Budapestin vanhoja rakennuksia.

Maikku Józsefvárosin Práter kadulla vuonna 2007.

Tässä on taas Maikun sisko asialla, eli terveisiä tulee Unkarista. Valitsin tähän juttuun vanhoja rakennuksia kotimme läheisyydestä, tiedän että ne inspiroivat mielikuvitusta ja saavat taiteilijan pensselin heilumaan. On muotoja, värejä ja pintoja.

Budapestin Józsefvárosin kaupunginosaa kunnostetaan kovaa vauhtia. Kokonaisia korttelita rakennetaan uudelleen, hyvärunkoisia ja arvokkaita rakennuksia restauroidaan, katuja korjataan, putkia ja johtoja uusitaan. Tämä yllä oleva kuva on vuodelta 2007. Kuvan talo säilytetään ja kunnostetaan jossain vaiheessa, näin oletan. Muistaakseni sen julkisivu on vielä tuossa surullisen näköisessä asussa.

Alla lisää Józsefvárosin rakennuksia, ihan siitä kodin läheltä. Toinen rakennus on jo restautoitu ja toinen odottaa seuraavaa restauroinnin vaihetta. Työ on jo aloitettu, talon pinnasta on poistettu irtoava materiaali ja jäävät osat kiinnitetty. Rakennusten restaurointi on tarkkaa puuhaa, työ tehdään oikeitten periaatteiden mukaan (ei siitä sen enmpää, Unkarissa tuo työ hallitaan oikein - niin olen ymmärtänyt). Usein vanhat ja huonon näköiset talot on kunnostettu sisäpuolelta jo aikeisemmin, julkisivun restaurointi on usein jätetty viimeiseksi.

Kuvaa napsauttamalla sen saa suurrennettua hyvin suureksi, niinkuin muitakin kuviamme, kuva tulee uuteen näyttöön ja voit tarkastella seinän rakenteita tarkasti - niin tässä kuvassa.

Józsefváros ja Maikku.

Muistomerkki Práter-kadulla kuvaa Ferenc Molnárin teoksen "Koulupoikia".

Maikun "henkivartijat" Budapestin VIIIn kaupunginosan Józsefvárosissa. Samat pronssipojat ovat Maikun profiilin kuvassa. 

Budapestin kahdeksatta kaupunginosaa kuormittaa tai ylistää kahdenlainen maine. Toisaalta se on palatsien kaupunginosa ja toisaalta taas köyhyyden ja rikollisuuden paikka. Palatseja siellä on, suurin osa niistä suuren kaarikadun sisäpuolella. Köyhät, rikolliset, ilotytöt ja muuten syrjäyneet asuivat/asuvat sen saman kaarikadun ulkopuolella, siis siellä missä Maikku nyt on. Ei siellä oikeesti henkivartijoita tarvita, vaikka vieläkin näkee nettissä kirjoituksia, joissa varotetaan tästä kaupungiosasta. Rikollisuutta siellä ei ole sen enempää kuin muuallakaan miljoonakaupungissa, ei ole enää ilotyttöjäkään, köyhiä on ja syrjäytyneitä. Taiteilijoita on ja paljon kulttuuria.

Alkukuvassa näkyviä, unkarilaisen kirjailijan Ferenc Molnárin koulupoikia Maikku sanoo henkivartijoikseen - kun on yksin Budapestissa, joku voi luulla että sellaisia tarvitaan. Molnarin nuorisoromaanin koulupojat, myös nämä Pásztorin veljekset, asuivat Pál-kadulla, ei kaukana tästä muistomerkistä. Kuvanveistäjä Péter Szanyi on tehnyt hienon muistomerkin "Koulupoikia" teoksen ilmestymisen muistoksi (2007 tuli kuneeksi 100 vuotta kirjan ilmestymisestä).

Maikku käy tervehtimässä noita kavereitaan harvasepäivä. Ovat niin lähellä, pikku kierroksen päässä kauppamatkalla. Nyt ei varmaankaan tee ylimäärisiä kierroksia kun on kuumaa ja hikistä. Aamusta käy kaupoilla, keskipäivällä on ruokis ja lepo. Sitten hän maalaa, aamusta saakka jos siltä tuntuu. Nyt kuulemma tulee turkoosin värisiä tauluja, kun väriä tuli pursotettua rutkasti. Horoskooppitauluja tulee lisää, ainakin jousimies on aluillaan. 

Keittiönäkymä ruokapöydän suuntaan.