Oikein ettimällä etin tätä
taulua kansioistani, ei vaan löytynyt. Nimenomaan siksi kun en ollutkaan sitä kuvannut, tällä ihmeellisellä digi kameralla. Eilen sitten korjasin tämänkin asian ja samalla napsyttelin talteen muitakin askareitteni.
Sanon näitä kukkia vanhanaikasiksi, koska mummonkin pihassa oli jo niitä......ja jatkan tällä vanhanaikaisella perinteisellä linjalla.
Syötävät kuvat otin jo tuoreena!
Tiedän, että aika moni meistä tuntee nämä aineet mistä tehdään sitä lapsuuden herkkua...
Äitini tekemälle pikkuliinalle katoin tarveaineet, vanhoilla vehkeillä, koska perityt jutut pitää olla käytössä, ainakin näin valokuvissa.
Hyvät ihmiset toivat ämpärillisen puhtaita, isoja, maukkaita mustikoita, josta vielläkin näin yleisesti kiitän ja se kiitolliuus jatkuu joka kerran kun syön näitä makoisia marjoja. Keltaisia sieniä, puhtaita kantarelliä oli myös iso annos mukana, niitä en edes kerinnyt kuvata, kun pannulle panin, melkein samantien kun hellan lähelle pääsin.
Jos ovikello olisi pirahtanut, niin en olisi edes tarkistanut kuka siellä oli, koska nämä sienet oli silloin vain minulle tarkoitettu, en olisi päästännyt toisia osalliseksi tähän kulinaariseen nautintoon. Itsekkäästi nautin niistä myös seuraavina päivinä, omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni....
Toisenkin kuvan näppäsin, koska se mustikkapöperö oli mulle harvinaista herkkua!
Tässä tämmönen kattaus, voip lisatä talkkunaa ja makeeta tarvittaessa, jos on ne paremmat pippalot niin kermaa se on oltava, kun ei ole enään sitä lehmänmaitoa saatavilla, mummolassahan sitä oli!
Tuukki pöydällle on minun tekemä, tuunattu vanhalle perintölakanalle, siihen paksumpiin päihin tein kangaspainatuksen, omasta päästäni, niinkuin muutenkin ruukkaan ne hommat hoitaa. Se linnunpönttö on viellä tekemättä...hih...! Kanttinauhalle koristelin ja reunat kanttasin. Tarkoitus oli ensin tulla keittiön verhokappoja, mutta en muista mikä tökki, joten niistä tulikin pöytäliinja, ihan kaunista näinkin!?
Aika usein aloitan jotain suunitella ja oiken tekemäänkin, tulos onkin aivan toista, tähän asti se ei ole minua viellä haitannut, koska jonkinlainen päätös siintä on jossain vaiheessa kumminkin tullut.....tai sitten ei!
Käytän laseja muihinkin tarkoituksiin, enkä vain ryyppäämisen. Salaateihin ja jälkiruokiin oivallinen kattaus, jos menaa vähän hienostella, kuvan jutut on Venäläistä kristallia, viini-ja snapsi(serry)lasit, samoin lusikat sieltä. Viiskytluvun kermakko ja sokerikko lapsuudesta, käytössä nykyäänkin. Katelautanen kirparilta, sain halvalla, olivat tummuneet ja likaisia, putsasin ne käyttäkuntoon, kaikki neljä kappaletta.
Että tämmösta, toivon edeleenkin, jotta perinteet kunniaan ja kiertoon, niitä on on jaettava ja mikäs olisi sen parempi kuin tämä blokkaus......;)
ps. pyydän, tässä samalla, että kertokaa jos teillä on jotain muita nimiä tälle mustikka mössölle.
OOOOO
ps.unehin, yks asia piti tähän samaan laittaa mukaan, että tässä pikku vinkki!
Kun menet sinne marjametsään, niin eväät on oltava matkassa, taukoja on pakko pitää ja ihailla saalista. Eikä ne eväät saa olla painavia, ota astia josta on kiva syödä, lisäksi sokeria ja talkkunaa valmiiksi sekoitettuna matkaan mukaan.. Haarukka millä tilsit, lusikalla lentelee ympäriinsä, ei niitä muovipeliä, menee palasiksi mössön mukaan, siis kunnon metalli haarukka. Voit huilitessa istua kannolla ja nauttia niitä marjoja, lisukkeiden kera...ah-oih-voih! Puolukatkin kävis, muuta ne pakkasen panemat ois parempia niissä koska muuten aina tulee joku raaka marja mukaan kun ovat rypäässä....;)
OOOOO
Voi kun minäkin hyppäsin tuonne lapsuuden kotiini, kun mustikkapöperöstä muistutit, Se oli herkkua! ja puolukkapöperöökin syötiin, mutta ei niinkään tykätty. Oli hapanta ja kun sokeria ei saanut. Mutta yhäti olen sitä mieltä, että nuo erilaiset pöperöt kullä auttoi kahlaamaan sota-ajan kunnialla läpi. Kun kaikki ruoka oli sitä mitä oli. Kasvuikäiset lapset sai noista marjoista varmaan silloin ainoat vitämiinit ja hivenaineet kasvuunsa. Eipä tiedä enään nykypolvet tuosta sota-ajan puutteesta mitään, onneksi, vaikka kyllä josksu sitä ajattelee nykypäivän runsautta, että jostain voisi tinkiä, vaan empä tingi, käytän hyväkseni kaiken mahdollisen.
VastaaPoistaMinulla on tuollainen sokeriaski, lapsuuden kodista saatu. kermanekkaa ei enään ole ihan samanlaista.
Laitoin sinulle kukan tuolla blogissani.
Kaunis taulu. Oletko itse sen maalannu?
VastaaPoistaMUMMELI, tuntuu, että nykyään pyörii noi vanhat asiat mielessä aika paljon, ei sillä ihan mukavaahan se on! Vaikkakin hyvin olen perillä tänkin päivän jutuista, olen sanomalehtien ahkera lukija ja yritä olla ajan tasalla. Nuorten kanssa olen myös paljon, että hyvä näin, sanoisin, vaikkakin yksin viihdyn erinomaisesti myös....;)
VastaaPoistaAMALIA, kiitos!!! Yleensä laitan näitä omia maalauksiani ja huomasin että tekijän nimi ei näykkään, kun vähän pienensin tota taulua, laittaessani sen alkuun, öljyväri on tekotapana tässäkin! Enkä näköjään sen enenpää kommentoinnut sitä....;)
No voi sentään, on niin vanhan kodin näköistä kuvissa - tietty kun samasta kodista ollaan.
VastaaPoistaAikoinaan koko perhe oli keräämässä metsän marjoja ja sieniä. Lähimetsissä kuljettiin pienten astioitten kanssa. Maalle mentiin aluksi polkupyörillä ja myöhemmin linja-autolla, sitten kun autotie valmistui ja linjurilla pääsi. Muistan että kivaakin meillä oli, varsinkin evästauolla.
Talkkuna-pöperöksi sanottiin meillä, enpä ole saanut tätä vuosiin. Unohtunut koko asia, täytyy korjata!
VastaaPoistaMummon Lydia-sisar oli Lahdessa Oululaisella työssä ja toi meille aina lomalle tullessaan talkkunajauhoja, se oli perinne.
Hienoja kattauksia!
Kanttarelleista tuli tällaista mieleen. Tähän asti tehtiin kanttarellimuhennos ihan perinteisesti. Kunnes ystävä oli mennyt laittamaan siihen uhkarohkeana kolmen juuston kermaa. Ja taivas miten se oli hyvää! Otetaan uusi resepti käyttöön täst edes.
Ihanat krassit, kaunis taulu! Krasseja minulla on ollut tänä kesänä ympäri pihaa ja tauluunkin oli tarkoitus tehdä pieni krassiamppeli, se taulu vain jäi alkutekijöihinsä... Nam, mustikoita, kyllä näyttää hyvältä annoksesi, kattaukset ja liinat. Vieläköhän sitä mustikoita voisi jostain löytää viikonloppuna, harmittaa kun vain yhden piirakan verran löysin metsästä. Tuota en ole kuullutkaan että talkkunaa laitetaan marjoihin. Talkkunasta tulee minulle vain äidin karkeista talkkunoista tekemä puuro mieleen, siitä tykkäsin kyllä.
VastaaPoistaVIKKI, ne uudet erikois kermat, juustoiset ovat loisto juttu, ja siintähän se hieno maku sieniin tulee. Sieniä kun ei sais liikaa pippuroida, varisnkaan näitä hienon makuisia sieniä, se kolmen juuston kerma hoitaa sen asia alusta loppuun...;). Muuten Hämäläiset talkkunat ovat niitä vähemmän kitkeriä, itelläni käytän kuvassa olevaa Vilppulan...;)
VastaaPoistaANJA,kiitos! Oiskohan niin ettei se talkkuna-mustikkapöperö ole niin pohjoisen kansan ruokaa, tiedä häntänsä!? Eri ruuat kun jakautuu tämän pitkän maan mukaan.Talkkuna ja viili kuuluu myös perinteisesti yhteen, vähän sokeria/marjoja mukaan...;)
VastaaPoistaPIKOLINI, mulle oli ainakin kaikista kivintä marjaretkillä, eväiten syönti, koska ois pitänny käsin kerätä, eihän silloin ollut perheessa kun yksi poimuri ja minhän en tietysti sitä saannu käyttää....;D
Maikku, olit niin pieni ja vähän isompanakin pelleilit ja leikit sen poimurin kanssa. Isän kanssa te piditte ohjelmasta ja tauoista huolta, me muut saimme keskittyä marjoihin. Vieläkin muistan ja näen silmissäni ne retket, kaunis metsä ja hiljainen puitten humina, tietysti naurun kikatusta mukana. Niiltä ajoilta ei taida olla valokuvia.
VastaaPoistaMustikkapöperö, täällä vieras tapa käyttä talkkunajauhoja, Mutta pitäjänruoaksemme Jaakko Kolmonen oli "keksinyt" mansikkatalkkunan: mansikoita, talkkunajauhoja (niitä savolaisia) ja kermavaahtoa. Ei pöllömpää sekään. Mutta luulen kyllä että mustikka käypi paremmin.
VastaaPoistaAh, kun on taas kaunis maalaus!
MINTTULI, kiitos!Talkkunasta tuli mieleen jälkiruoka jota paljon käytettiin ravintoloissakin! Samanlainen joka kirjoitit mansikoista,"Puolukka hyve"nimeltään! Viellä yksi herkku-vitamiini-välipala on piimäpohjainen pirtelö, jäiset marjat, vähän talkkunaa ja hunajata makeeksi. Sekoitus koneellisesti"emänän taikasauvalla", tällä juomalla voi juottaa nuorisonkin, ja herkkua on ollut.....;D
VastaaPoistaPIKOLINI, tottahan kirjoitit, muistan kyllä itekin, et mukavia reissuja ne oli ;). Ei muuten ole kuvia, ei kait silloin voinnu kameraa mehtään ottaa, pelleilyks olis menny koko tyärupeama, joiltakin!? Ei kait meillä 40-50-luvulla sitä ollutkaan, luulen että laina vehkeilla silloiset kuvat oli taltioitu.
VastaaPoista