Budapestin vanhoja rakennuksia.

Maikku Józsefvárosin Práter kadulla vuonna 2007.

Tässä on taas Maikun sisko asialla, eli terveisiä tulee Unkarista. Valitsin tähän juttuun vanhoja rakennuksia kotimme läheisyydestä, tiedän että ne inspiroivat mielikuvitusta ja saavat taiteilijan pensselin heilumaan. On muotoja, värejä ja pintoja.

Budapestin Józsefvárosin kaupunginosaa kunnostetaan kovaa vauhtia. Kokonaisia korttelita rakennetaan uudelleen, hyvärunkoisia ja arvokkaita rakennuksia restauroidaan, katuja korjataan, putkia ja johtoja uusitaan. Tämä yllä oleva kuva on vuodelta 2007. Kuvan talo säilytetään ja kunnostetaan jossain vaiheessa, näin oletan. Muistaakseni sen julkisivu on vielä tuossa surullisen näköisessä asussa.

Alla lisää Józsefvárosin rakennuksia, ihan siitä kodin läheltä. Toinen rakennus on jo restautoitu ja toinen odottaa seuraavaa restauroinnin vaihetta. Työ on jo aloitettu, talon pinnasta on poistettu irtoava materiaali ja jäävät osat kiinnitetty. Rakennusten restaurointi on tarkkaa puuhaa, työ tehdään oikeitten periaatteiden mukaan (ei siitä sen enmpää, Unkarissa tuo työ hallitaan oikein - niin olen ymmärtänyt). Usein vanhat ja huonon näköiset talot on kunnostettu sisäpuolelta jo aikeisemmin, julkisivun restaurointi on usein jätetty viimeiseksi.

Kuvaa napsauttamalla sen saa suurrennettua hyvin suureksi, niinkuin muitakin kuviamme, kuva tulee uuteen näyttöön ja voit tarkastella seinän rakenteita tarkasti - niin tässä kuvassa.

Maikun tunnelmia Budapestissa.

Budapestin vanhan kauppahallin lihatiskillä.

Budapestin kauppahallin tiskeillä on aina hyvä palvalu - oli sitten myyjän kanssa yhteinen kieli tai ei. Maikku kertoin lihatiskillä tekevänsä "suuren saavillisen soppaa", ja lihamestari leikkasi savukyljen oikean kokoisiksi paloiksi. Luultavasti Maikku puhui tapansa mukaan elein sävytettyä suomea tai hyvin monipuolista sekakieltä. Tiedä häntä mitä kieltä käyttivät, mutta kaikilla siellä pärjää.

Kotimatka kauppahallista kesti eilen normaalia kauemmin, kun bussi ei päässyt kapealla kadulla väärin pysäköidyn koppiauton ohi. Paikalle kerääntyi Maikun sanonnan mukaan - ainakin miljoona katselijaa. Jokainen halusi auttaa bussikuskia ja matkustajia - mutta eihän siinä mitään voinut kun tilaa ei ollut eikä mikään liikkunut. Odottelua kesti 40 minuttia. Ja Maikku istui kaikessa rauhassa bussissa, seurasi näytelmää ja nautti lounastaan (olihan kauppakärry täynnä hyvää murkinaa).

Omassa lähikaupassa, nykyisin SPAR, kun Maikku osti kauraryyniä, niin johan toinen asiakas ihmettelemään, jotta mitä ryyneillä teet. Kaurapuuron reseptin selvittelyyn tuli englantia taitava kassatyttö avuksi. Myös usein siellä toiset asiakkaa neuvovat, että "älä osta tuota, tämä toinen on parempaa - tai halvempaa". Yställisen neuvon ymmärtää hyvin eleistä ja viimeistään silloin kun avulias emäntä tarttuu kärryysi ja vie sen suosittelemansa tuotteen eteen. Kaikkeen kommunikointiin ei aina tarvita yhteistä kieltä.

Tämä lähikauppamme on rempattu ja se on nyt SPAR ketjua.

Józsefváros ja Maikku.

Muistomerkki Práter-kadulla kuvaa Ferenc Molnárin teoksen "Koulupoikia".

Maikun "henkivartijat" Budapestin VIIIn kaupunginosan Józsefvárosissa. Samat pronssipojat ovat Maikun profiilin kuvassa. 

Budapestin kahdeksatta kaupunginosaa kuormittaa tai ylistää kahdenlainen maine. Toisaalta se on palatsien kaupunginosa ja toisaalta taas köyhyyden ja rikollisuuden paikka. Palatseja siellä on, suurin osa niistä suuren kaarikadun sisäpuolella. Köyhät, rikolliset, ilotytöt ja muuten syrjäyneet asuivat/asuvat sen saman kaarikadun ulkopuolella, siis siellä missä Maikku nyt on. Ei siellä oikeesti henkivartijoita tarvita, vaikka vieläkin näkee nettissä kirjoituksia, joissa varotetaan tästä kaupungiosasta. Rikollisuutta siellä ei ole sen enempää kuin muuallakaan miljoonakaupungissa, ei ole enää ilotyttöjäkään, köyhiä on ja syrjäytyneitä. Taiteilijoita on ja paljon kulttuuria.

Alkukuvassa näkyviä, unkarilaisen kirjailijan Ferenc Molnárin koulupoikia Maikku sanoo henkivartijoikseen - kun on yksin Budapestissa, joku voi luulla että sellaisia tarvitaan. Molnarin nuorisoromaanin koulupojat, myös nämä Pásztorin veljekset, asuivat Pál-kadulla, ei kaukana tästä muistomerkistä. Kuvanveistäjä Péter Szanyi on tehnyt hienon muistomerkin "Koulupoikia" teoksen ilmestymisen muistoksi (2007 tuli kuneeksi 100 vuotta kirjan ilmestymisestä).

Maikku käy tervehtimässä noita kavereitaan harvasepäivä. Ovat niin lähellä, pikku kierroksen päässä kauppamatkalla. Nyt ei varmaankaan tee ylimäärisiä kierroksia kun on kuumaa ja hikistä. Aamusta käy kaupoilla, keskipäivällä on ruokis ja lepo. Sitten hän maalaa, aamusta saakka jos siltä tuntuu. Nyt kuulemma tulee turkoosin värisiä tauluja, kun väriä tuli pursotettua rutkasti. Horoskooppitauluja tulee lisää, ainakin jousimies on aluillaan. 

Keittiönäkymä ruokapöydän suuntaan.

Missä Maikku nyt maalailee.

Budapestin vanha kauppahalli ja Fövám tér, Vaci utcan suunnasta heinäkuussa 2011.

Ei Maikku tällä paikalla maalaa, mutta varmasti lepuuttaa jalkojaan ja nauttii uudistuneesta näkymästä. Kauppahallin vasemman puolen kadulla on bussipysäkki, edessä on ratikkapysäkki, oikella virtaa Tonava ja siinä välissä on toisen ratikkalinjan pysäkki sekä tuleva metrolinjan asema. Jollakin noistaa liikennevälineistä Maikkukin sitten kotiinsa palailee. Mukanaan tietysti kärryllinen kauppahallin herkkuja, luulen. Eikä se matka maksa mitään, kun on tarpeeksi vanha ja EU kansalainen (kuvallinen henkkari mukana).

Corvinin ostari elokuussa 2011.

Maikku ei maalaa tälläkään aukiolla, alue on tarkkailu- ja läpikulkupaikka, korttelin päässä taiteensa työhuoneesta, Unkarin kodista. Kauppamatkalla tämän aukion läpi, tuonne ostarin ovelle keskellä kuvaa, Maikku istahtaa penkille tarkkailemaan elämän menoa. Samalla paikalla, kun hän pyörähtää ympäri istuimellaan, näkymä on toisenlainen, alakuvassa näkyvä oikea suuri työmaa. Uusia rakennuksia nousee lisää, kellarikerros oli jo valmiina kun nuo nosturit pystytettiin heinäkuun aikana.

Corvin Sétány -niminen alue laajenee suunnitelmien mukaan.

Linkki tuon uudistettavan alueen esittelyyn:  corvin sétány

Tämä kirjoitus on taas Maikun luottohenkilön, isosiskon aikaansannos, oikein luvan ja toiveen perästä tehty.

SIELLÄ MISSÄ LAAJA PUSTA AUKEAA, LAULUKIN SOI....

Kesä meni,

 ottaen palasen kalliista elämästä.

Kesä meni,

antamatta mitään muistettavaa.

Kesä meni,

haaveilessa paremasta tulevaisuudesta.

Kesä meni,

harmaan sateisena,

tasapaksuna,

ohitse.....

Kesä on mennyt!

Tämän olen taas taltioinut, jonka joku tuntematon on kirjoittanut.

Kenties hän totesi näin ja päätti sen ilmoittaa, että näinkö tässä taas kävikin.

Paljon sisältävä runo, kun lukee rivienkin välit, viestihän on totista totta jonkun jo eletystä kesästä.

Kävi hyvin tämän  kuvan kanssa, siksipä  ne yhdistin samalle sivulle.

Oma kesäni meni kylläkin vähän liiankin joutusasti. Kokonaisesti ottaen erinomaisesti, näin omilla silmillä taaksepäin kun katson. Ainahan olisi parantamisen varaa, jos johonkin suuntaa. Tyytyväinen kun olen, niin vastaan tulevan kasvot myös hymyilevät....

Minulta meni kauan aikaa ennenkuin huomasin tämän pronsisen teoksen.

Jokunen vuosi sitten oli lehellä, että lintu varastettu! Paikka on kävelykadulla sokos-tavaratalon edessä, sinisen roskiksen alla!

Jotka tiesivät sen, lähtivät oitis rosmojahtiin, tuloksetta tietysti!

Iloksemme siihen lensi uusi lintu ja se kiinitettiin vielläkin paremmin, jos lintu lähtee niin osa katua ja tavarataloa lähteen sen mukana!

Aika monelle tämä taideteos, näköispatsas on tuntematon. Mutta kun sen kerran on bonganut, niin aina ohikulkiessa tarkistat, että onhan se varmasti siellä.

OOOOO

Löytyhän se aasinsilta tästäkin, seuraavaan.....

Jos tulee kohta

 vähän hiljasempaa  näillä sivuilla, eikä murusia tule, niin taas se pätevä syy!

Suljen läppärini lipan lähipäivinä ja esilumien aikaa sen taas avasen....;)

Voi olla, ette se mun luottohenkilö käy jotakin täällä tekemässä, ja senkin ihan taas luvan perrään.

Tämä tipu kyllä pärjää kylmillä ilmoillakin, koska katukivetyksen alla on lämmitys! Pikapuoliin on koko keskustan kävelykortteli kulkukelponen talvellakin. Viellä tehdään pientä pintaremonttia, käyn sen aina säänöllisesti tarkistamasssa etteivät urakat k......siis mene harakoille, hyvin etenee ja  on ajallaan!

Uskon, että tämä toinenkin tipu pärjäilee  retkillään ja miksipä ei, koska on ennenkin.... Tämä "ennenkin" ei tosiaankaan ole mikään takuu, kun ottaa huomioon  ajan mukana tuomat rasitteet.

Kun en aina muista sitä, että olenkin jo varttia vaille kaheksankymmentä, mieli ja kieli kun tuoreella tyttösellä....oikeestaan hyvä eväs reisussa repussa!

Eipä tässä muuta, kuin kiitos ja heippa!

ps. käskivät kokeilla uutta päivitettyä Blogger-käyttöliittymään, no kokeilein, vaan kun ei oikein luonistu multa..;/ Tuli monta outoa ja etittävää juttua. Pidin taukojakin välillä ja uusiks, olisin tämänkin kirjoittanut sinne, vaan se tila oli tosi outo, toi palkkikin , missä on noi ohjeet ohennukseen, kursiviin, värit sun muut tärkeet asiat, ni näkyi vain millin verran.....ni teeppä sit muka jotain uutta!?

Vaikka kuin olisin altis uuden oppimiseen, ni sorry vaan, otin entusen takas.....;/