Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

perjantai 30. maaliskuuta 2018

PITKÄPERJANTAI 2018


Pitkäperjantain olen tuntenut pääsiäisen päivistä kaikista eniten koskettavan itseäni!

Ensimmäinen pääsiäinen joka vieten sen jälkeen jolloin olen aikoinani menettänyt jonkun läheisen, niin olen huomannut miten koko päivä on tuntunut  pitkältä!?
Ei millään pahalla  mutta hyvällä on aika ollut miettiä ja muistella häntä joka on jostain syystä kuulunut omaan elämääni.


Olen näperellyt kaikenlaisia pääsiäismunia ja aika monta on mennyt rikkikin!
Herkää ja tarkkaa työtä on koko askartelu niiden kanssa.
 Aikaa viepiä nämä hommat ovat, ennkuin tyhjennät munan ja nämä vahalla tehdyt kuviot, onnistuu tai ei sitten millään......:)


Nämä munathan kuuluvat lähinnä katolisiin uskontoihin, olen itse Ev.Luterisen kirkon piiriin kuuluva ja olemme myöskin jonkin verran omineet näitä pääsiäismunia itsellemme.

Lähinnä ruokailuun ja suklaisiin  kiiltävä paperisiin pääsiäismuniin.



Olen asunut kauan  katollisissa maissa, niin se on kuulunut luonollisesti myöskin oman elämäni pääsiäisen viettoon silloin!

Pääsiäisen Rauhaa toivotan kaikille.......:)

perjantai 23. maaliskuuta 2018

LINNUT......


Linnuista puhutaan ja kirjoitellaan uutisissa, aikahan on se kun lintujen muuttoa odotellaan!?

Ilmasto ja ilmat on ihan sekaisin joka puolella ja tästähän kärsii lähes kaikki kaksijalkaiset.
 Pahiten tietysti ne pienet linnut joiden pesät ovat korkealla puissa, putoilevat niistä pikku pesistään siivet jäätyneenä... 
ja 
sehän on sitten siinä......:(


Haikarat ovat  suurissa ongelmissa Bulgariassa ja paikalliset ihmiset kyllä yrittävät auttaa niitä ja vievät lämpöisiin paikkoihin.
Hoitavat ja ruokkivat niin kauan kun apua tarvitaan, tämän tiedoittivat ihan yleisesti.

Tarvitaan totta vieköön haikaroita jopa täällä kotikaupungissakin, kun kirjoittavat kaupunkimme vauva pulasta.
Väkiluku on täällä kasvanut reilusti, mutta uusia vauvoja ei ole syntynyt kuin muutamia pienokaisia.
Itse en pysty henk.koht. tähän asiaan vaikuttamaan muuta kuin ottamalla kantaa omilla kirjoituksillani
ja
sillähän ei nyt  kovinkaan pitkälle pötkitä
saatikka
uusia kaupunkilaisia tehdä!
Konstihan on monet, todetaan sen entisenkin mummon sanoneen ja jos otettaisiin se haikara jutunkin taas käyttöön......vaan tokkopa se enään nykyaikana toimi, tiedä sitten häntänsä!?

Minulle ei ole muistaakseni lapsena niitä haikara juttuja uskoteltu. olinhan nuorin meistä sisaruksista. Pirkolla ja mulla oli niin pieni ikäero, reilut puolitoista vuotta, etten usko hänenkään muistavan sellaista, että haikara olisi pikkusiskon hänelle tuonut!?

Tämä näistä ihmeellisiä luomiskertomuksista, mistä ja milloin lienee sain varmaa tietoa tosi asioista, en muista, luulisin sen sitten olevan ihan normaalia ajan kanssa kuulemia juttuja !?
Tuskin kiinostikaan ja noloa oli jos koulussa ope naama punaisena yritti terveysopin tunnilla jotain ihmeellisen epämääräisistä asioista mumista. 

Tässä tulikin sitten loppujen lopuksi sellainen pikakirjoitus meille mymmeleille jotka ovat  jo aikoja sitten siirtäneet nämä asiat toiselle sukupolvelle !


Haikaroina en kylläkään  näitä lintuja ostellut, kuvittelin kyllä ne kurjiksi heti ensi silmäyksellä.

Mahdottoman upea nähtävyys kun kohdille osuisi kurki, en ole vuosiin heitä nähnyt. Viimeiset muistot ovat Laukaasta jossa aikoinani asuin.
Lintujen vitriinistäni löytyy näitä jostain Venäjältä ostamia lintuja  ja näkyy olevan jonkin verran niitä edelleenkin.....pitäisi nekin päästää lentoon, jossain vaiheessa!

Jonkun ison elikon sarvista, taidolla tehtyä, erittäin näyttäviä ovat.
Kuvassa ovat lähes sen kokoisia kun tulla lasin takanakin.
Muutaman isomman linnun liimaukset kintuloissa ei oikein pidä enään, kukko, kotka ja käki kaipaisi ammatilaista korjaamaan. Enköhän itsekin siihen pysty kun tosissani paneutuisi, vanha liima tuntu olevan ihan luunkovaa, kun sen tarkistin. Varottava on, etten innossani ortopediaa leikkisi ja viottaisi lisää näitä viattomia lintujani......:)

torstai 1. maaliskuuta 2018

TUMMAT SILMÄT JA RUSKEA TUKKA......


Annoin taas uuden tyylin vanhoille koruille, siis siinä sivussa samalla kun Olympialaisia kuvaruudusta seurailin!

Otin helmipujottelun pariksi viikoksi lajikseni, helpompi tehdä tätä yhtäaikaa kisojen kanssa.  Vaikkakin joudun kyllä tarkistamaan vähän väliä sen, mitä sain lulokseksi....mutta oli helppo purkaa ja pujottaa helmet uudestaan nailonsiimaan.
Tällä menetelmällä töitä piisasi koko Olympialaisten ajaksi!

Ostin joitakin aikoja sitten ison nipun (7kpl) valmiita helmiä kirppikseltä, olivat vähän lyhyhköitä, sanoisin liian tiukkoja kaulan ympärille ja lukkovärkkit jokaisessa huono laatuisia! 
Mutta ne kaikki helmet olivatn huippu tavaraa, tunnistin jo heti kun näin ne, sormeni antoivat signaalin aidoista luonnon korukivistä jotka olivat tasakokoisia ja hyvin hiottuja.

Hinta taas oli myyjä arvioinut minulle sopiviksi, tottakai ostin ne pois!

Lisäsin helmiin muutaman hopeisen metallisen härpäkkeen ja tämä roikkuva osa oli mun korvis joka oli sattumoisiin samaa luonnon korukiveä kuin helmetkin! Tähän korvikseen oli lisätty aito kristalli koristeeksi, olen itse ne hankkinut jostain päin maailmaa.  Käytössä vaan liian painavat korviin, joten siirsin yhden niistä uuteen kaulakoruun roikkumaan.


Toimii kyllä  ja ihan sopiva tähän hillittyyn malliin.
Jäljelle jäi vielä siniset parit korviksia ja yksi ruskea sekä vihreä killuke kirstallien kera.
Käyttöä kyllä niillekin löytyy, 
siitä tämä tuunaaminen on mukavaa, että aina muhii kopassa jokin uusi idea....;//


Nämä kahdet helmet sopivat myöskin yhdessä hyvin edustamaan, olipa aihetta juhlaan tai arkeen!

Koruverstaani purkasin samalla kun kisat loppui, järjestelin niitä lukemattomia helmiä ym.lisätarvikkeita.......värien mukaan, jos vaikka helpottaisi tulevien käsitöiden aikoina!?
Jostain syystä en muistanut sitä, että nythän alkaa Salpausselän talven hiihdot ja mäet.

Koitan kyllä jättää nämä korutalkoot tällä kertaa väliin ja seuraan vain urheilua, tai en nyt ihan varma ole tästä asiasta....:)