SITÄHÄN SE MUN UNENI TIESI !

Joku voisi kuvitella, että aika tulee pitkäksi ja piimäiseksi kun sairastaa tai on toipilaana!?

Minulla ei tunnu niin käyvän, kun huomasin milloin oli viimeksi tänne jotakin kirjoitellut, aika rientää ja yritän siinä siivellä pysyä.

Reviiriäni en ole laajentanut, tässä lähes kortteerini ympäristössä olen vain hiippaillut....ja aina tuntuu jotain uutta ja mielenkiintoista löytyvän. Tapani ja tottumukset kun ovat edelleenkin melko vaatimattomat joten niitten ylläpitämiseen ei juuri suurempia vaikeuksia ole, eikä vissiin tulollakaan näillä näkymillä luulisi olevan suurempia muutoksia.

Vaan kukapa sen tietää, vähiten minä ite....koska yllätyksen koin ihan omaksi ilokseni. 

Siskoni kun käyn tarkistamassa tilanteeni  säänöllisesti ihan Espoosta asti, kun on täällä Suomen päässä.

Kehotin, siis pyysin nöyrimmästi, että hän palauttaisi mun apuväineet takaisin sinne minne ne kuuluvatkin apuväline lainaamoon takaisin.....;D

Viime torstaina ne sinne viimeiset, pöntön korotuksen ja kepakot palautettiin, käyttäjiä niille kyllä löytyy. Voihan olla niinkin, että minäkin olen siinä sarjassa vielä, mutta kun kävi seuraavaanlainen tapaus...

Lähin normaalille kierokselleni, vein roskat ja sitten samalla reissulla kurvasin Puistokadun puoleisesta päästä kävelykadulle ja yks'kaks hokasin vanhan Polsun kohalla että missäs ne mun kyynärkepit oikein on!???

Olin tietämättäni kävellyt lähes pari korttelia ilman tukiani. Toivottavasti en ihan äänihihitystä päästänyt ilmoille, mutta kyllä sen vain tuppasi ihan naurattaa. Sillä seisomalla päätin reippaasti jatkaa kulkuani ylväästi eteenpäin ilman sitä vakituista totuttua "poikaystävääni". Yhen kepin taktiikalla olin jo lähes kuukauden köpötellyt ulkona, kotona vähemmälläkin.

Kukaan ei tuijotellut vaan samoja hyväntuulisia kasvoja tuli vastaan nk.ennenkin!

Suuntasin askeleeni sellaiseen kohtaan, että takaapäin paistoi aurinko josta pystyin seuraamaan omaa kävelyäni, varjoa apuna käyttäen.

Kyllä se vain oli halleluja elämys kävelin ilman ankka-tyyliä, joka tarkoittaa etten keikkunut lainkaan puolelta toiselle. Tämän kyllä todisti mun oma varjoni ja se kun ei valehtele.

Tämän kuluneen viikon aikana huomasin, että kävely on helpompaa ilman keppiä.  Tarkoitan tasaisella kadulla, mutta rappusissa sitä harjoittelemista kyllä varmasti piisaa vielä pitkään.

No, sitä sitten tehdään tottakait! Soitin fysioteraupeutillekin, olisin varannut ajan uuteen tarkistukseen, oli muuten sairaana. Parin viikon päästä sitten katsoo uudet punnukset ja kertapuserukset mun suhteeni. Toivottavasti voi taas aloittaa jalkalihasten reenit taas oikein niillä vehkeillä.

Tämä hoitaja on tarkka kaikista näistä jutuista, ettei vain vahinkoja sattuisi. Pyysi kysymään siltä joka leikkasi mut, vaan hän kun on niin vähäpuheinen ettei oikeastaan vastaa kun kysytään.

Kysäsin kyllä sitä sali hommaa ja  ortopedi totesi vain, että onhan niitä uusia niveliä käytettävä ja se sit siitä!

Kipuahan tuntuu joka nousulla ja laskulla tottakait, vaan paljon mukavampi  kylläkin tottavie on olo kun huomaa sen, että jippiiii....;) Yö-ja leposäryt sekä napit olen siirtänyt jo sivuun, mutta kaikkeen kyllä pitää olla varuillaan, yltiöpäiseksi en aio vielä ruveta aikoihin. 

Nöyryyttä ja opinhalua kyllä on oltava jopa varastoissakin vielä pitkän aikaa omalla kohdallani....:)

Nämä jonkinlaiset kuparitaulut olen tuonut muuttokuorman mukana aikoinaan Venäjältä. Luulen että on vain jostain pehmosta värjättyä alumiinia painettu tauluiksi, mielestäni ei ole mitään varsinaista käsityötä. Sitä NL-n aikaista hommelia, mutta ihan hyvin pärjäävät tossa keittiön seinällä aitojen Marokkolaisten kuparitöiden kanssa.

Naistenlehdet sanoo, että kupari on vanhanaikaista nykyään.....mutta kantsii säästää koska tulevat taas kyllä arvoonsa muutamien kymmenien vuosien päästä, tämä on mun mielipiteeni.....;D

RALLIHUMUA JA SEN SEURAUKSIA !

Minua se vain viehättää yhätikin nämä rallit, autot ja kuskit!

Tämän kuvan hain vanhoista  omista kätköistäni, jolloin Teemu Selänne rallasi huilatessa jääkentiltä ja vaihtoi hokkarit ajosaapaisiin lomaillessaan täällä Jyväskylässä.

Vissiin jo toistakymmentä vuotta  kulunut siitä kun startasivat täältä keskustasta, jolloin Teemun kuvasin.

Harmittaa kun  Kimi R ei sattunut kamerani kohille silloin kun huili Formuloista ja ajeli rallia täällä joinakin vuosina. Hänhän ei oiken olekaan sellainen linsilude eikä puheitten pitäjä, pötkii pakoon kun kamerat näkyy. Hyvä näin, sillä onhan meilla kaikilla oikeus siihen omaan valintaan! Paikan päälle kyllä tulee, vaikka ei enää aja näitä sorateitä, en kylläkään ole varma oliko tänä vuonna täällä.

Mun on aina ollut luontevaa kohdata noita nimi-ihmisiä, koska en arkaille, saatikka ujostele.  Painan vain päälle, kylläkin käytöstapoja vaalien, tottakait! Kysyn, että sopiiko kuvata, itseeni en ole koskaan tällännyt samaan kuvaan......se taitaisi jopa muakin nolostuttaa  semmoinen yhteiskuva!
On muuten vähän oudon-ja saman tyylisiä ne kuvat joita jotkut tuppaa panna esillekin....pää kenossa ja tekohymy päällä. Vissin pitäskin joskus kokeille se homma, että pelittääkö se mullakin!?

Hyvin ja huonosti meni tämän vuotuinen kisa, ei yhtään Suomalaista palkintopallilla. Oman kylän poikien puolesta se vähän kyrsii, mutta ovathan ne Kankkuset ja Mäkiset niitä parhaita tiloja tuoneet roppakaupalla.

Luulin että jossain vaiheessa unohtuu koko härvellys, mutta rallikadulla viihdyin jokaisena päivänä. Ihan kun ulkomailla olisi, köpöttelin keppini kanssa ja seurasin porukoita ja kuuntelin kielten sekamelskaa. Reippaasti osaavat vieraat kysellä omalla kielellä kun apua tarvitsevat ja monen yllätykseksi vastaan sillä  samalla kielellä takaisin.

Vaikka ei se nykyään mitään hääviä ole mun kielillä puhuminen kun en sitä sen suuremmin toteutakkaan. Kait sitä ymmäretyksi tulee puolin ja toisin kun kiitokset saan, vaan kohteliaita ovat noi ulkomaalaiset!

Nuoriso käyttäytyi siististi, mutta heidän vanhemmat ja isovanhemmat kun ovat niitä tottuneita örveltelijöitä, olleet aina näissä julkisissa pippaloissa ja jatkavatkin samaan malliin. Kuvittelevat kait sen vain kuuluvan siihen, pää täyteen ja paanalle möykkimään!?

Varikolle tai maastoon en ole päässyt vuosiin ja tokkopa sinne pääsenkään, vaan mielessäni jo ensivuotta kuvittelen.....;D

Korutehtaan kyllä avasin olkarin pöydälle, jotain halusin näperellä  samalla kun telkkaria seurasin.
Niitä on mukava tehdä, sain paljon aikaiseksi kaikenlaista. Liikaa sitä matskua vain on ja ostelen lisää, kun halvalla saan. Koitan nyt jarrutella itseäni, että saisin edes nämä nykyiset valmiiksi koruiksi. Jäi muutama myyntisesonki väliin kinttujeni takia.

Tämäkin kuva on  viime syksynä otettu. Turkoosia koruja en tehnyt nyt yhtään,kuvassa näkyy niitä olen kasa kaupalla. Olkoonpa pöytä sekaisin vielä MM kisojen ajan. Jatkan pujottelua ja metallin vääntöä  yleisurheilun mukana. Vähän sinne hyviä Suomalaisia urheilijoita lähtee, tulosten mukaan ovat aika heikolla! Se tarkoittaa sitä, että viihdyn hyvin korupajallani.
Jospa vain ne pidot tässäkin tapauksessa paranee kun porukka vähenee, tiedä häntänsä.....

Aika usein olen tehnyt joulukortit isojen kisojen aikoina, voisihan sitä verstaansa vaihtaa paperi hommeleihin.

Lähden ulos ja vien omat roskat ja samalla tarkistan onko kadut siistitty, vapaaehtoiset tekivät koko viikon ahkerasti hommia siellä. Aamulla kiinteistöjen pojat suihkuttivat kadut hajuista ja kokkareista, olisi lemu muuten aikamoinen päivällä kun lämpö nousee  yli kolmenkympin.

Pullojen ja purkkien kerääjille kiitokset, pääsivät muuten palkoilleen kuluneen viikon aikana...;D