja sillä olivat porukalla samassa kasassa, näinhän sitä suurimmatkin huligaanit rauhoitetaan. Sitten haaviin ja pussiin, tilanne hallinnassa!

Laiton tiedon kuultuani ikkunat ja ovet kiinni koska tiesin että jos kuningatar ei ole paikalla, niin etsivät pikaisesti uuden....ja minähän maija mehiläinen olin lyhyen lento etäisyyden päässä. Tuli muuten kertaheitolla tyytyväinen olo, kun tajusin tämän kuningatar asian....;D

Karkulaiset otti vastaan lähin mehiläishoitajan  kennosto. Nyt perjantaina ei ole tietoa mistä karkulaiset olivat lähtöisin. Koivussa on vielä nytkin kourallinen kasa niitä, silmillä  en heitä erota.

Jos niitä ei ärsytä, ovat vaarattomia.

Toinenkin karkulaisporukka lähti omille teilleen. Kuluneilla viikolla 45 hiehoa, täällä Jyväskylän seudulla säikähti tosissaan, jo toisen kerran! Eka reissun jälkeen melkein kaikki saatiin takaisin kotiin. Toisen kerran jälkeen, etsintä jatkuu edelleenkin. Karhun veikkaavat olleen asialla, vahinkoja  on jo todettu, valitettavasti!  Hiehot kyllä pärjäävät pitkään luonnossakin.

Aurinko paistaa ja on lämmintä, lähden ulos! Tarkistan samalla sen mehiläiskoivun.

Nämä mehiläiskuvat ovat olleet aikaisemminkin esillä, vaan kun oikein asiaa tuli niin miksipä ei uudestaankin. Nuken ostin Budapestin suuresta kauppahallista ja se roikkuu keittiön oviaukossa omassa vieterissään, sitä voi pompotella, kiva veitikka. Taulu sen taustalla on oma maalaus.

60-LUVUN AURINKOINEN KESÄ !

Varmasti meistä  aika moni muistaa tämän 60-luvun alun BB-mekot! Oli muuten mieluisat koltut, voihan juksanpujut sentään !!!!!
Sehän oli sen kesän muotijuttu ja kait muutaman seuraavakin kesän! Ei silloin vielä ollut yhen kauden muotihullutuksia, vaan vaateet tehtiin pitkään käyttöön!

Kangaskin oli erittäin miellyttävää, vissiin jotenkin se puuvilla käsitelty, kun ei kovin helposti rypistynyt. Pintakin oli mielestäni jotenkin erilaista mihin oli tottunut aiemmin, tämä ei ollutkaan sitä varsinaista kukkaretonkia  joista  oli kesämekot tehty edellisinä vuosina.

Kaula-aukossa ja hihansuissa oli kaunista valkoista brodyyrikangasta. Mekko oli valko/lila ruudullinen. 
Äiti ja Pirkko teki ne Singerillä ja näppärillä käsillään. Minä en silloin vielä ommellut, kait seurasin tarkkaan koska opin myöskin kohtalaiseksi ompelijaksi. Se tarkoittaa, että pidin tekemiäni vaateita, toisille en ommellut, koska siihen en oikein ollut sovelias! Sehän sitten tarkoittaa, oli vähän huolimaton niissä hommissa!
Siihen mekkoon kuului upea alushame ja mieluimmin kaksikin. Toinen oli rimpsuinen
täysikellohame, jossa oli pitsi helmassa joka tansseissa piti vilahtaa sekä keikuttaessa heilua.
Alushame piti myös tärkätä, jotta se toimisi.
 Hyvä keksintö tulikin seuraavaksi, mistä lienee !? Alushameen vyötärö ja lantio-osa tehtiin kankaasta, sitten se  helman osa oli ohutta muoviverkkoa, joka helma kantattiin kankaalla. Siihen loppuikin tärkkäys koska se verkko piti helmat heiluvina. Muistin, että ohutta superloniakin kokeiltiin, mutta se ei kestänyt käyttöä, reipeili helposti käyttökelvotomaksi.


Sitä ihmettelen nyt mistä se äiti tiesi nämä muodit, eihän silloin telkkaria tai muotilehtiä ollut....aineenkaan meillä kotona. Vissiin jollain oli sitten se kuva/malli ja siitä se kopioitiin.
Kova sana se oli silloin, korkokengät siihen kuului, ainakin kuvassa näkyy olevan ja taisi muuten matalat balleriinatkin siihen sopivan mainiosti.


Naapurin ukko sattui meille tulemaan, kun äiti sitä isotöistä rimpsualushametta teki. Väiski meni Singeria polkevan äitini luo ja sanoi, ettei olisi ikänään uskonut että Nurmisen Rouva olisi ollut noin turhamainnen ihminen! Muistan sen koska olin siinä äitini vieressä oppia ottamassa!   Äiti joka oli aina erittäin hillitty ja asiallinen kotiäiti...vastasi, tottakai se on Maijallekin tehtävä...Pirkon hame on jo valmis!  Isosisko siinä vieressä omaansa viimeisteli käyttökuntoon.
Oishan sillä naapurillakin ollut kolme meidän ikäistä tyttöä ja kyllä nekin olisi sen mekon ja alushameen ansainneet. Vaan kun heidän isä ei ollut turhamainen.....oli muuten niitä tosi periaatteen miehiä, vähän joka asiassa. Sen sai tuntea omat ja naapurin kakaratkin silloin! 

Sitten tuli Marimekot ja Aarikan puukorut, joita kopioitiin ja tehtiin meilläkin! Tämähän tarkoittaa, että reilusti yli viiskytvuotta sitten aloitin korujen teon.  Tämän korusetin olen tuunannut   joitakin aikoja sitten. Sain ison pussin korutarvikkeita hyviltä ihmisiltä  ja rakensin niistä oman mallin mukaan uusia. Hyvinkin käyviksi tämän ajan naisille. Pieni puinen matkaikoni on se palikka ylä oikealla!   

Se oli sitä jäätelökesää, joka oli vähäsateinen ja lämmin!
Ranskalaista muotia ja ekat korkokengät!
Viatonta elämän oppimista, vanhempien ja isoveljen valvovien silmien alla!


Tämä kuvan jätskiannos on muutama viikko sitten syöty, kuvasin sen koska en muista milloin olin viimeksi syönyt oikean annoksen. En muuten valehtele jos sanon, että yli kymmenen vuotta siitä ainakin on!  
Tikkuja ja töttöröitä olen kyllä nuoleskellut säänöllisin väliajoin, mutta niitäkin kohtuudella....kait.....;)

Asuin onnenmaassa, ja sävel soi askelten,
 sateenkaaren tuolla puolen, vanhan veräjän luona, vuolaan virran luodolla ja Monrepon puistossa! Sinne vei tie mittaamaton ja reitillä vaani kuningas kobra, onneksi seinillä oli korvat! Sen kyllä muistivat Maruzella, Mona-Lisa ja Angelique sekä kaunis pesijätär, pikku-pikku-bikineissä!  Samaan aikaan ompeli unelmistaan totta pikku midinetti. Nuoruuden huumaan hehkuvaan kuumaan, vie muiston tie....;D

....mitäs jos kommentit tulisivat vaihteeksi osittain laulujen sanoilla ......;)

NAISTEN NIMIÄ KOKO VIIKKO !

Akkainviikon kunniaksi päästin panemaan uusimmat ja kauneimmat korut esille. On muuten lisättävä, että ne ovat myöskin kalleimmat materiaalin suhteen mitä olen koskaan tehnyt!

Varsinaisestihan tuunaan koruni vanhoista  materiaalista!  Ostan kyllä ne uusina kaupan alesta ja sitten hajoitan, siis hajota ja hallitse...heh!  Loppujen lopuksi kylläkin askartelen silloisen mielialani  mukaan uusiksi, kauniiksi sekä käyttökelpoisiksi  koruiksi.

Nämä aidot turkoosit ja tiikerinsilmät olivat tarjouksessa Budapestin korukivi kaupassa josta yleensä ostelen jotakin kun siellä käyn. Se siis oikeastaan tarkoittaa sitä, että käyn ja ostan sieltä joskus vähän liikaakin ja tarpeetonta.
Hipsutan sinne yksin, vaikkakin taitaisi olla parempi jos edes joskus olisi joku kontroloiva ihminen mukana. Joka sitten tarpeen tullen huomautaisi, että tarvitkohan sittenkään näitä tai noita.....;)

Kauppa on valitettavasti kävelymatkan päässä kotoa ja viime kerralla kun linkutin sinne, niin päätinkin ruveta tuhlariksi. Lompsa kevyempänä mutta kassi painavana hilppasin takas himaan.

Levitin kivet pöydälle ja otin suurennuslasin esille ja sen läpi  tarkastin varmaan kaikki kivet yksitellen......

On se muuten kaunis kivi toi tiikerinsilmä! Väri vaihtuu valon mukaan. Onneksi kaikki olivat hyväkuntoisia  ja siististi hiottuja.

Muistan nämä tiikerinsilmät  jo 60-luvulta. Joku muistaakseni sai rippilahjaksi sormuksen, jota me kaikki ihailimme. Minä sain kellon, se oli tapana ollut meidän perheessä  rippilahjaksi antaa. Omilla rahoillani ostin eka kivisormukseni, se oli hopeinen ja vaaleanpunainen kivi, kivi putosi jossain vaiheessa, eikä sitä koskaan löytynyt. Jotenkin muistelin että ostin sen sormuksen Ruotsista, jollain lomareisulla!?

Teelasin pidike, samoin lasi on  Venäjän tuontia. Pöytä huutokauppakamarilta hankittu, reunat koiran puremia ympäriinsä ja lakkauskin näköjään lohkeilee.....;)

Helmetkin tein jotta kokonaisuus toimisi.

Turkoosi on tullut takaisin, hyvä sekin koska väri on minun mieleen.  Ostan vain valmiiksi reikäsiä kiviä, koska pienteräsen poran käyttö  ei oikein sovi minun tempramentiini. Vähän liian tarkkaa ja pilkun viilaajan hommia mun hyppysiini!

Tämä akkain viikko toistuu tietysti joka ikinen kesä. Siintähän on kaikenlaiset uskomukset, sateista puhuvat! Sitä on jo mielestäni tullut tarpeeksi. Aavistan että Esterin vierailut  jatkuvat ja hän käykin kuokkimassa jokaiset nimipäivät. Varsinkin jos tietää että kekkerit pidetään ulkona.


Tästäkin huolimatta uskotaan, että pieni vesisade piristää, mutta saisi jo paistaakin, heippa ja näkemisiin......;D

TEMPPU JA SEN TEKIJÄ !

Nämä vanhat luista tai jonkun sarvista tehdyt pingviinit saivat korvata kuvan jota en ole koskaan ottanutkaan. Helmet ovat sekalaisista luonnon korukivi palasista pujoteltu  kaulankoristeeksi..

Olisin vain halunnut kuvan koppakuoriaisesta ja jostakin sitsontiaisesta. Sen sontiaisen olisi pitänyt olla vielä kumollaan  niin että raajat räpiköisi. Nimenomaan omista 

kuvistani ei sellaista löytynyt.

Vissiin olen selityksen velkaa!?

Koska selkääni on juilinut pari päivää, niin pitäisi kait venytellä tai riiputtaa jonkinlaisessa tangossa roppaani. Mulla ei ole sellaista rautatankoa oviaukossa, pitäisi kyllä  ja voi olla että ostankin...;)

Lattialle saan itseni pitkälleen, vaan en pääse siitä ylös ilman apua, kun noi polvet ei sitä kestä.

Hokasin että löhösohvani divaani osa on kovapohjanen ja tähän temppuun sopiva. Joten kieputin vihreän oikean kumi-jumppa-nauhani kaksinkerroin jalkapohjien alle. Siitä yritin naama tummanpunasena alkaa sen hitaan vedon, jotta saisin kinttuni oikaistua kattoa kohen. Samalla selkääni sievälle kaarelle ja rauhallisesti takaisin vaakasuorana lappeeleen. Eihän ne kintut enää suoristu polvista ja parin tempun jälkeen annoin periksi, mutta huilin jälkeen jatkoin toiset parit kerrat.

Tiesin sen auttavan ja auttoihan se ja sitten kiepsautin itteni divaanilta istuma asentoon.

Jos joku olisi ollut paikan päällä niin olisin pyytänyt kuvaamaan minut vaikka videon pätkäksi ja se sitten Youtubiin kiertoon....;))

Ruuminrakenteeni kun se berliinin makkara, yhtä pitkä kuin paksukin, sekä kömpelön jäykkä, kaikkine vikoineen. Onneksi tätä roimaa itsevarmuutta ei ole koskaan puuttunut. Pää pystyssä ja hymysuin jatkan ankkakävelyäni. Siskot seuratkaa esimerkkiä!!!!!

Tiesin kyllä näyttäväni sitsontiaiselta paskakasan päällä joka on ahnauksissaan vielä kellahtanut sen läjän painautumaan. Sakarat koukussa levällään räpiköiden, posket kiiltävän punaisena hikisenä äänellen sopimattomia sanoja päästellen, roisisti oikein naisen suusta annatin!

No haittaakse, ei, mutta toimii kyllä erinomaisesti ja olen sen kyllä ottanut uusiksikin. Voima ja kannustin käskyt kyllä laimeni ajan kanssa. Loppuvedot toimi pienen piipityksen kera!

Olkkarin säleverhot laitoin rakosilleen, etten ollut näköhaitta naapureille ja senäntakuset olivat poissa tai töissä joten suurempia haittavaikutuksia en aiheuttanut.

Noin tunti sitten tuossa ikkunan alla sattui kolmen auton ketjukolari, noiden viimeisten prätkien kohdalla, tämä kuva on vapunajelusta!

Pieni rysäys kuului, joten vilkaisin ikkunasta. Ekaksi joutui mummojen pikkubussi, perään ajoi kaksi pikkuautoa. Joita ajoivat nuoret tytöt, olivat siskosten näköisiä. Lamppujen lasit siinä vain meni kummaltakin tytöiltä, liian pienet autojen ajo välit.  Harmitti ihan heidän puolesta, vissiin vasta kortin saaneita, niin nuorilta näyttivät tyttöset. 

Poliisin tulo kesti tunnin, bussikuski soitti! Onneksi suurempaa ei tapahtunut, vieläkin kovasti neuvottelevat ja jokaisella kapulat kuumana. Hyvä kun rauhallisesi toimivat. Edellistä kolarista jota seurasin tästä keittiön ikkunasta, ei huuto ja kiroilu meenannut loppua millään.

Nyt lähtivät autot ja poliisit saivat sovittua ja hoidettua tämänkin kolarin.

Kiirettä pukkaa poliisilla kun on noita festareita koko seutukunta täynä ollut  koko viikko ja jatkuukin.

***

Aika hauskan kommentin luin tämän päivän Keskisuomalaisesta.

Muusikko Lauri Tähkältä kysyttiin avioeron syytä, vastasi mielestäni erittäin selvästi ja tyydyttävästi!

Suo siellä, vetelä täällä!!

.....siinähän se tuli tiedoksi meille  kaikille....

LEIKKIMÖKKI.

Mitäs tässä totuutta kieltämään, että kyllä nämä vanhat kuvat vain herkistyttää! Eipä sillä onhan noissa uusissakin kuvissa paljon joita mielelläni kattelen ja tippa silmässä silloinkin.

Tämäkin kuva reilusti yli puoli vuosisataa vanha. Veljeni kuoli 58 vuotiaana, meillä oli kahdeksan vuoden ikäero, vain hyviä muistoja jäi niistä viidestä kymmenestä yhteisistä vuosista. Muutenkin olimme siitä erikoisia sisaruksia, että emme ole koskaan olleet riidoissa keskenämme, ei lapsena eikä aikuisina!

Tämä leikkimökki on vaalean keltainen ja ylimääräiset puitteet vihreätä ja punaista. Keittiön ikkunan aukko samanlainen puukoristeinen kuin kamarinkin ikkunan, mutta puolta pienemmät lasit. Ulko-ovikin erikoisesti laudoitettu, oikealla lukolla ja avaimella varustettu, sekä hevosen kenkä oven päällä seinässä. Aina jollain linnuilla oli pesä niissä veranan katon parruissa, niitä sitten seurailtiin ja oltiin varovaisia. Saivatkin rauhassa olla ja eleillä sinne minne olivat sen pesänsä tehneetkin!

Siivous ja ikkunoiten pesu siellä kuului alusta asti meille! Useimmiten aloitimme sen kevät siivouksella koska vapunaaton syntärini pidettiin siellä munkkien ja siman kera! Silloin siellä oli avoimet ovet ja kadun kaikki kakarat olivat tervetulleita, oikein luvan perrään.....;D

Siivouksesta sen verran. että kyllä se Pikolini  joutui useimmiten yksin tekemään sen loppuun asti. Ensin se oli aina kivaa, mutta kun oikein pestiin lattiat ja kaikki paikat ripsuttiin, niin minä kyllästyin. Taisinkin lähes aina jollain tavalla siitä luistaa jonnekin! Hilppasin vaikka kukkia keräämään ja unehuin sille reissulle.....;)

Isäni ja veljeni sen meille tytöille rakensivat 1950-luvulla. Siinä oli keittiö ja kamari sekä veranta. Huonekalut, astiat ja verhotkin, siis oikea pieni koti. Kesällä nukuimekin siellä koska saimme oikeat haitarisängyt käyttöömme, pieniin tiloihin sopivat!. Moni meistä vanhemmista varmaan muistaakin ne sängyt!? Isossa talossahan ne oli aikoinaan meilläkin käytössä, koska väkeä oli yökunnissa oman porukan lisäksi, melko säänöllisesti. Sukulaiset ja muutkin tuttavan tutut yöpyivät meillä kaupunki reisuillaan. Osa serkuistakin jatkoivat kouluaan kaupungissa, tilaa kyllä aina löytyi talosta. Samoin jo työelämää harjoittavat nuoret saivat kodin. Yhdessä kasvettiin serkkujen kansa, me kaupunkilaiset menimme sitten kesä ja muinakin aikoina heille. 

Eihän se talo mikään iso ollut, normaali rintamamiestalo, niin kuin siihen aikaa ne asunnot tehtiin. Ylä kertakin oli silloin vuokralla koska korteeria tarvittiin paljon sodan jälkeen.

Kaunis talvikuva, leikkimökki ja iso ulkorakennus jossa oli hirsistä tehty sauna, eteinen ja pukuhuone. Aitta ja puuliiteri ja huusikin siihen kuului.

Tällä viikolla alkoivat helteet ja hikee on kyllä puskenut! Sään ennustukset lupaavat vettä ja ukkosta tulevalle viikolla. Yöllä tulikin muutama tippa ja nyt sitä kotona odottelen jos vaikka tänään tyrkkäisi kunnolla.

  Aurinkoa ja vettä ja samalla  saavat toisetkin marjat ja sienet sitä osakseen Unohtamatta niitä toisiakaan pihan ja metsän antimia. 

Sitten sitä aloitetaan oikein kunnolla Luojan herkuilla mässääminen....nam....;)

****

Antaa siinä on suurin elämän onni.

Jos emme osaa antaa,

emme osaa rakastaa.

****

KOTIKAUPUNKINI KESÄKATU.

Se yleisin kesäloman aika sitten alkoi! Huomasin sen tuolla kaupungilla, että porukat on liikkeellä. Hyviä ja huonoja taiteilijoita tuntuikin olevan  paikapäällä koko joukolla. Tästäkin huolimatta suoraan sanon jo otti  korviin mummon soitto, tokko se edes soittoa ollutkaan, veteli pientä kurtuaan ees-taas. Olin vaivautunut  arvostamaani hanuria muistuttavaa peliä kohtaan, noinkin pahaa äänihaittaa ei saisi tehdä yleisellä paikalla. 

Pää oli peitetty paksulla huivilla, niin että vain osa naamaa näkyi, joten siitäkään en ole varma minkä ikäinen mummo oli, vai lieko mummo lainkaan!? Istui maassa lootusasennossa paperikuppi edessä ja kurttu venyi niin pitkälle kun käsivartta piisas.Vähän kuin voimistelu liike toistui, yhteen ja erikseen ja taas sama homma uudestaan, onneksi ei laulanut sillä kertaa!

Nuoret naiset kävelivät katua ja kilistelivät niitä  kerjuu astioitaan. Ovat opetelleet moi sanan ja sitten kun eivät saa kolikkoa niin englanniksi  tulee Jumalan siunausta!

Kolme ukkelia soittaa neljää samaa kappaletta alvariinsa peräkkäin. 

Pikkulapset on tänä kesänä pysyneet poissa kerjuu hommista, vissiin leiripaikassa ovat keskenään.

Palkoille eivät taida enää  päässä, mukiloihin ei lantteja kilahtele.

Tämäkin pitäisi jo tietää koska sama porukka on jo parina kesänäkin kerjuu hommissa täällä  olleet.

Sen verran kiertolaisen verta omassa suvussakin on, että minä voin tästä kirjoittaa. Oman sukuni  on jo viidessä suoraan alenevassa sukupolvessa  osittaisen elantonsa ulkomailla hankkinut. Tietoisesti kukaan ei ole sitä kerjäämällä tehnyt, vaan rehelisellä kovalla työllä. Sekä elänyt maassa kuin maassa, maan tavalla, lakia noudattaen. Sukuni tuli ranskasta satoja vuosia sitten tänne. Vainot, vastarinta ja piileskely Ranskassa sai nämä  protestantiset hugenotit pakenemaan joukkoteloituksia, ympäri maailmaa. Pieni osa tuli Suomeenkin, josta omat juureni alkoivat itämää. Siitähän tai niistähän tämä kiertolaisen elämä on jatkunut minuunkin ja pariin jo seuraavaankin jälkikasvuun asti. Antaa pyörien pyöriä, kulkuväyliä kyllä piisaa ja mikäs hätä tässä nykyään on kun suuremmat vainot on voitettu.

Simpukasta tehdyt värilliset korujen tekopalaset ovat minulle mieluisat, koska ne ovat mahottoman kauniita. Väri vaihtelee ja voimistuu kun valo siihen osuu. Lakkaboxi on Venäjän tuotantoa.

Toinen juttu sai minun huomion myöskin  kävelykadulla. Vaki huilipaikkani kun on sellaisen ison elävän valomainoksen kohdalla. Kuvat ja asiat vaihtuu sen mukaan mitä tapahtuu  lähiaikoina kaupungissa, ajan kulun ja säätilan siitä voi myöskin tarkistaa.

Nyt vain kävi niin, että silloin olikin seksimessut tulossa viikonlopuksi ja selostus sekä äänet sen mukaiset mainoksessa. Melko pitkä oli koko sepustus, ainakin tuntui siltä ja hyvin selvällä sekä kovalla äänellä se kuulutetiin  jotta kaikki sen varmasti tiesivät!. Pienen luovan tauon jälkeen ukko pamautti käskevällä komennuksella, ole tuhma ja tule paikan päälle!

Minä joka en ole sitä arempaan ihmiskastia, niin oikein säpsähdin ja samantien hätäisesti vilkaisin ympärilleni....että näkikö kukaan, mitä olin kuuntelemassa.....hih!

Vainvihkaan väänsin ahterini penkiltä pois, koska käski mun olla useimmankin kertaa se tuhma. Jotenkin vähän kuin nolostuin, koska en ole tottunut siihen että joku mua komentelee. Kaiken lisäksi tommosella asioilla jotka olen tottunut ite aina valitsemaan. Sekä loppujen lopuksi myös itse päättämään, miten ja milloin olen olen se tuhma....höh, sanon minä!

 Joku voin tietääkin  sen mun mestan kun on HooÄmmän edessä ja tien toisella puolella on oopeen pankki ja siellä Tiimarin katolla se iso puhuva mainostaulu sitten onkin. Puupenkki jossa istuin on ylätasolla. Siihen asetan itseni kun seuraan katunvilinää. Heitän kinttuni roikkumaan tyhjän päälle ja heiluttaen niitä, jotta nivelet kohilleen menisi! Metalliputki antaa tuen selälle jos istun oikein päin, seuratessani käännän koko kehoni, aseten käsienosat sen putken päälle tueksi ja laukun niiden alle pehmusteeksi,  että voin huoletta tarkalla kaikenlaisia kadun talaajia.  Auttaahan se ja muutenkin on hyvä paikka, koska esityslavakin  on nenän edessä, kuuluu ja näkyy. Silloin kun siellä on kaikenlaisia esityksiä, menen ajoissa omalle paikalleni.  Kesällä ilmaista  ohjelmaa riittää lähes joka päivä.

Torilla kävin maistamassa mansikoita, hinnoissaan olivat 5.50€ rasia, mutta herkullisia!

Kuvasin tämän partsiltani, olisi muuten kätevä vehje mulle nyt ja jos siihen polvinivelten vaihtoon joskus pääsen, niin mitäs sitä olisi tämmösellä huristella toipumisaikana.

Sanovat just radiossa, että piereskeleminen ja saunominen alentaa verenpainetta. Hyvä tietää tämäkin jos se paukku pääseen väärässä paikassa, niin voi todeta, että verenpainetta tässä kohilleen  vain yritän laittaa.......;D

 Uusi tieto oli tämä ilman vaihto asia, vaan saunassahan kaikki asiat korjaantuu vanhojen tottumuksien  mukaan....;)