Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

torstai 28. kesäkuuta 2012

HOROSKOOPPI OINAS


Jostain syystä luulin etten tunne yhtään Oinasta lähipiiristäni, vaan erehdyinkin! En vain osanut ajatella tarpeeksi, mutta välähtihän se lopuksi, kun tajusin tarkistaa asian.

Tämä tulen merkki  tulee esille Oinaalle näyttämisen haluna, mutta oivalla hillitsemisen taidolla.
  
Fyysinen liikunta on hänelle lähes elinehto. Nuoruuden levottomuus säilyy vanhuuteen saakka, tämä vai tiedoksi jos ihmettelet oloasi. Myöskin se kilpailuhenkisyys ja kunnianhimo ei helpolla laannu edes iän mukana.
Hänelle kaikki ongelmat on ratkaistavissa, kunhan se alkuperäinen syy löytyy!
Oinaalla on myös  herkkä puolensa, eivätkä he pelkää näyttää sitä!
Upeita ominaisuuksia mahtuu tähäkin tähtimerkiin,  kun oikein mietin niin paljon mainisemisen arvoista löytyisikin aika helposti. Huoletta voisin niitä lisätäkin, koska tiedän ettei se pahemmin häntä hätkäytä!
Korkeintaan vain toteaisi, että niinhän se taitaakin olla.....;)

Paljon tunnetuja ja lahjakkaita henkilöitä on syntynyt tämän tähtimerkin alla, muutaman mainitsen, Leonardo da Vinci, Charlie Chaplin, Diana Ross, Celine Dion ja Elias Lönnrot!

Asialle en voi mitään, mutta taaskin  silkkaa vaatimattomuutani en malta olla mainitsematta, että Härkä ja Oinas kulkee peräkkäin. 
Joten löysin paljon omia piirteitä näistä kahdesta kevään horoskoopeista. Osaamme myöskin arvostaa ja kohdella toisiamme sen mukaisesti. Siksipä jopa sanaton puhe toimii meillä hyvin!
Koskaan ei ole tarve huolestua, että sarvet kajahtaisivat yhteen kun kohtaamme hankalissakaan asioissa tai tilanteissa.
Taito tarkaila ja poistua paikalta tyylillä  onnistuu jos asiat sen vaativat.....;)

*****
Kun hiukset ovat sekaisin, 
tartu kampaan,
kun mielesi on levoton, 
ota yhteys ystävään!

*****
 Rapu, Vesimies  ja Skorpioni on vielä julkaisematta, mutta tulossa ovat. Kuvat olen jo tauluiksi maalannut ja ympäristön tarkkailunkin olen jo aloittanut.....;)


Mitän lie olen taas tehnyt kun toi oikeinkirjoituksen tarkistus kohta ei pelitä!?
 On niin hidasta kun joudun lukemaan hiljoo ja kovvoo kymmeniä kertoja tätä mun tekstiä. Aina löytyy virheitä.....olkoonsa, nyt laitan tämän jakeluun.....;D

perjantai 22. kesäkuuta 2012

JUHANNUS 2012


Tässä  pientä muistin virkistämistä, ettei vain kaikki jo opittu tieto ja taito karkaisi tänä viikonloppuna....;)
Kaikenmaalaisia ja jopa erivärisiäkin ihmisiä on tullut tänne meidän omaan maahamme toteamaan sitä yötöntä yötä.

Siksipä ajattelin panna asiaa tervehtimisestä.
Sehän tapahtuu kättä heiluttamalla, kättelemällä, terve tai reippaalla tokaisulla, moi!
Hesassa  käytetään katutervehdyksenä myös elettä, jossa kurtistetaan kulmia, mutrustetaan huulia ja nostatetaan vähän leukaa, viileetä !
Satunaisten tuttujen tapaamistervehtiminen onkin sitten vaikeampi paikka. Yleensä suomalainen jättää varmuuden vuoksi tervehtimättä sellaisia, jotka tuntee joistain epämääräisestä yhteydestä, kuten iloisista illanvietoista.
Samassa talossa asuvia ei sitten ruukata huomioida tervehtimällä  Hississä tervehtiminen ja puhuminen on ehdottomasti kielletty.
Ilman toteamistakin tiedetään, että kaupat, kulkuneuvot ovat niitä paikkoja joissa katotaan ohi, suu tiukasti kiinni.
Jotkut tuntuvat alvariinsa rikkovan näitäkin sääntöjä, minkäs sille voi, meitä kun on joka lähtöön!?

Syytellä ei voi huonoa kasvomuistia, likinäköisyyttä tai ujoutta.
Se on silkkaa epäkohteliaisuutta, moukkamaisuutta ja huonoa käytöstä.

Ulkomailla tavataan luontevasti tervehtiä tuntemattomiakin, jotka tulevat vastaan tai istuvat ravintolassa vieruspöydässä. Samoin toimitaan kirkoissa ja teatereissa.
Taidankin tässä lisätä sen käytetyn sanonnan, maassa maan tavalla tai maasta pois, senhän voi jokainen soveltaa  siten miten haluaa.
Mutta ei meiltä saa viedä kaikkea pois ja jokainen voi toimia mikä tuntuu itselle  luonolliselta. Sittenhän se vasta vitsikästä olisi jos pussailtas päivittäin postimiestä ja sitä satunaista nokikolaria, talkkaria, lihakauppiasta, näitähän piisais pilvin piemein!

Omasta puolestani, olen muuten aika hanakka tervehtimään lähes kaikkia, vaikka olisi kukka tai koira. Kaupoissa mallinukeillekin vaihdan sanan tai pari, muuten ihan hupia hommaa! Lapset tykkää siitä, mutta minun ikäisiä tosikkoja tuntuu tämä minun tapani toimia varsin erikoisilta..hih...;D

Jos katse kohtaa jossakin niin ainakin pienen hymyn heitän vastapuolelle ja aina saan samanlaisen vastauksen, mukavaa...;)

.....juhannus on meillä herttainen, kirkas taivas on sininen, terveiset ja toivotukset mittumaariin lähetän teille kaikille!


keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

TAULUT ESILLE !

Taideseura Kirjo ry:n järjesti jokavuotisen näyttelyn  Jyväskylän pääkirjaston ala-aulaan, pieni esittely maalauksista ja taiteilijasta!


ASETELMA



LOOTUSUKKA


HORTENSIA



RAKASTAA EI RAKASTA

.....että tämmöistä tällä kertaa, parin viimeisen vuoden töistä otin nämä näytille 19.6-6.7.2012.

*****
Mikään ei voi mennä hukkaan,
kaikki työmme säilyvät.
Kaikki puhkeavat kukkaan,
ajallansa kypsyvät!

*****
....näin on joku viisas joskus todennut.....






lauantai 16. kesäkuuta 2012

MAIJA KEITTÄÄ - PIENESTÄ ISOKSI !




Tämä kirjankansi olikin erinomaista runoutta! Ihastuin ja innostuin kun luin Aili-mummon runon ja samoin kävi Mintulin runon kanssa. Kyykin ja kirjoitin lehtiööni kirjojen takapuolia muistiin. Niitähän tuli liikaakin, nämä työ-ja asiakirjat jäivät pienemmälle huomiolle kun aloitin  järjestelyn. Kovasti ensin tuntui mielenkiintoiselta, olihan se sitä, vaan  sainkin mieleisen runon, joka tässä lähtee liikkeelle!

*****
NÄKÖALA - TAITELIJAN OPAS.

1.

Itsenäisen suomen historia.....RAAMATTU .....
Elämäni kolme vallankumousta
- 50-luvun tytöt, unelmien hinta!
Niinikankaan kulmasta....Cafe Eloseen.

2.

Surun ja ilon vuosikymmenet.
Liian paljon liian varhain, aurinko sulattaa jäät.
Rakastaa ei rakasta - hurskasta huumaa,
elä ja muista, vastaanottaja tuntematon!

3.

Maailma on täynnä aviomiehiä - sydän yön tuolla puolen.
Oletko valmis
keski-ikä lähenee.
VIIMEINEN SAVOTTA = KULTAKAUSI !

4.

Kuin surmaisi satakielen - vihan hedelmät.
Tuulen tarkkailija, 
pieni rumpalityttö.
Pohjolan linnut, lupausten maa, hyvä Suomi.

5.

Pietarin kaupunki - Romanovit.
Nikolai ja Aleksandra......Saimaa....
Oman elämänsä sankari.
Vankileirin saaristo - pako Siperiasta.
Elä ja anna toisten kuolla, Neuvostoliiton kansalliset keittiöt !?

6.

Maailman kauneimmat ajatukset.
Oman elämänsä sankari - Anna!

7.

Eloni alkutaival,
menestyjän konstit : ÄLÄHÄN HÄTTÄILE ......;)


ps.taulu on kevään töitäni Budapestista, näin lehdessä kuvan ja toteutin sen oman tyylini mukaan ja makuun. Oli jotain hyvätekeväisyys juttu joten nimeksi laitan" Pyhä Elisabet".
Jos joku vielä epäilee sitä runoilijan taitoa, eiku kirjan nimet peräkkäin ja alikkain, välimerkit sinne tänne, niin jopas toimii......;)

torstai 14. kesäkuuta 2012

POLVENI POLOISET, HEHKUVAT HELMET !


































Menoani mietin, nousenko nopeasti.
tietäni tallustaisin, mäkiä myötäillen!
Vaiko varovasti viipottaisin, kiertelisin kaartelisin?
Silmäilisin sivustat, huilaisin huohotaisin.
Hikihelmet haitaksi huomasin, nenäliinan nappasin,
humaamatta huitaisisin hipiäni hiet.
Silmäkulman kuivaisin, nenäni niistäisin...


Jatkanko jumputusta, ikävää ilmettä,
lönkkötävää linkutusta, keinuvaa köpötystä?


Mietin maanitelin, itseäni innostin,
matkani mutkaista, loppuako lähenin...
Hiljaista hiihtoani harmittelin!
Askeleet arvaamattomat, polveni poloiset!
Kuluneet kolottavat, vuosia vihoitelleet,
tukitolpat tutut....tunsin tiesin totuuden!


Lääkärille lähen, yhdessä yritämme,
kuvia katellaan kertovat kaiken.
Varaosa varikolle, komeasti kurvaisin.
Hommansa hoitaisivat, kokeneet kaverit,
tietoa tarjoaisivat, oppia ottaisin.


Mitäkö miettisin, toimelias tekevä tyttönen. 
Huilaan hetken hokasin helpoksi.
Piirrän pujottelen, luen laulan lepäilen!
Runoja rustailisin, iltojeni iloksi,
päivieni piristyksiksi, kirjaakin kirjoittaisin. 
Kötöseni kätevät, konetta käyttäisi, 
ompelisin ohjeitta, kasaisin kankaita,
varastoni vähenisi, materiaalista mahtavista!


Minäkö murjottava, ilopilleri ikuinen
naurava naamani, kurtuunko käskisin!?
Luojan lahjastako luopuisin, vapaaehtosestiko vapauttaisin,
myönteisen mielen, ehtoisen eloni......ehdotomasti en!


                         *****


ps.tuunatut korut, vanhasta käsirenkaasta sain monta riipuksen osaa. Kultaiset pikkuhelmet ja helmihatut sekä vahalanka oikein uusina ostetut. Näitä helmiä sain kirjakaupan  alesta, useita kauniita värejä, hajotin ne, jotta sain parempaa käyttöä, onnistuikin!
Aasialaist pystit ovat sen paksunpojan kaverina vitriinissä, hänethän olen jo aikaisemmin esitellyt korujen kera.
Ip. lähen sinne lääkäriin ja luetaan yhdessä röngtenkuvien salaisuudet ja luultavasti saan sen toisen piikin polviniveleen, keskustellaan sitten tulevasta.....;)

maanantai 11. kesäkuuta 2012

VAPPUJUHLAT JÄLKIJUNASSA !


Tämä Elovena, työn sankari, sai viimein ansaitsemansa paikan, jonka oikein henk.koht.vein  sankarille. Samalla kyllä huomautin, että taululla saat tehdä mikä tuntuu hyvältä itselle!
Bukowiskille vieminen ei ollut hassumpi ajatus jonka hyväksyn, vaikka en sitä itse ekaksi tajunnut edes ehdottaa. 
Huomasin olevani sangen perso imartelulle....;)


Juhlat olivat tavallista suuremmat, isot tilat joihin mahtui toistasataa nälkäistä ihmistä ruokailemaan ja tanssimaan. Aikaakin oli ylenpalttisesti varattu, koko viikonloppu.
Teemana oli VAPPU, se perinteinen työväen juhla! Vapun aattona itsekin syntynyt on laittanut minutkin aina juhla viilikseen,  valmiiksi vapuksi....;D
Väri on tunnetusti punainen silloin, huomioin kyllä sen. Tämä tuunaamani korusetti edusti sitä, kun tarkkaan katot niin siinä kaheksan punaista helmeä. Eikä tässä vielä kaikki! Perinteisesti kannan aina vappuna kaulassani punaista kaulaliinaani jossa on se tunnettu logo. Sen olen aikoinani hommanut NL-ta tätä tarkoitusta varten, korun helmet ja liinankin väri on kaunis tumman puna.
Piste iin päälle, lakkasin pitkät kynteni samalla  punavärillä, sormeeni pujotin näyttävän hopeisen sormuksen jossa oli kaksikymmentä pientä punaista kiveä, tällä huomioin(3x20) juhlien sankarin iän!
Ammatti ihmisenä kun tiedän nämä säännöt, mitä vetimiä laitetaan parempiin juhliin, jotta kunnioitetaan sitä juhlakalua.....

Ohimennen on mainittava, minä reppahousu lökäpöksy en ole näitten  viimeisten kymmenen vuoden aikana juuri itseeni koristellut, lähinnä tarkoitan tätä kynsien näyttävää lakkausta. Muuten kyllä kilisee korvat, kaulat ja ranteet jopa roskis dyykaus reissuilla. Olen tosiaankin sen huomioinut, että näkyvyys  on jäänyt siihen maitokaupassa käytiin kerran viikossa.
Matkustan kyllä linjurilla kentälle säänöllisen epäsäänöllisesti, mutta silloin sulaudun verkkareissa ja reppu selässä taviksiin!

Vieraslista oli varsin laaja, ministerit senaattorit ja tunnetut poliitikot sekä taiteilijat minun lisäkseni olivat paikan päällä. Ohjelmaa ja puheita pitämässä olivat siis kokeneet ammattilaiset, niihin minä en osallistunut, lähinnä olin vain tarkailijana. Laajaa sukua ja ystäviä unohtamatta, kansainvälisyys olikin sangen merkittävä lisä siellä. Tästäkin huolimatta, ohjelma ja sen mukana tuoma viihtyvyys oli erittäin lupsakkaa ja tosi hauskaa sekä mukaansa tempaavaa.
Kolme mukilista join kahvia illan aikana ja vain vihkaan joka kerran otin uuden palan kermakakkua, muki ja lautanen oli aina sama, tämmösestä olen aina tarkka. Turhaan ei saa kuluttaa käyttötavaroita! Ruokapöytä oli katettu rehvakkaasti, maistuvaksi salaattipöydäksi kera keiton.  Mahottoman  hyvää kaikki tyyni. Juomapaari toimi koko  ajan ja illan mittaan jo huomion jotta sitäkin käytettiin suomalaisella janoisalla tyylillä. Onhan se nesteytys tärkeä asia josta alvariinsa puhutaan!

Puolenyön aikaa alkoi vielä yöpala. Sitä ennen kokosin jo sovitun porukan kotimatkaa varten. Juhlat muuten alkoivat jo aikaisin iltapäivällä. Tilataksi hoiti työnsä ammattitaidolla!
Vieläkin vähän harmitti kun takapenkkiset olivat laulutuulella, vaan "kuningaskopran" laulun sanat ei oikein mustunut mieleen....hih!


Pyhänä synttärit jatkuivat prunssilla, jotka jätin väliin. Vaikka junalla olisi kylläkin matka taittunut hetkessä läpi Pönttövuoren tunnelin, juhlapaikan viereen.
Kuvassa  sankari, nuorena ylioppilaana edestä päin ja kukkaseppele päässä takaa kuvattuna!
Tämä nyt täysi-ikäinen kaunotar on tottunut esillä oloon, joten en edes miettinyt kysyä voinko laittaa juttuni kansainväliseen levitykseen. Luulisin että lapsuudesta asti jatkunut ystävyys takaisi senkin...;)

Kiitokset vielä kerran kaikille vapaaehtoisille jotka tekivät tämän juhlan meille!






sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

VIERIVÄT KIVET EIVÄT SAMMALOIDU !



Vanhoja asioita on tullut paljon muisteltua, lapsuuden tuttujen kanssa. Muutama heistä on vuoden sisällä jäänyt leskeksi, lapset asuvat toisaalla. Asuntokin vaihdettu pienempään  hyvin toimivaan eläkekotiin, omaisuuttakin jaettu! Juttukaveria kaivataan ja mikäs olisi sen parempi kuin  jo lapsuudesta tuttu. Kaikkea kun ei tarvi perinjuurin alusta asti selittää sille puhekumppanille!

Paulan kanssa asuimme samalla kadulla, kotimme  olivat vastakaisilla puolilla, isot kauniit hyvin hoidetut pihat ja rakennukset, kiitokset vanhemmille! Hekin olivat tunteet toisensa jo nuoruudessa, äitini ja Paulan isä kun olivat lähtöisin silloisen maalaiskunnan tiluksilta. Naimisiin mentyään asuivat samalla kylillä ja miehet olivat samassa työpaikoissa. Myöhemmin Valmet Jyväskylässä työllisti nämä ahkerat perheen isät.
Paula perusti perheen naapurin pojan kanssa ja minä lensin maailmalle. Tapailimme kyllä satunaisen säänöllisesti, joten tiedettiin missä mentiin.
Hän oli se joka pukkas minut taideoppiin, tiesi harrastukseni, itse oli  ja on edelleenkin taitava maalari ja piirtäjä! Vaan taukoa on pitänyt, elämän tilanteesta johtuen. Nyt sain minä olla se joka laitto ne värit takaisin käyttöön koska aika oli siihen oikea. Ilmoitti, että värilaatikot ja kesken eräiset työt löytyi ja alkoikin niitä valmistaa loppuun saakka.....

Toisenkin tuoreen lesken kanssa aloitimme yhteyden pidon. Hänen miehensä oli myöskin saman kadun kasvatti, siis lapsuuden tuttu. Raijan opin lähemmin tuntemaan vasta toistakymmentä vuotta sitten, kun hänen anoppinsa muutti tähän viereiseen taloon. Tämä mummo kuuluin niihin minun hoitomummoihin, siihen johti se läheinen lapsuuden perheyhteys. Me kun olimme kaikki kadun perheet läheisiä, vanhemmat tunsivat toisensa ja me kaikki kakarat oltiin samanikäisiä. Tämän sodan jälkeisyys sitoi meidät ikuisiksi ystäviksi!
Rakennettiin ja kasvatettiin, siemeniä  ja satoa annettiin naapureille tarpeen mukaan. Samoin oli aina joku vanhemmista perään kattomassa ja tiedettiin mistä pihassa lapset olivat leikkimässä. Pojat rakentelivat majoja metsään ja me pikkulikat seurattiin kauempana sitä hommaa. Se oli sitä ihanaa lapsuusaikaa.....




Paulan kanssa sovittiin, että kun kaupungille tulee, niin kysyy olenko liikenteessä ja sitten taas paranellaan tätä  maailmaa.
Raijan kanssa lähdemme tulevan viikon lopulla yhteisiin juhliin, hänen miesvainaan siskon isoille synttäreille, joissa tapaan paljon lapsuuden tuttuja, sen tiedän jo nyt.

Minulla täällä synnyseudulla on näitä tuttavia jonkin verran vielä jäljellä. Osan meistähän on jo niitä paluu muuttajia. Arvosta kovasti tätä yhteyden pitoa ja sitä huolettomuutta sekä yhteisten perinteiden jatkuvuutta joka meillä toimii edelleenkin.




Nämä vanhat kunnostetut autot kuvasin vappuna omalta partsiltani.
Autot kun kuuluivat läheisesti Paulan ja Raijan miehiin ja heidän isiensä toimen kuvaan jotka olivat niiden kanssa tekemissä. Muistelin että Paulan appi-ukolla oli sen kadun eka auto iso musta "Letukka", hän kun oli autoliikkeessä töissä, ajoi oikean autoilijan virkahattu päässä.
Raijan mies ja appi-ukko tekivät työsarkans  posti-auto varikolla.
Veljeni osti eka auton meidän pihaan, komean isokaarisen BMVn, kuvia kyllä siitä otettiin paljon, vaan kun minulla ei ole sitä skannaria. Sillä  en sitten pysty sitä nyt todistamaan, vaikka itse olin monessakin kuvassa sitä mainostamassa kuin paraskin autonmyyjän korvike.....;)

*****
Ystävä on se , 
kenen kanssa voi ääneen ajatella!

*****