RUUASTA PUHETTA PIISAA !

Luulen kuuluvani siihen  porukkaan joka viihtyy tavallista enemmän television ääressä. Aamulla en kato koskaan, koska sanomalehdet siepaavat aikani niiden tutkimiseen.  Silloinkun niitä tulee kaksi, Hesari Keskisuomalaisen lisäksi, niin helposti hurahtaa kolmekin tuntia. Samalla hoituu aamuappeeni ja kuuntelen radion tiedoituksia. 

Päivällä saatan joitankin  ohjelmia vilkaista, niissä ei ole mitään varsinaisesti koukuttavia juttuja. Sitten ainut sarja jota seuraan on Brittien Emmentaali,  klo 18.oo ja siintähän se sitten alkaakin......

En muuten koskaan nukahda tv-n ääreen koska useimmiten mulla on jokin askar käsieni ulottuvilla, Aika usein saatan kylläkin unehtaa kumpaa olenkaan tekemässä. Siksipä tuleekin niitä ylimääräisiä hommia, korjauksia ja tarkistettava tuleeko se muka katsottu ohjelma uusintana. 

Viime vuonna oli eka kertaa, Top Chef Suomi, olin seurannut ulkomailla tätä ammattilais keittiömestareiden kokkailu kisailua. Jotenkin tykästyin siihen, vissiin tosta entisen ammattini puolesta kiinostuin. Muuten en seuraile oikeestaan mitään ruoka ohjelmia tv-stä.


Jonkilaista mielipidettä siintä viimevuoden tapauksesta ensiksi.

Aloitin uteliaana kattomaan  mestareiden kokauksia. Huomasin tuntevani suoranaista myötähäpeää omaa alaani kohtaan. Tunnetut ja arvostetut chefit menivät mokailee julkisesti. Mistä lie johtuivat ne uskomattomat virheet, selitelyt ja hermostumiset joita tuli esille alvariinsa!?

Tottakait olin kriittinen ja sehän oli tarkoituskin, helppoa olla kuvaruudun takana arvostelemassa.
Lopetin sen seuraamisen muutaman näyttökerran jälkeen.  Pureskelin ja sulattelin  parin jakson ajan kunnes teki mieli nähdä kuin siinä loppujen lopuksi käy!
En muista kuin muutaman kilpailijan  ja tämä kaimanikin putosi jossain vaiheessa. Oli muuten se oikea huonon hävijäjän esimerkki. Kokkina ei suinkaan esimerkillinen, vaikka oli ollut tv-julkis ja kirjoitanut useita keittokirjoja. Jokainen Maija Meikeläinen pystyy keittokirjoja kirjoittamaan, totuushan on se! Tästä nyt ei oikein tykätä, koska sanon sen olevan suoranaista kopioimista. Hiukan muutetaan ohjetta ja laitetaan jonkilainen  uusi lähes kasittämätön nimi sille ikivanhalle ruualle.....avot ja nythän se onkin minun kirjoittama kokkikirja!?   Tässä en viitaa  ko.naisen keittokirjoihin, vaan yleistän mutu tuntumalla! Nykyisin hänen kasviksilla ja leivällä ylläpitämä ravintola toimii kaupungissamme, edelliset on joutunut lopettamaan, jostain syystä!
Oikea mestari voitti viimevuonna.


Tämän vuoden  tapaukset tuntuu olevan huolellisemmin valittuja ja jatkan seuraamista keskiviikoisin. 
Sen olen pannut merkille, että vanhemmat alan ammattilaiset ovat jo pakaneet veitsensä tuomareiden käskystä. Mukana oli myös kansainvälistä kokemusta lähetystöissä hankinut mestari. Aavistin, että ei pärjää pitkälle kilpailu areenalla!
Vaikkakin heiltä vaaditaan täydellinen huippukokin ammattitaito, niin loppujen lopuksi se todellinen käyttö ja näyttö on erittain suppea. Siis siinä varsinaisessa edustuskokin  tehtävässä, koska periaateessa samat ateria kokonaisuudet toistuvat melko tiheään tahtiin.


Vielläkin ihmetyttää amattilaisten totisesti alakanttiin mennyt tehtävän suoritus. Kouluruuan valmistus n.2€/annos, makaronilaatikko, hernekeitto/pannari, kinkkukiusaus, mantelikalaa,
 tillilihaa, risotto ja kanaviilokki. Muistaakseni tässä oli ne jonka jokainen osaa maukaaksi ja näyttäväksi tehdä. Vaan eipäs onnistunut kisailijoilta nämä parhaiten perusruokien teko!


Näillä kymmenien vuosien ammaatitaidoilla, ei pärjäillä  kokkaus kisoissa. Varsinkaan jos on ollut pitkään samassa paikassa. Keittiömestarin on ainakin viidenvuoden välein vaihettava työpaikaansa jotta pysyisi ajan tasalla.


Minä en olisi lähtenyt kilpailemaan, koska tiesin mahdottomaksi olla edes samoilla lähtöviivoilla, näiden nuorten kanssa. Tällä tarkoitan, että ovat varmasti näppärämpiä ja suoraan sanoen parempia kuin minä! Vaikkakin työvuosia oli takana  ja  hallitsen  kansaivälisen edustuskokin hommat.  Kyllä se on suutarin pysyttävä lestissään, eikä pidä lähteä sekoilemaan nuorten ammatilaisten porukoihin. Näpilleenhän siintä tulee, ihan varmasti....ja sitten seli-seli naama punasena.....
 Olin muuten silloin aikoinani ainut nainen  ulkoministeriön keittömestarina, siellä neljän miljoonan asukkaan kaupungissa, johon lopetin  kansainvälisen urani!   Hyvä ja rohkea valinta Ameriikalta totean näin jälkikäteen! Ottaa Suomalainen nainen Venäjälle edustuskokiksi. Oppiaikanani olin Italian lipun alla ja maa oli silloin Itävalta, opettajat olivat kumpaakin sukupuolta ja päteviä. Olin onnekas ja opinkin paljon.....


Olenkin jo joissain kirjoituksissa maininut, että siviilissä olen erittäin vaatimaton ja jopa askeettinen ruokani suhteen. En pahemmin kikkaile saatikka kukkoile. Teen ison kattilallisen keittoa tai uunipannulisen hyvin muhinutta perusruokaa, jota syö(tän)n, useimman päivän ajan.


Yläkuva oli taas se omakuva....;)


Tämän tulevan kuvan nyysin Pikolinin sivuilta, on muuten sellainen oikea rekkamiehen annos, pannusta suoraan ääntä kohen ja kaljalla alas! Perunaa ja läskiä, suurennan niin näkyy kunnolla, onkin mahottoman  hyvän näköstä suikalelihaa! Tyypillistä  vahvaa keskieuropan ruokaa.
Henk.koht.tykkään Suomalaisesta keittiöstä,  Venäläinen ja Italian seuraavat lempparini. En ole muuten koskaan ollut Suomessa ammattikokkina. Paitsi vapaaehtois hommissa kylläkin....;)