LAULAN TANSSIN, MISSÄ JA MILLOINKA VAIN !

Tätä tolppaa olen pitänyt pystyssä jo vuodesta 1998 lähtien.....tai tietysti sen vois sanoa toisinkin päin, että se on pitänyt minua pystyssä! Pikku hiljaa on kypsynyt päätös, että antaapa olla ja siirryn toiseen kohteeseen!?

Näistä ajatuksista huolimatta lähden muutaman päivän päästä kattomaan onko Sankarten aukio ja Taidemuseo edelleenkin paikoillaan.

Kuvia kyllä näin kun itänaapurin pieni-suurmies sulki vierailullaan kaupungin pääkadut ja kaikki maholliset poliisit olivat aseineen totisina passissa. Ihan aiheellista sillä tämä henkilö ei ole läheskään kaikille Unkarilaisille mieluinen vieras.

Onhan muakin ketuttanut muutaman kerran kun pani kaasuhanat kiinni kesken minun ruuan laiton, Budapesti kun saa Ukrainan kautta sitä kaasua ja kun naapuri valtio ei maksa kaasulaskua isolle veljelle niin siitä kärsii aika moni rajanaapuri.

Valte Putin. lähti pois ja minä menen sen tilalle sinne tarkkailemaan huhtikuun kaheksanteen asti, että kaikki toimii......;)
Putin kutsui itse itsensä vierailulle Budapestiin, näin kertoo tarina ja minä tyttö päätin matkia häntä ja toimia samalla lailla!

Yksi ongelma pitäisi ratkaista huomisen aikana, että minkalaisilla kengillä köpöttelen lentokentälle menevään kyytiin yöllä. Kävin tänään ostamassa lipun valmiiksi ja totesin  sen muutaman sadan metrin matkan meiltä matkakeskukseen aika jäiseksi.
Painavia nastakenkiä en edes ajattele, vissiin päädyn niihin kengän päälle laitettaviin kumisiin nastaremmeihin. Ovat kylläkin aika rumat ja näkyvät, mutta luulisi pystyssä pysyvän, niinkuin tarkoitus niiden kanssa pitäisi ollakin. Ajoissa kun menen autoa odottamaan niin huilatessa riisun me sitten pois, ennenkuin nousen siihen bussiin! Hyviä penkkiä sieltä ulkoa löytyy voin ajan kanssa istuen niitä turvavälineitä lenkkareistani irroittaa ja sitten panna ne piiloon kassiini.
Tuntuu, että nykyään joutuu aika monta asiaa ensin miettimään tarkasti, ennenkuin poistun tästä turvallisesta pesästäni!

 Matkakeskuksen ympäristö on onneksi aina sulana, samoin monta muuta kadunpätkää kaupungissa, ovat laittaneet semmoisia lämpöputkia pikitien alle.
Vissiin aika tyyristä hommaa, mutta tästä uudistuksesta minä en aikaan tule valittamaan......

Näin araksi ihminen tulee kun on joskus liukastunut!
Helppoa kevättä toivotan ja tavataan sitten huhtikuussa......jos en nyt sattuisi välitietoja laittamaan kun mulla on se uusi älypuhelin.....skypekin saatiin toimimaan, jos vaikka sitten soittelisin.....kantsii olla aina kuulollakin......;)

KOTITEKOINEN YSTÄVÄNPÄIVÄ TERVEHDYS !

Kuvasin näitä vanhoja korttejani, kun tarkastelin ihan siltä varalta, että pitäisikö niitä ruveta taas tekemään. Samalla tarkastin oman kuivakasvien varaston. Kukat alkaa loppua mutta heinissä kyllä viellä löytyy. 

Tämä sininen väri on kaikista kestävin, ei haalistu ajan kanssa. Luulisi, että valkoinen kestäisi aikaa, kellertyy  kyllä aika pian ja senhän jo huomaa valkoisissa luonnon kankaissa ja papereissa kuinka niille käy!?

Viime kesänä ei ollut partsilla kukkia, mutta tänä vuonna kyllä hommaan roikkukukaan ja ne oltava  pieniä sinisiä kukkasia.

Toinen hyvin säilyvä siniset pienet orvokit, niitä antoi naapuri minulle, laitoin ne vanhanaikaseen paksun puhelinluettolan väliin kuivumaan. 

Joskus ihmiset ihmettelee miksi mulla on vanhalla eteisen puhelinpöydällä paksu pino niitä luetteloita!??? Varovasti käänän sivua ja näytän mitä sieltä sisältä löytyy......

Laitoin kuvan isoksi jotta jos joku harrastelija löytää tästä innostuksen omiin kortteihinsa. Taitettu kartonki ja puikula aukko joka on päälystetty kontakti muovilla kummaltakin puolelta ja väliin sitten laitettu lahjapaperi rullasta leikattu kuva. Höysteeksi niitä-näitä sinisiä kuivakukkasia.
 Jostain osasin ostaa läpinäkyvää mehiläiskuva  sellofaania, joka toimiin mulla nimellä "Maija Mehiläinen" vähän nk.käynti korttina, ettei oikeastaan tarvitse lähettäjän nimeäkään kirjoittaa.....;)

Hyvin on mennyt tämä 13 päivä perjantai tähän asti ja loppuiltakin menee sillä vanhalla rutiinilla.
Seikkailin ulkona jäisillä kaduilla, sulalla kävelykadulla on pe-la ystävänpäivä markkinat. Ei nyt ihan hirveetä säpinää, villahousuja, hattuja, tossuja, makeeta ja yksi ruokakoju, en ostanut mitään.

Toivota Ystäville jatkuvuutta ja onnea sekä iloa......:)

RIPPIKOULULEIRI VUONNA 1961

Vanhoja valokuvia uudestaan kuvasin!

Jyväskylän torilla kulutimme aikaa ja vartuimme Karstulaan menevää linja-autoa, silloin oli linjuriasema heti torin laidalla.

Me, Eevan kanssa olimme menossa rippikoululeirille Karstulan Evankeliseen Kansanopistoon vuosi oli 1961.

Sen aikainen muoti tulee hyvin kuvassa esille, Eevalla kaponen hame ja korkea tupeeraus tukassa, olimme luokkakavereita.

Kulutin muutaman "hollanikas" parin niinä aikoina. Pirkon mokkasiinien tarinaa en muista, olivat erikoiset ja sain niitä lainata joskus.

Meillä Pirkon kanssa oli paljon vaateitta samalla mallilla tehty, mutta erivärisiä. Minun mekkoni oli vihreen voittoisin raidoin ja siskoni erivärisiä ruskeita raitoja, asut oli Pirkko ommellut. Kankaasta muistan, että se oli  vähän hienompaa puuvillakangasta, koska tuntui iholla mukavan pehmoiselta.

Omasta kaulariipuksesta en saa selvää joten en muista sitä lainkaan. Tein muuten jo silloin korutkin itse!

Enpä osannut silloin kuvan otto aikaa edes arvuutella, että joskus asuisin tässä kauppatorin tuntumassa.

Rippikoulun aika oli ikimuistoinen! Lapsille olen siitä ajasta tohtinut kertoa vasta sitten, kun olivat sen rippikoulunsa kunnialla suorittaneet läpi.

Rippipappini oli varsin erikoinen, joten näin jälkeen päin ajatellen, että en olisi yhtään ihmetellyt jos rippikoulu aikani olisi pyyhkinyt  sen lapsuuden uskoni tyystin pois!?

Jonka olin saanut jo mummolta perintönä, osasi hyvin meille lapsille sen esimerkillään näyttää. 

Koti tietysti ja pyhäkoulut, seurakunnan kerhoihin ja partioon kuulumiset antoi kasvavalle lapselle hyvän opin tulevalle elämälle.

Sitähän tämä pappismies ei saanut aikaseksi suuntaan tai toiseen, vaan oikeastaan uskoni on vain vahvistunut vuosien myötä omaan hyvään suuntaan.

Todistusten jakamisessa oli häntä pakko kätellä, mutta aika kaukaa kurotin kättäni ja varmasti katoin silmiin! 

Ei hän väkivaltainen ollut vaan omalaatuinen muuten vaan.

Käski valehdella kotiväelle, jota meillä kotona ei ollut koskaan tarve tehdä. Edelleenkin muistan se mitä isä aina sanoi meille lapsille, ettei niin pahaa asia voi tapahtua, ettei sitä voisi kotona kertoa ja keskustella! 
Enhän minä osannut selvää asiaa olla kertomatta, kun kirjoitin kirjeitä kotiin sieltä leiriltä. Eihän se mitään ennen kuulumatonta ollut mitä tein siellä toisten kanssa, mutta rangastuksen saimme me kaupunkilaistytöt Eeva ja minä, sekä Anneli joka oli yksin Viitasaarelta.

Tien toisella puolella oli Karstulan Suoja niminen tanssilava ja me sitten porukalla päätettiin lähteä tanssimaan kun musiikkikin kuuluin kansanopistolle asti. Ikkunan kautta kiipesimme ulos ja jäätiin siitä reissusta kiinni......

Tästä teosta ja  sen seurauksista ei saanut siis kertoa kotona!?

Muistan miten vaivaantunut isä oli kun pappi tuli juttusille ja hymyili, kehui ja kiitti....

Minä sain asiallisen rannekellon rippilahjaksi, tapa oli sellainen meillä, niin saivat aikoinaan veli ja siskonikin.

Rippiasu oli luononvalkoinen, hame oikein viimeistä muotia, vekattu teryleeni kaupasta ostettu. Jakkukin oli ihan ompelijalla teetetty, asia joka meidän perheessä ei ollut tapana, koska kaikki tehtiin itse!

Vissiin sillä sain kun olin se kuopus ja jakkupuvulle oli jälkeenkin päin käyttöä parempana asuna. Eka korkokengätkin sain siihen rippiasuuni.

Meidät kolme tyttöä erotettiin rippikoulusta kesken kaiken!
Vähän noloahan se oli, mutta epäoikeuden mukaista, koska meitä oli sillä tanssireisulla monta muutakin ripalaista. Sitä paitsi emmehän me ulkopaikkakuntalaiset edes tienneet koko tanssilavasta mitään, vaan lähiseutulaiset sen kyllä tiesivät. 
Siitähän se suunnittelu alkoikin ja vissiin se nykyinen käytäntö päti jo silloinkin, että porukassa tyhmyys tiivistyy.......

Olimme yhteistyö henkisiä jo silloinkin ja leiriläiset menivät meidän taakse ja ilmoittivat papille, että koko leiriläisten porukka lähtee sitten kerralla jos meidän tyttöjen rangaistus pannaan käytäntöön!
Sitähän ei voinut tehdä kun leiriläisissä oli tunnettujen perheitten lapsia.....niin rangaistus peruttiin!

.....sain kuin saikin avioliito luvan, joka on vieläkin käyttämättä......;)

TOTISET KISSAT JA TYTÖT !

Nämä totiset kissatkin tuijottaa minua ja ihmettelee kun en saa blogiini mitään aikaiseksi!

Vaan kun en aihetta löydä, kaikki tapahtumat käyty jo läpi, sää....ilmoja piisaa, kävellä köpöttelin tuolla lumisateessa ja sitten mää......

Ettenkö tykkäisi tuiskusta ja tuulesta, vaan kyllä tykkään kun oli hyvät vetimet päällä ja ulkona oli kaunista mutta aika vähän oli jalankulkijoita. Nekin muutamat olivat jotenkin kyllästyneen ja tympeän näköisiä tapauksia.

Yksi poikkeus kyllä tuli kohalle, mahdottoman pieni ihminen piipersi suoraan kohti ja nosti päätään ja hymyili!

Kyselin kuulumisia, hän vaan tuijotti ja alkoi nauramaan, ihan äänellä.....:)

Vähäsananen, mutta hyvällä tuulella oli tämä lapsukainen. Nuoret vanhemmat olivat näköetäisyydellä ja huhuilivat koska olivat kauppaan menossa.....tule jo!

En tohtinut isältä pikkuisen ikää kysyä, koska häneltä ei sitä katse kontaktia löytynyt.....vilkaisin äitiä ja suu viivalla oli hänkin.

Ne vaahtosammuttimen kokoiset kävelevät ovat vissiin yhden vuoden paremmalla puolella, oman kokemukseni mukaan. Arvuuttelin mielessäni hänet pojaksi, koska oli tumman sinisissä haalareissa. Selviä sanoja ei tullut, mutta ymmärsimme toisiamme jo pelkästä katseesta ja käden liikkeistä.
Isä hoputti sinne kauppaan menoa joten käänsi lapsen haluttuun suuntaan.

Vaan pikkuinen tahtoi kääntyä takaisin mutta isä piti tiukasti hupun hiipasta kiinni, eikä lapsukaisen oma tahto vielä piisannut hanttiin laittamaan.  Oltiin sitten muuten samaan kauppaan menossa, mutta eri tietä, joten tavattiinkin uudestaan siellä kaupassa....moikattiin pikku kamun kanssa ja hymyiltiin, koska oltiin tuttuja......;)

Mistä lie tämä nauravainen ystävällinen lapsi oli saanut tämän empaattisen olemuksensa!? Tykönäni totesin, että ihan varmaan mummoltaan joka joskus saa sitä lasta tavata, tai jopa hoitaa, laulaa ja lukeakin ....

Tämänkin sitten totesin kulkiessani, etteivät ne lapset mymmeleitä pelkää jos saavat tutustua heihin, niin kuin tämäkin lapsukainen luultavasti, koska osasi vastata hymyyn hymyllä.....

Toiset totiset siskokset, varmaa isä sanoi, olkaapa kerrankin nauramatta kuvassa!

Mulla sen verran kapoiset huulet, että viivalle menevät kun pitää totinen olla ja silmätkään ei sitten naura!

Siisti valokuva, otettu v.1961
ja 
kissat maalasin viime syksynä!

Olen opetellut parin päivän ajan älypuhelimen käyttöä, päätin vain yks-kaks nostaa tasoani, vaikka vain kapulalla sen teenkin.

Ostin sen kun halvalla sain!

En ollut koskaan edes kädessäni älykapulaa pitänyt, mutta vain vihkaan vierestä seurannut kun ihmiset sitä hiplaavat.
Mieli ei ole sitä tehnyt omaksi ostaa ja ruveta urakoimaan sen käytön kanssa.
Vähän salassa tein koko hankinnan ja tarkoituskin olla sitten itse oppinut.
Luulisin jo osaavani ne perus jutut, vastata, puhua, kirjoittaa ja lukea.
  
Lukutaitoisillehan tämä  on tarkoitettukin, mutta jos ihan kaikkea tajuakaan!?
Suoraan sanoen, on se muuten aika mielenkiintoinen vehje ja koska ole utelias niin päätin oppia sen käytön, vaikka se veisi aikaakin......;)