Retkipäivä lähestyy joten keräilen piirongin päälle kamoja mitä otan matkaan. Empä juuri paljoo tarvi kun perillä on kaikki mahollinen ja mahoton. Muutaman kirjan otan aina lisää vietäväksi ja jotain musiikkiakin, olen jo katellut ja kysellytkin kaupoista. Vaan ei ole viellä kolahtannut ja jos jää kolahtamatta niin soittelen niitä vanhoja jotka olen hyväksi todennut. Viimeeksi ostin Samuli Edelmania, kauniita, herkkiä vanhoja lauluja, jotka osasin jo valmiiks laulaa mukana, vanhasta muistista.
Nyt muuten pätee se sanonta, et "ain laulain työtäin teen....". Melkein aina soi taustalla musiikki kun maalaan ja välillä laulaa lurauttelen mukana. Tämä taiteen tekeminen on sellaista yksinäistä hommaa, haluan ehdottomasti silloin oman rauhan, ainoastaan sen musiikin hyväksyn. Lajilla ei ole väliä, koska olen musiikin suhteen kaikkiruokainen.
Ruuasta puheen ollen, valmistan etukäteen saavillisen keittoa, joka on nopea ja helppo lämmittää, kun alkaa nälkä muistuttaa!. Alkujärjestelyt ensin, kaupassa käynti ja safkat ainakin puolivalmiiksi tehtynä. Vasta sen jälkeen otan pensselit naulasta ja alan sutia. Maalaan öljyväreillä useinmiten, tykkään vaikka kuivuminen on hitaanpaa, koska kerroksia tulee 5-8. Väriä, kuivumista, rapsuttaamista ja taas väriä. En aina tiedä etukäteen mikä on lopputulos, näin voi tehdä öljyväreillä, vaihtaa suunitelmia, keskenkaiken.
Tämä onkin yksi syy miksi muuten otan öljypohjaset esille, olen kylläkin kokeillut myös kuvataiteen tekemisseen toisiakin työtapoja, mutta mieluiten pensselillä kankaalle. Työn alla on yleensä neljä taulua, joten koko ajan on hommia, jos yks kuivuu niin toista työstän. Kesän pidin taukoa ja nyt on viimestelyt tehtävä loppuun, keväällä aloittamissani melkein valmiissa jutuissa. Muistaakseni on kissoja ja lintuja, toivottavasti mieluisia, ettei tarvi uusiks laittaa. Joskus on käynnyt niinkin että kuukauden työ on uusittu, kun lopullinen tulos ei ollutkaan mieluinen. Aika harvoin, onneksi.....
Laulan muuten omaksi ilokseni ja kait kuulijoitten kauhuksi! Tässä on se yksi syy miksi harrastan sitä oman itteni kanssa. Yhteislaulu on kivaa, mielelläni käyn semmoisia tilaisuuksia missä saa ja voi laulaa, eikä kukaan kato paheksuvasti, vaan todellinen laulun ilo on porukoissa.
ps.olen kuvataiteessa parempi kuin laulajattarena, ääntä kyllä löytyy, mutta musiikin kanssa se ei osu ihan aina puhtaasti yhteen. Tämä pikkuasia ei tosiaankaan haittaa jokapäivästä elämääni.......
Musiikkia tulee kuuneltua aikas paljon, kyllä. Mitä olisi maailma ilman musiikkia? Ja ilman taiteilijoita jotka tekevät taidetta meidän iloksi, meille jotka sitä emme osaa tehdä?
VastaaPoistaMukavia ja antoisia maalaushetkiä.