KAUNIS ON LUOKSESI KAIPUU.....

Pääsin ihan omana ittenäni siihen tulokseen, että eiköhän ne siivet jo ala kantaa ja pääsen lentoon! Tietysti toivon helppoa laskua ja kevyitä askeleita. Kuvan kamut ovat jo odottaneet ja ihmetelleet, että missäköhän se yksi omituinen höpöttäjä oikein luuraa kun ei ole reiluun puoleentoista vuoteen käynyt moikkaamassa!

Jokunen vuosi sitten otettiin joulukortteihin kuvia ja tässä otos niistä kuvauksista!

Nauratti kun yksi näistä mun lapsista tosissaan totesi, että eikö ne ihmiset vähän ihmetelleet kun ikäihminen poseraan tonttulakki päässä patsaitten kanssa keskellä kaupunkia ihmisvilinässä !??

Sanoin, että kyllä porukkaa seurasi ihan reippaanlaisesti, kun mua kuvattiin aika paljon ja useissa eri asennoissa.....vissiin luulivat mua oikein missiksi tai tunnetuksi tapaukseksi kun puhuttiin kaiken lisäksi vierasta kieltäkin.....niin rupesivat nekin musta kuvia ottamaan.

No eihän se arviointi niin pieleen heiltä mennytkään, mitä sitä sitten tarketamaankan olisi pitänyt ruveta, jatkoin vain vienoa hymyäni ja annoin kameroitten soida...hih...;)

Ihan vain haluan huomauttaa, että se samanen Katja kun oli Unkarissa työharkoissa, niin olipas tyttö tehnyt samoin että poserasi patsaitten kanssa, ilman tonttulakkia kylläkin!

Lähen sitten ens'viikolla Unkariin ja tulevana vuonna tuun takaisin.

En kanna mukanani mitään näppäilykoneita, koska pidän reilusti itteni irti niistä vehkeista ja teen sitten tyystin muita hommeleita.

Ihan hyvällä ja reippaalla mielellä sinne kyllä olen menossa....:D

Onhan se jossain vaiheessa katottava tykkeekö ne uuvet polovet ulkomaan matkailusta, luulisi onhan niissä vielä sitä vanhaa muistia tallessa, koska panevat mut liikkeelle.

Budapestissa on ollut pitkä kesä ja leuto syksy ja sitten nähhään mitä se talvi tuo tullessaan, joskus ollut lunta ja toisinaan sitten ei......

Varmaan äkkiseltään tuntuu oudolta jos pystyn enemmän liikkumaan siellä, kun viimeisinä vuosina siellä ollessa on ollut tapana.....kun en oikein pystynyt kykenemään!

Toivotan hyvää vuoden loppua ja Joulun rauhaa ja vielä parempaa Uutta Vuotta teille kaikille....:)

HÄMÄRÄN HIIPPAILIJA rehellisillä retkillä.

Tämmöinen sitten kuvasta tuli, kun yöllä lähin innossani kuvaamaan kadun toisella puolella näkemääni valoteosta.

Sitäpaitsi en ole ihan varma onko tämä tarkoitettu kaikille funtsittavaksi, että mitäs tuolla oikeastaan näkyy ja jokainen saa sitten päättää mitä se tahtoo viestittää.
Minun silmissä se on onnistunut valoteos, koska valot palavat erivärisenä ison suojapeiton alla ja ainakin minä pidän sitä oikein tarkasti aseteltuna ja harkitusti tehtynä.

Vai olisikohan se vain työmaa johon on valot jätetty  muuten vain päälle ? !

Omassa mielessä ja silmissä ovat onnistuneet siinä, että näinkin voi tehdä ison talon remontin aikana. Koko Puistokoulun kenttä on täyttä sotkua ja parakkeja täynnä ja ukkeleita kipittää siellä, sinne ja tänne. Ohimennen  vain totean, että yleisesti ottaen  mua on aina mielyttäneet univormuun pukeutuneet näyttävät miehet. Eritoten komeat ammattilaiset haalareissaan.

Minne sitä silmänsä laittaa kun heitä kulkee eestaas tuossa näkösällä, ainakin minä olen heidät huomioinut......

Ei parantunut otos, vaikka kamera oli heilumatta hyppysissäni!

Jalka olisi pitänyt olla kameralle, kun pitkällä valoitusajalla yöllä kuvaa ja tietysti se parempi kamerakin olisi auttanut asiaan.

Ihmettelen etten ole mistään saanut tietoa tästä valoilmiöstä, vaikka lehdet luen ja uutiset kuuntelen mielestäni aika tarkkaan.

Jokin valon teema on tänä vuonna täällä menossa ja niitä upeita isoja juttuja on paljon joka puolella. Jopa niin paljon, että kansalaisia on ärsyttänyt kun tuntuvat kirjoittavan asiasta lehtiin ihan palstojen pituisia  joutavia jorinoita.
Puolustan valoja, koska ovat edukseen ehdottomasti öisin ja lumettomana aikana ja muutenkin ihan turvallisuuden tunnetta antamaan.

Näin oli hiljainen city, keskellä yötä, kukaan ei ihmetellyt mun omituista käytöstä ja sain rauhassa kuvata kotikatuani.

Valot napsautin olkkariin ja raotin säleverhoja yhdestä ikkunasta, että näkisin miten hyvin se loistaa ja loistihan se, kadulta katsottuna...heh-he!

Silmillä erotin hyvin soman venäläisen kattokruunun, vaan kuvassa paistaa ikkunallinen sähkövaloa neljästä lampusta, yksi niistä on semmoinen joka sammuu aina omia aikojaan ja nytkin on pimeänä.  En muuten kovinkaan usein liikuskele virttyneissä kotivetimeissa ulkosalla lenkkarien nauhat auki.
Totesin olevani ns.yöjuoksuissa, vähän kuin ennen vanhaa uutena ollessa. 
Paitsi, että silloin kyllä pukeuduin ihan asiallisesti kun oikein ulos lähdin.

Sananen talon asukkaista, meitä on saman katon alla kaikenlaista sakkia. Ainoastaan A-rappu jossa on myöskin B-luokan porukkaa. Rauhallinen talo ja jos joku liikoja innostuu, siitä kyllä huomautetaan, joskus uskovat ja toisinaan sitten ei. Omistusasuntoja, joista muutama on vuokrattu, pääasiassa opiskelijoille.

Seinänaapurin peräkammarin aikamiespoika on semmoinen erikoisempi hiippailija, minun lisäkseni. Hän lähtee joka yö jonnekin kun äiti on nukahtanut. Laittaa hiljaa oven kiinni, mutta kuuluhan se mulle koska osaan kertoakin tästä toisille!  Hän kun sellainen omituinen höpöttöjä, ajattelee ääneen, joita oikein höystää kuin mukamas miehinen mies olisi, kiroilee!

Sitten kun tulee palaa reissuiltaan, niin harjoittelee ihan normaalilla puheäänellä oven takana. että mitä sanoo äidilleen jos  sattuu heräämään  ja kyselee poikansa menoja. Äiti on jo ikäihminen ja sairas ja poikakin vissiin lähes kuuskymppinen ja myöskin jonkinlaista apua tarvitseva.
Ei osaa oikein erottaa omaa ja toisen omaa, siitä on kyllä tullut jonkinlaista haittaa talon asukkaille, minullekin jo muutaman kerran.
Vähän kyllä tuppaa säälittämään äiti ja poikakin.....ihan kavereita kyllä ollaan ja puheväleissä, niin kuin naapureiden  kuuluukin olla, tottakait!

Vähän nolohkoja yrityksiä olivat noi mun yökuvat, niin päätin laittaa lisäksi tämän  oman kuvankin, pisteeksi sen iin päälle. Taitaa sekin olla jotenkin outo.....mutta hailakkaanpi kuin edelliset.....kuvasta kyllä tunnistaa tapauksen, tästäkin huolimatta, nautitaan valosta ja lauhasta syksystä.

KUULOPUHEETKIN PITÄISI KUULLA ja osata toistaa!

Piti olla menoja ja tuloja tälle päivälle, vaan menot peruttiin. Siksipä päätin kirjoittaa siihen liittyvästä asioista ja vähä siitä vierestäkin.

Tulot pitäisi tulla jos ei juna jätä välille tai veturit päättävätkin lakkoilla, tiedä heitänsä sitten taas, mutta tuskin ilikiävät tehä taas niin, että mummot ei pääsisi reissuun yleisillä kulkuneuvolla kun evät omista omaa menopeliä. Rahhoohan meillä olisi ostaa vaikka oma lentokone....mutta kun ollaan niin pirskatin nuukia....ei edes ajoissa perikunnalle niitä patjanalus roposia jaeta!

Kuulo kun lopetti toisesta korvasta toiminnan noin kuukausi sitten. Ihan vain omia aikojaan kun olin kotona. Tuntui kuin paksu betoniseinä olisi tullut sinne äänen vaimentimeksi.

Puhtaat oli korvat ja samalla reissulla sovittiin kuulon perusteellinen tarkistus ja jos toimenpiteitä tarvitaan, niin siitähän se kait sitten selviäisi edes jotakin! Heti klo 8.00 soittivat tänä aamuna, että  omahoitaja on sairastunut ja tutkimuksia ei voida tehdä, siirrettiin aika seuraavalle viikolle.

Kymmeniä vuosia olen kovassa mölyssä elänyt ja töitäkin samalla tehnyt, kuulossa ei ole todettu aikaisemmin mitään haittoja!?

Tässä ikivanhassa kuvassa korvat kunnossa ja niissä roikkuu Kalevalakorun korvikset. Pitäisi ottaa taas käyttöön, olen aina niistä tykännyt.
Olisihan näitä uusiakin kuvia, mutta henk.koht.syistä jotenkin en viitti niitä ihan joka kirjoituksessa laittaa näytille....heh....värittelen näitä vanhoja mustavalkokuvia!

Perinteisten aamu toimien aikana kuuntelin samalla radiota toisella korvalla.....pientä vitsintynkää yritän murjaista....kun sillä toisella korvalla en tosiaankaan kuule juuri mitään.
Puhuvat toimittajatytöt kirosanojen käytöstä, sanovat, että normaalioloissa niitä kyllä saattaa tulla heiltäkin. Etsivät niille korvike sanoja ja kyselevät ihmisiltä.....aika tyhmiä ja mitään sanomattomia tuntui olevan....esim.himmeli, sanoi  yx mies!???

Panin merkille yhden tavan tehdä korvikekiroilua, oli huomioitava väläys jota ajattelin ottaa käyttöön, muutenkin kun harrastan sananmuunoksia, ihan normaalissa keskustelussakin. Ihmettelen sitä, että aika harva osaan niitä erottaa puheissani. Ilmeestä ja silmän pilkeestä saatan huomata kun joku on sen hokannut. Hekin ovat yleensä niitä joille nämä sananmuutokset eivät ole mitään uutta asiaa ja siten useimmiten ne ohitetaan ilman mitään ylimääräistä kommenttia. Paitsi, jos on joku hyvä uusi joka ei ole kohille vielä osunut, niin sitten kysytään mistäs tämän olit kuullut, pitääpä muistaa!?

Osaan kyllä kiroilla ja aika monella kielelläkin. Yritän harkitusti niitä käyttää, mutta yhtälailla lipsahtaa minulta niin kuin toisiltakin. Lapsena, kotona meillä ei kiroiltu, että vissiin mullakin on niin käynyt, että toisilta opin...oppivainen kun olin...heh.  Näitä paskomisia, persuuksia kyllä tulee ihan normaalisti  ja jos pudotan käsistäni jotakin tms. niin silloin sanon melko varmasti, että voihan helevetin -16 ! Osaan kyllä haistattaa viimeisen päälle kun tuntuu siltä, jätkäpojan puhe kyllä toimii tarvittaessa sen ovat jotkut kuulleetkin ja panneet oikein merkille!
 Lapsien kuullen kiroilua vältän edelleenkin, vaikkakin heidän vanhemmat tuntuvat pitävän sitä normaalina puhekielenä.....että voihan, sattu-viitana  sanottiin ääniradiossakin tänään....tallensin sen heti......;//

Kyllä se juna toi mulle kortteeriin kaverin, hyvä!
Koska vaihdoin nettiyhteyden samaksi joka on puhelimessakin. Tähän asti mulla on ollut sellainen rinnakkaismokkula ja välillä on tuntunut, että saattaa jotenkin häiriköidä meitä kumpaakin.
En ruvennut edes yrittämään näitä hommia itse tekemään koska en osaa.
Pitäisi ottaa jotain pois ja sitten taas uutta takaisin sopeuttaa, vaikeita asioita minulle ovat nämä tämmöiset muutokset....onneksi saan käytännön apua oppineilta......;)

PYHÄINPÄIVÄ 2013.

Älä pelkää

elämäsi päättymistä!

Pelkää mieluimmin sitä, 

ettei elämäsi pääse

koskaan alkamaan! 

Niin kauan kuin itkemme,

emme ole epätoivoisia!

Todellinen toivottomuus

on äänetöntä.

Näin on joku osannut ajatella ja minä olen ne pannut muistiin!

Vein jo eilen läheisten haudoille muistokynttilät.

Huomenna sitten  menen jalkapelillä tähän lähelle vanhalle hautausmaalle.

Repullinen kynttilöitä ja tulentekovehkeet taskussa.

Perinteisesti tarkistan kulkureitillä, että jos kynttilät ovat sammuneet ennen aikoja, niin annan uuden liekin.

Muutamalle haudalle lasken vielä oman tervehdykseni...... sielläkin!

ME EILISPÄIVÄN LAPSET.....

Tämä luokkakuva on otettu tokaluokalla 1954 kevät Kypärämäen kansakoulu oli perinteinen koulun aloitus paikka meille. Koulu tuntui silloin isolta  ja mahtavalta, olihan se sitä koska me suuri ikäluokka tarvittiin tilaa. Koulumatka oli lyhyt ja oikaistiin polkua myöten sitä Pirjon kanssa, hän on keskirivillä kolmas oikealla. Hänen kanssa kuljettiin aina yhdessä koulumatka ja se sama yhdessä olo jatkuu edelleenkin. Asuttiin samalla kadulla, he muuttivat  Keuruulta ja sitten vasta toisella luokalla tavattiin!  Samaan taloon jossa asui Tuulan perhe, hän istuu vieressäni, minä olen eturivissä, neljäs oikealta, se lettipää! Kaikissa seuraavissa luokkakuvissa ollaan Pirjon kaa vieretysten.....;)

Että miksi vasta tämä toka luokan kuva?

Koska ekaluokan kuvissa en olisi lakien mukaa saanut edes olla!

Kuvakin oli vähän huono jossa olin keskirivin vasemmalla reunalla ja saman rivin poika oikealla ja kumpikin oli heilahtanut.....ja varmasti oli käsketty olla hetken hiljaa paikoillaan....!??

Täytin huhtikuun 30 päivänä 6vuotta, mutta oli vakaasti päättänyt mennä kouluun jo tulevana syksynä. Koska koko kadun kaveritkin olisi siellä ja kenen kanssa olisin sitten leikkinyt, kysyin vaan!?

Olihan Liisa, kadun toisella puolella, mutta vuoden nuorempi. Airi oli saman ikäinen mutta vissiin oli ajatellut mennä vasta ensi vuonna nk.kuuluikin.

Kotona vanhempani yrittivät jarrutella, samoin siskoni ja veljeni. Muistan miten selittivät juurta jaksaen, ettei se oikein käy, koska sääntö on se mikä on ja siihen uskottava. Muutenkin luokat oli runsaita lapsipäitten mukaan, me sodanjälkeiset kun rynnittiin isoilla porukoilla opinahjoihin.....eihän ylimääräisiä alaikäisiä luokkiin olisi mahtunut!

Kun koulu alkoi, panin siistit vaateet päälle ja lähin Pirkon perässä koulupolulle......ei auttanut puheet jos toisetkaan selitykset. Sitä en muista nolotikohan Pirkkoa kun  pikkusisko yrittää päästä tosissaan aloittamaan koulunsa. En usko, kun anto mun seurata ja muutenkin kun olimme tottuneet aina yhdessä olemaan. Hänhän on aina ollut se tasainen, hiljainen järkityyppi jo vauvasta asti minusta huolehtinut.

Äiti varmaan seurasi meidän menoa ikkunasta ja odotti mua pian takaisin..

Kun kouluun päästiin, niin Pirkko sanoi mulle, että mene tohon luokkaan siellä oli Tuula ja Leena, oman kadun tytöt! 

Opettaja oli Kaisu Uusisilta, veljeni entinen ope ja vanhempieni tuttu, onnekseni! Tiesin hänet vähän kireeksi vanhanajan opeksi, ei haitannut...heh!

Siitähän se alkoi mun sivistys koululaitoksessa. Sain olla koko syyslukukauden  takarivissä ns.kuunteluoppilaana ja koska tein kaikki tehtävät ja olin olevinaan oikea koululainen. Vanhemmat joutuvat ostamaan kaikki koulutarvikkeet, kirjat, vihkot,  kumit ja kynät ym. Äiti teki mulle kauniin ruskeankirjavan tekonahkaisen koululaukun jossa oli oikea metallilukkokin läpässä. Tykkäsin siitä ja yritin pitää sen siistinä ja hyvänä.

Joka aamu lähin kouluun, sain olla joulujuhlassakin uuden mekon kanssa.

Voihan sitä ilon riemua kun kevät lukukausi alkoi niin eka päivänä ope ilmoitti mulle, että kansakoulun tarkastaja oli antanut luvan jatkaa koulunkäyntiä oikeana koululaisena.

Juoksin, varmaan liukastelinkin monoillani useimpaan kertaan kun kotiin kiirehdin koulupäivän päätyttyä. Huusin jo ilouutisa polultani äidilleni joka oli aina kotona odottamassa kun tulin koulusta......äiti...äiti...järjestäjä oli antanut luvan olla mun oikea koululainen! Tarkastaja oli muuttunut järjestäjäksi mielessäni koska sekin oli aika hieno virka, koska silloin sai taulun pyyhkiä ja huolehtia luokan tuuletuksesta välituntien aikana.

Todistuksenkin sain keväällä.....:D

Tässä kuvassa oli VI luokka ja se viimeinen vuosi yhdessä! Paikka on Kolmisoppinen, retkestä en muuta muista, mutta uimassa ainakin kävin, vissiin oli silloin lämmin kevät!? Luokkamme hajosi ja jouduimme pariksi seuraavaksi vuodeksi vaihtamaan koulua kaupunkiin asti! Onneksi isä oli aina ollut pyöräilijä, niin me sisaruksetkin saatiin pyörät. Lumettomaan aikaa siis se 4-5km meni pyörällä tai kävelen, sitten talvella kävelen luistimet ja laukku kaulassa ja oikein kovilla pakkasilla linjurilla, urheilutunti päivinä suksilla. Niillä pääsikin nopeasti pitkin peltoja ja polkuja kotoa koululle ja takas!

Niinhän se oli mentävä, koska ei silloin kakaroita autoilla kouluun kuskattu.

En usko, että mitään huippuälykköä musta ei edes odotettu, mutta kouluni kävin ja hyvin olen pärjännyt elämässäni.

Eläväinen lapsi olin, sen sanoi aikaihmisenä openi mulle, ei tämä Kaisu vaan Martti Perälämpi. Olen sen aina tiennyt, haitta se ei ole ollut mutta mahdottoman suuri voimavara joka kantaa minua edelleenkin.

Jotenkin toivoisin, että jos joku tunnistaa näistä kuvista itsensä tai minut, niin ottaisi yhteyttä, vaikkapa facebookin välityksellä, viestit siellähän toimivat myöskin yksityisesti!

Ihan vain kuulumisten takia, onko meitä jäljellä vielä ketään muita kuin Pirjo ja minä-Maija, kysyn vaan!?

Nimeäni en ole muuten  vaihtanut näiden vuosien aikana kertaakaan, vaikka asuinmaat ovat vaihtuneet useinpaankiin kertaan.......;D

PRINSSI YRJÖN KUNNIAKSI KORUT KÄYTTÖÖN !

Nyt meni....sanoisinko viime tippaan tämä korun valinta! Luin jostain, että ne Britanian  Prinssi Yrjön ristiäiset onkin tänään !

Se helpotti kun uutisesta selvisi, että ovatkin aika vaatimattomat ja näin arkena.

Kummitkin valittu ihan ystävistä ja lähipiiristä....vähän kuin normaalin rahvaan  mukaan, että kamut kummeiksi!

Ei edes siskoa saatikka veljiä taikka oikeita kuninkaalisia ollut valittu tähän kummeuteen!?
Vaikkakin Willin serkku Zara Phillips, Annen tytär on yksi kummeista ja on oikeastaan kuninkaalinen....kait niku silleen!

Aikomukseni on laittaa tämä hieno jalokivinen kaulakoru näytille  ristiäisiin, korvakorut olin jo tehnyt aikaisemmin, niin en muistanut ottaa  niitä jostain lokeroista esille kun kaulakorun kuvasin, että siksipä ei niitä kuvassa näy!

Ovat noita kantillisia, lilahkoja lasihelmiä, kolme samanlaista roikkuvaa perätysten, ihan jees käypäset kaulakäädyn kaa.

On kumminkin  oltava varakoru, vaatimattoman oloiset ilman kiiltäviä ja näyttäviä timangeja.

Kauniin ison hopeisen sydämen jatkoksi rakennettu kääty!

Isoja lituskaisia posliinihelmiä, vois olla vaikka käsin maalattuja ikivanhoja kiinan keisarin peruja.....korun välihelmet hopeisia ja värilliset kuninkaalisen sinisiä helmiä!
Korvikset on vanhat paksuhkot pienet hopearenkaat, ei ole kuvassa, koska jokaisella on sellaiset jo hommattu teinivuosina.

Mekosta en tiedä, voisi olla jonkinlainen kaksiosainen, sinivoittoinen väri joka mallaisi  hyvin kumpaakin koruun.
Pileet alkaa klo 17.oo joten etiketti ei vaadi pitkää kolttua, kunhan siistinä  ja ajoissa tulee kirkkoon.

Lisäselvitykseksi, korut ovat tuunattuja! Uutena alesta ostettuja ja sitten kotona hajotettu ja taas uusiksi oman maun mukaan kasattu asustekoruiksi.
Eka korun jalokivi/timantti osa on käsirenkaasta iroitettu, joita on vielä kaksi odottamassa osaansa, mihin lie sitten päätyvät. Korumetalli putket olen oikein ostanut kpl hintaan alan kaupasta!

Toka korussa myöskin suurin osa materiaalista on neljästä erilaisesta käsirenkaasta työkaluja apuna käyttäen varovasti irrotettu ja taas kasattu....vähän taitaa olla hullun hommia tämäkin....mutta olkoonpa niin kauan kun siitä tykkään!?
Vahapiuhaan pujotettu ja kaksois-solmuilla lukittu. Tykkään tätä systeemiä käyttää koska sillä voi säädellä kaulakorun pituutta ja helppo pujottaa yli pään kaulalle. Jääpi lukkojen näpräily kokonaan pois.

Tämmöistä  sain aikaiseksi hirmuisella kiireellä.....;)

RETKENI JÄLKISEURAUKSET !

Tältä näyttää aamupalani ensimmäinen osa, jugurttia, mysliä, siemeniä, pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä! Tämän rakennan kun saan kerätä isosta pöydästä, ai että son sitten hyvää ja sitä on mukavata ajan kanssa rouskutella. 

Samalla seuraan toisten aamu nälkäisten annoksia, ihan reilusti silmäillen, en vain vihkaan!

Pakko tunnustaa nyt jälkikäteen, että taisin reissussa vähän rähjääntyä. Vaikkakin kerkesin jo facessa uhota ettei siellä niin käy....;/

Johtui kyllä ihan minusta itsestäni kun olen ollut liikaa omissa oloissani. Nyt kun jalkauduin oikein kansan pariin ja käsipäivääkin sanoin muutaman kerran. Kämmenillä hivelin vissiin metrikaupalla tukikaiteita jos niistä ei viruspisaroita saa, ni jo varsin luotain työntävä ihminen koko pakkaus!

Tautisena aikana kyllä yritän pesassa kätösiäni vähän ahkerammin kuin yleensä.

Sai siis sen kunnon viiruksen kaikkine lisäosineen. Laitoin itseni apua hakee jopa terveyskeskuksesta kun toisesta korvasta meni kuulo tyystin ja toinenenkin oireilee sillä tyylillä.

Dikitaalimittarilla tarkistin lämpötilani ja se kun näytti ihan reippaat lukemat niin sain jalat alleni aika toimivaksi.

Ystävällisiä siellä olivat, kurkkivat ja kattoivat, jopa enskuulle sain oikein kuulon tutkimukseen ajan. Joskus olen sellaisessa käynyt vuosikymmeniä sitten, kait jonkun työ vaatimuksista ja läpäisin silloin sen kunnialla.

Olen aina käyttänyt lääkkeitä vähän ja totean sen, että pelkkä Nasolin auttoi limakalvoihin jopa korvat tuntuivat raottuvan.

 Eka kertaa elämässäni sitä imppasin ja alle sallitun määrän!

Luin ohjeet tarkasti ja sillä osasin olla laittamatta sitä korviin vaikka ensin niin ajattelin! Nenä kautta on suorempi tie sieluun ja nieluun samalla turskaisulla.

Oiskohan pitänyt ennen reissua kumminkin sitä saunaa, viinaa ja tervaa kokeilla....;) ....kun sinne lauteille asti pääsin!?

Nyt sitten huilin ihan kuin nuhassa kuuluukin. kuume laski heti 2-3 päivän jälkeen!

Reenisalin jätän ainakin tämän viikon ajaksi.

Nämä koruset kuuluivat matkan asuuni koska sukat ja huulet olivat punaiset. Muutaman päivän päästä myöskin nenä ja silmät punastuivat,  tietämättä ja ilman omaa tahtoani kävikin näin hassusti! Niin neuroottinen en ole koskaan ollut, että desifioisin korut, puhalsin vain pölyt pois! ja samalla huomasin, että basiliskotkin lensi saman tien uusiin kohteisiin. Muuten noissa punaisten helmien välissä oleva kaponen välihelmi on kuuskulma mutterin osa. Mulla on näitä ukkojen nippelirasioita oikein vasiten ostettu omiin korutarvikkeihin!

Räntää satoi ja sai katot valkoiseksi, mutta pysyvää talvea ei näistä aineista vielä saa.....;)

MATKAKERTOMUS TULEE TÄÄLTÄKIN

Kun viikko sitten toteutin sen eka nousuni, viitaten edelliseen tarinaani, niin päätin nousta taas jonkin verran ylöspäin omassa olossani.

Pohjalta kun alkaa niin on vain yksi suunta....ylöspäin!

Kahdeksas kansi oli se minne nyt kipusin, hissillä tietysti pääsin sinne hyttiini. 

Dokumentin otin matkan loppusuorilla ja huomion että ei noi kintut turvoksissa olleet, kengistähän sen huomaa. Jalathan multa suoristettiin, siihen kun laitettiin ne uudet luut, kuvasta luulisi niitä aika länkiseksi. 

Istuimella istuen kun kuvasin itseäni, niin tältä ne sitten näytti!

Tämmöistä kivistä lankkutietä  kävelin useimpaan kertaa parin päivän aikana ja hyvin meni ja pystyssä pysyin. Kaidetta apuna kyllä käytin, sitähän varten ne on siihen käsien ulettuville tuki avuksi laitettukin. Meri oli rauhallinen ja mummo saman mukainen....

Viimeksi olin risteilyllä vissiin noin seitsemän vuotta sitten, että mikään varsinainen fani en ole ja tokkopa semmoista minusta tulekaan! Ikkunasta kuvasin sisar-aluksen, olin itse Gracella ! Hieno iso ja erittäin toimiva laiva ....ainakin minulle, se on kyllä pakko tunnustaa.

Vaikka paljon olen nähnyt ja kokenut, niin ensi ihmettelin tätä kompassia hyttini lattialla. Ajan kanssa sitten tajusin, että sehän onkin yövalo. Katossa oli sellainen taskulampun valo joka sen heijasti lattialle. 

Ei sitten tarvinnut turhia nappuloita ettiä ja haeskella vieraassa korteerissa kun piti yöasioille mennä sinne pikkuhuoneeseen.

Ruskamatkasta haaveilin, vaan kun satoi mennen tullen, muutaman kauniin kuvan kyllä sain napattua lasin läpi.

Yhden päivän varoituksella päätin lähteä testaamaan joko reissuun uskoltaisin. Aloitin sen linjurin rappuset nousemalla ja siinä sitten viisi tuntia penkissä istuen.

Se onnistu oikeastaan paremmin kun ennen leikkausta.

Salaa lähin ja ilman hovia.....matkalta ilmoittelin, että nyt mennään.....;)

Tukholman satamassa käväisin ja tulomatkalla Ålanissa......sattumoisiin yhtäaikaa Prinssi Danielin kanssa, emme ollet sopineet tästä etukäteen! Hän reisasi ilman puolisoa.

Tulevan Ruotsin kunigataren olen kyllä jo tavannut ja muuten täällä Jyväskylässä, oli isänsä ja äitinsä kanssa visiitillä joitakin vuosia sitten.....:)

Tällä pikkureisulla tutustuin muutamiin mielenkiintoisiin henkilöihin. 

Risteilijät kertoivat että ei ollut liikaa ihmisiä  laivassa joten oli mukava liikkua eikä tarvinnut missään jonotella. Minun mielestä siellä oli hirveesti sitä porukkaa.

Kuuntelin karaokea, oli hyviä laulajia. Kaupoissa kävin ja ostin ison nipun kirjavia nilkkasukkia ja siinähän ne ostot oikeastaan olikin...hih....!

Söin hyvin, vaikkakin seisovasta pöydästä jäi lämminruoka syömättä, en edes katsonut mitä oli tarjolla. Alkupalat piisasi ja jälkkärit.

Totesin että samat ruuat toistuvat vuosi vuodelta vaan tarjolle pano on yksinkertaistunut.

Raanasta ottivat juomansa oikein ihan itse asiakkaat siellä ruokalassa, ilmoittivat lopuksi kovaäänisen kautta, että vielä on vartti aikaa hanojen sulkemiseen.. Loppuryntäys olikin sitten oikein silmiin pistävä loppu huipennus.

Kahvilaan menin vasiten  seuraavana päivänä ja ostin ihanaa Prinsessa kakkua kaffen  kanssa nautiskelin.

Kaiken kaikkisesti olin tyytyväinen reissuun ja uskon että alan pärjäilee jo lentokentilläkin!??

SAUNA + SISU = SUOMALAINEN

Olen omaksunut asenteen olla rehti ja reipas Suomalainen!?

Vaikkakin se ottaa joskus aikaa koville, useimmiten olen onnistunutkin siinä melko kiitettävästi, tämä taas ehdottomasti oma mielipiteeni. 

Vakaumustani ja omaa tahtoani minulta ei voi viedä, lainata kyllä vapaasti sopii, mutta sekin pitää sitten hoitaa kaikella kunnioituksella....;)

Uskon että suonissani virtaa yhäti vuosisatoja sitten saatu Hugenottien veri, ainakin sen pienen pisaran verran. Nämä Ranskalaiset jotka kuuluivat protenstanttiseen kalvinisti kirkkokuntaan  joutuvat lähtemään vainoja pakoon ja osa heistä eksyi Suomeenkin. Tämä selvinnyt isäni puolelta!

Kiitos sukututkijoille joita nyt lainaan. Aitini puolelta juureni ovat syvällä keskisuomalaisessa mullassa, olen ylpeä tästä synnyinseudustani!!! Näistä perintötekiöistä olen osannut ottaa ja jalostaa itseeni niitä parhaita puolia...kait ja toivottavasti.

Laitankin sen loistaa uskomattomilla oivaluksellani ja tietysti tällä hehkuvalla kuvalla jossa olen jonkun vuoden yli silloisen täysi-ikäisyyden, taas sitä kuuluisaa kuuskytlukua tässä mennään!

Tästähän sitten tulikin se aasinsilta seuraavaan.

Olen epätoivoisesti yrittänyt päästä omin voimin  saunan lauteille jo muutamana kuluneena lauantaina

En ole tässä urakassa oikein onnistunut, voimaa kun noissa kintuissa ei tosiaankaan ole! Olen sitten  vain istunut lauteen toka rappusella ja heitellyt vettä kiukaalle jatkuvalla syötöllä, sen hien pintaan saamiseksi!
Samalla ihmetellyt niiden kakkosnelosten kapeutta jotka ovat olevinaan askelmia ja seuraavaksi tulevaa rappua joka on vissiin joku puolimetriä  äkkisuoraan ylöspäin, liian korkea nousu tämmöselle lyhytjalkaselle tyllerölle!

Idearikkaana henkilönä olen jo jonkin aikaa ratkonut tätä asiaa, viimein oivalsin, että tarviin apua, saunakaverin! Jolla on rohkeutta tuupata mua takamuksista ylöspäin, koska siinä pitää tulla ihan iholle asti, joka on jo monesta yrityksestä  valmiiksi hikinen sekä tosi löysää kamaa. Silkasta ajatuksesta pystyin kiehumaa ja monista ponnistuksista puhumattakaan, ei vain pelitä ni ei sitten.... se lauteille nousu, uskomatonta!

 Ihan liian vaarallista, joten se toinen vaihtoehto käyttöön.

Reilumman kokoinen tarjotin! Ei puusta saatikka muovista, rikki menisivät! Muistin oivallisen puikulan mallisen tarjoiluvadin, jota olen käyttänyt joulukinkun tarjoiluvatina, malli ei sopinutkaan kovin hyvin tähän tarkoitukseen, koska kohde onkin vähän eri muotoinen, vaikka kinkku onkin.
Viimein hokasin ison pyöreän metallitarjottimen, kuin tehty juuri siihen tarkoitukseen. Siitä saisi assistentti tukevan otteen, kahdella kädellä ja ei kun kankkuun kiinni tarjotin ja mummo on lähes kertaheitolla lauteilla. Näillä tukitoimilla olisi pitänyt kylläkin pelittää, avittaisin tottakai käsivoimillani itsekin tässä tärkeässä toimituksessa.

Jatkoin ajatustyötäni ja hokasin jos assistentti  vahingossa laittaisi sen tarjottimen kiukaalla siksi aikaan kun asettelisi mun jalkoja nousua varten ja nappaisi sitten vahingossa siitä läheltä sen apuvälineen.....paiskasi sen päin hanuriani, kaksin käsin....kyllä muuten käry kävisi!
Voisin muuten päästä aika vinhaa vauhtia sinne lauteille, mutta ......

 

Välimerkiksi  panin esille kauniin pinkin väriset helmet, puikulat värjättyä simpukan kuorta.
Nyt toipilas aikana tein tämän setin.
Vähän pehmittää tätä erikoista vuodatusta joka sain aikaiseksi yksistä saunan lauteista ja minusta reppanasta.

Nyt viime lauantaina kun menin saunaan, ihmettelin mennessäni....miksi minulla on oikein oma maksettu saunavuoroni kun käyn vain pesulla siellä.....;/
Mikään kova saunoja en ole mutta lauteille pitää mennä ja hiki  pintaan saada....olenhan suomalainen.....minultahan puuttui se tunnettu sisu tässä paikassa, mutta vain tällä pienellä mutta tärkeellä hetkellä. Vähän oli olo kun sillä entisellä mäkihyppääjällä kun hyppy on kateissa
Olin  koko viikon reenannut polvien taivutusta ja ne taipuukin melko hyvin, nyt minä päätinkin mennä oikein lauteille saman siliän tien  ja hoidan koko homman sisullani, varsin näyttävästi!?
Niinhän siinä sitten kävikin, askelma toisen jälkeen ja käsillä tukien istuin lauteilla ja heitin löylyä.
Voi sitä onnea ja autuutta miltä tuntui.....pakko  se on tähän laittaa, että kyllä se saunassa käynti tässä iässä aina sen huonon miehen korvaa....voihan veikkosella!
Alastulokin lauteilta sujui hyvin, tottakait varoen mutta varmasti.
Huokaillen, istuin normaalia pitemmän tovin pukuhuoneessa ja kietaisin aniliinin punaiseen Marimekon Unikko kylpypyyhkeen peitokseni...huh...tältä se vain tuntui, onnistumisen ilo!

En tarvinnut apuvoimia enkä sitä isoa pyöreää metallista tarjotinta, vaan mistä sen varmasti tietää ennen kuin seuraavan kerran jälkeen, joten ajatusta en kyllä heitä harakoille...hih.....;D


 

SOUDA TYTTÖ SOUDA, ELÄ HUOPAA !

Laineille laivani laitoin,

 mieleni muistista mukailin.

Matkaan merille mieli,

 lähivesissä lämmittelen.

Souisin sinisillä sisävesillä,

ohjailin oppien onnistuin.

Muistin metkut monet:

 souda sisko souda,

huopaa höpsö huomenis!

Läimäytä lainetta lavalla,

roiskuta rippeet rinnoillesi,

varpaitasi virkistä, kasvosi kirkasta!

Naurakoon naamasi, ilosta itkisi.

Lapsuuteni leikit,

paikat parhaat.

Sisä-Suomen siniset seljät.

Nuoruuteni nurkat,

 vehreen vihreet, 

niityt nurmet, komeat koivut.

Vissiin vanhaksi virtyn,

aika-ajoin ajatukset, paperille panen.

Mietin muistin mutkista.
Koloista kaivelen, laatikoista levittelen,

onnistuneet otokset, kuvat kauniit kotoiset.
Muistot mehevät, makealle maistuvat.

Vuosien vieriessä, viisaaksiko varttuu!?

Puheet pois, uskomukset  ulkoistan.
Katon kahdesti, monesti mietin......

Ikäni ihana, vuodet varmat.

Hymyilen hiihdän, leikitellen lasketelen.

Muistelen menneitä, 

lapsille loruilen, tykkäävät tyylistäni.

Vilkuilen vierustaan,

tarkkailen taustaa.

Ihmettelen ihmisiä,

totisia torvesoittajia,

ikätoverini iloitkaa!

Nivelet nilkuttavat, komeaksi korjataan.

Suoristetaan sääret, kovat kivut kaikkoaa.

Hetikö hellitti,

ei ehtinyt,

vaan viiveellä vasta, viekkaat vempeleet voimistuvat!

Kuukausia kului kipuilen, 

särkyjä sivuun siirtelin.

Onnistuin odotuksista,

pyrin pitemmälle

 pääsinkin peijooni.

Kiitän kaikkia kärsivällisyydestä,

opettelen ontumatta, polkuani piipertämään.

Lopuksi lupauksen lunastin,

pärjään pitkällä,

omalla uskollani, 
voimilla vajavaisilla,
Luojaani luottaen!

*****

Mustavalkoinen vanha valokuva on kuuskyt'luvun alku puolella otettu ja siinä soutelen Konginkankaan vesillä. Muutenkin hyvästä kuvasta sain pienellä käsittelyllä näyttävän uuden ilmeen....näinhän teki sen minullekin taitava ortopedi!

Toivon. että kumpikin onnistuimme......:)

MAAILMA MUUTTUU MAIJASENI !!!

Kaupunki reissulla tuli mieleen tämä nykyaika joka tuppaa tulemaan väkisinkin ajatuksiin, aina sattuu ja tapahtuu.

Totutut ja joskus muka tarpeelisen tärkeät asiat vain pyyhkäistään ajasta olemattomiin.

Monelle lapselle, nuorelle ja aikuisellekin se yksi ja ainoa kauppa jonne piti aina ekaksi mennä jos ei muuta niin sitten vain katselemaan ja hiplaamaan kaikkea kivaa ja kaunista.

En tarkoita mitään kapula soppia. Nokiasta on jo puhuttu ja kirjoitettu ja ne ovat oikeastaan isojen poikien mestoja....vaikkakin me tytötkin niissä ollaan kylläkin viihdytty erinomaisesti.

Vaan sieltä ei aineskaan mulle tule mukaan pikkuostokisa joka reissulta, koska ne, se hilpetöörikin maksaa ainakin viisi ecua. Joskus olen tarjous kapulapussukoita ostanut ja siinä taitaa olla ne mun ostokset.

Kaksi kapulaa olen omalla rahalla mukaani saanut,viimeinen ja paraikaa käytössä oleva kaunis aniliininpunainen nokia 29€. Toimii ja siron sievä se onkin. Edellinen simpukka malli taisi maksaa euron enemmän. Kaikki toiset olen saanut köyhän apuna hyviltä ihmisiltä ja varavehkeinä ovat vieläkin tallella.

Tiimari oli se kauppa jonne tänään menin.

Kun suoraan sanon niin mua vähän nolotti sinne mennä tarkistaa, et kuinkas hurisee nyt...;/

Osan myyjistä olen ajan mukana oppinut tuntemaan ja osaanottoni oli helppo tunnustaa.

Toivoimme, että ainakin yksi kauppa säilyisi täällä keskustassa.

Tarjouksessa oli kolme kahden hinnalla.

Mulla oli melko loppu hopeiset korviksien koukut, mutta niitä ei heillä ollut.

Normaali pituiset korupiikitkin muistin olevan aika hakusessa siellä koruverstaani nippelilaatikossa.

Ostin sitten niitä....ja taas mua jotenkin nolotti.

Pakkoko mun oli haaskalle tulla!???

Koitan aina välttää etten löisi lyötyä!

Ihmisiä oli kyllä jokin verran, vissiin meitä vakiasiakkaita, ei nauru saatikka äänekäs puhe raikunut kaupassa.....raatoa kun tarkasteltiin..

Odotettiin niitä varsinaisia korppikotkia noukkimaan......://

Näitä perus korupiikkiä saan menemään aika monta tämmöseen settiin. Varmasti muuten teen tätä mallia montakin näillä tämän päivän ostoksillani. 

Taitaa tulla se oikea muistojen helminauha.

Mitäs nyt kun lapsilta kysyn, että mihin kauppaan mennään....tiesin vastauksen aina, kunhan vain varmistin, tottakait Tiimariin ensin.

Nyt nänä pikkuset ovat isompia kuin minä ja varmasti haluavat Tiimariin vieläkin, omien lapsiensa kanssa.

Jos vaikka joku nyt ostaisi sen kaupan ja me asiakkaat sitten laitettas se toimivaksi Tiimariksi!

Sinoperi lopetti tässä keskustassa ja samoin loppuvuodesta Pian askartelu siirtyy halvempaan kauppapaikkaan  laitakaupungille. Mulle tullee korutarvikkeiden osto aika tyyriiksi kun pitää autokyyti ottaa jotta saisin hilpetööriä.....;/

Kyllä korujen tekoa jatkan, tästäkin huolimatta.... taivutan sitä rautalankaa pihtilöilläni niin kauan kun voimia piisaa ja asia tulee uskottavaksi......;)

PANEHAN PAREMMAKSI, kehoitus itselleni!

Voihan senkin tähen, että sitä saa aikainenkin lintsattua kotihommista...kun ottaa komerosta nappilaatikoita tarkistukseen! Kolme tuntia meni liiankin pian, vaikka en ihan kaikkia nappiloita kunnolla hypistellytkään.

Yhtään ei piisannut roskikseen, kaikki olivat vielä käyttöön kelpoisia tulevaisuutta ajatellen.

Mulla kun toi mielikuvitus lentää näilläkin vuosikymmenillä, ainahan se on sitä tehnyt ja mukana olen hyvin pysynyt! Harmittaisi jos siitä joutuisi luopumaan vapaaehtoisesti, olen sitä pitänyt rikkautena jota ei voi rahalla ostaa.

Sitä voi jopa kasvattaa, ruokkimalla taidolla ja kärsivällisyydellä.

Vaikkakin on se mua jos toisiakin välillä naurattanut, ei haittoo missään nimessä. Päinvastoin innostun kun huomaan vain vihkaan silmäkulmasta jonkun pyörittävän päätään ja jopa voivottelevan näitä mun juttujani.

Vapaaehtoistyö, käytännöllisyys, egolookisuus ja toiset huomioiden on se mun juttu!!!!

Unohtamatta omaa itseäni, itseään jos ei osaa hyvänä pitää on vaikea silloin huomioida sivusta seuraaviakaan.

Koruista olen aina tykännyt ja pula-ajan kakaroitten oli ne itse keksittävä koska silloin ei piisannut rahoja joilla näitä mielitakoja olisi ostettu.

Meillä oli kotona Ameriikan kahvipurkkeja nappeja täynnä, äiti kun ompeli omat ja perheen vaateet. Tykkäsimme niitä nappeja katella ja leikkiä niillä...siis vieläkin yli kuuskyt´vuotta reippaasti olen sitä tehnyt....eikä vieläkään kyllästytä.

Huomasin, että halusin uusia arkikoruja, ihan omaan käyttöön kun aloitin uusilla polvillani seniorisalilla syyslukukauden.

Tämmönen olen ja mitäs sitä salamaan, ei muutakuin nappisettiä tekemään.

Aika moni on siellä arvokorujen kanssa, vaan minä olen poistanut ne korulippaisiin ja otan niitä kylläkin käyttöön tarvittaessa.

Nyt mulla on oranssin värinen paita käytössä, en vaihda sitä joka käytön jälkeen,  koska hikeen asti siellä hyppelehi, ihan vain nautinnolla ja omiksi tarpeikseni. 

Paidan värin mukana vaihtuu korut, nyt on ns.pikee oranssi kauluspaita, niin on korvikset vain killumassa, kaulakorut saattaa muutenkin haitata koska pitää kurkkia ja jos oikein isolle vahingossa päästän niin muutama hikitippakin saattaa vierähtää ylimääräisten leukojen poimuista....haittaahan  se jos mikä, joten jätän helmet kaulasta pois ihan suosiolla.

Käsirenkaita ja sormuksia en pidä koska vedän alkulämmitelyt hiihtimien sauvoilla tuon jonkinlaisen loivan ylämäen sinne ja laskestelen laulaen kotiin alamäkeen. Joka muuten olen nykyisin jo puolessa välissä keskeyttänyt ja loivassa vauhdissa kurvannut oikealle ja siellä on tori ja K-kauppa saatan tehdä pikkuostot samalla reissulla. 

Ennen nivelten vaihtoa en siihen kyennyt, pakko oli päässä pitkälleni kotiin kipujen takia ja yhtään ylimääräistä askelta en tosiaankaan pystynyt silloin  viime syyslukukaudella tekemään....;/

Tämähän tarkoittaa, että edistyn itseni ja musta huolehtivien ihmisten iloksi ja olen oikeutettu kantamaan kilojeni lisäksi vaikka muutamia lisä korusettiäkin jos ei muuta niin sovitaan, että sanotaan niitä vaikka lisä sporttipainoiksi jotta energiaa kuluisi......hih-hii....

Laiskuuttako, ei missään nimessä vaan sitä mun tyyliini kuuluvaa käytännöllisyytä josta saan jopa suupielet ylöspäin ja pientä salattua hihitelyä ymäristössä aikaseksi....;)

Muovinapit ovat, oranssi- ja tummanruskeat väriltään. Metallinapit ostin koko listan kirpparilta viime viikolla, ostin isompiakin kokoa sitten tulevaan tarpeeseen löytyy. 

Helmet akrylliä ja oransinkirjavat, ruskeat puuhelmiä jotka pujotin vahalankaan jonka yhdistin kaksoissolmuilla, jotta voi tarvittaessa suurentaa taikka pienentää ihan viiliksen mukaan kaulakorua.

ETTÄ TÄMÄKIN PITI VIELLÄ TODETA !

Näin ne peruspojat palvoivat suuren valkoisen päällikön puhetta kävelykadun kompassin kohdalla!

Kuuntelin osan palopuheesta, vaan kun samaa asiaa tulee joka puolelta niin lopetin.....kädet heiluivat ja huuto oli kuin parhaassakin agitaattori julistuksessa.

Nyt kylläkin oli vähän uutta asiaa koska innostui räksyttämään nuorta vasemmiston lipuheiluttajaa itänaapurin urheilu kisoissa! En kerinyt laskea kuinka monta kertaa hän lausui ministeri Arhinmäen nimen, vissiin oli vienyt Soinilta liikaa huomiota uutisvälineissä, kettutaahan sitä tämäkin asia!!!!! Totesi täysin p-si koko vasemmisto puolueen....

Suurin möykkääminen ja itku alkoi kun häntä kiusataan eduskunnassa, tuntui pikkulapsen mielen ilmaisulta kun ei saanutkaan huomioita saatiikka sitä tikkaria jonka olisi välttämättä halunnut.

Sitähän minä en kiellä onhan persuilla paljon viisasta ja asiallistakin juttua, joka puolesta minäkin peukutan......vaan sen ulostuonti tuntuu kyllä minun korviini niin kovin rahvaanomaiselta.....vaikkakin rahvasta olen itsekin.....siksipä olenkin yhäti kansalainen joka suorittaa aina velvollisuutensa, siis äänestäen vaaleissa, mutta en persuja!

Tämä tyttö puhui ihan suoraan paperista v-tyylillä seisten, sillä varsin yks´äänisellä tavalla ja kertaakaan ei halunnut kohottaa katsetta kansaa kohden, puheesta en muuten muista mitään!

Esittely vuorossa Kauko joka oli omilla kentillään ja jo lapsuudesta tuttu naapurin poika. Loikkasi jokunen vuosi sitten demareista ja toimii nyt senatorina, oli pitkään eduskunnan vanhin ja sai sillä paljon huomiota. 

Viime viikolla putosi sekin palli kun Donneri tuli takaisin entisiin hommeleihinsa....hyvä juttu!

Yritin kovasta saada juttuseuraa näistä erittäin tunnetuista henkilöistä. Kun oikein lehillä  seisoi, että jalkautuvat kansan pariin....en vain onnistut, olisi ollut kysymyksetkin jo valmiina....ihan päässäni en tarvinnut edes lunttilappua.

Olivatko tarkoituksella  oman hovin ympäröimiä jotka pitivät huolen ettei kansa sanalle päässyt!?

Päätin poistua sinne takavasempaan ja kotia kohden kun käsivarteeni tarttuikin varsin näyttävä herra.....

Tunsin tottakai parikertaisen Euroopan mestarin, juoksija suuruuden, nykyisen kansanedustajan ja taiteilijan!

Olen pitänyt häntä aika tosikkona eduskunnassa....tässäpä erehdyin...heh-hee!

Kun kysäsin voinko tallentaa hänet kameraani, ehdotti samalla pussaus kuvaa joka joku varmasti ottaisi meistä.

Minä  kokeena vanhanapiikana  ja eläkeläisenä en häkeltynyt, koska muistelen että joku oli joskus muutamia vuosikymmeniä sitten samaa ehdotellut....muistaakseni kait tai voi olla, että keksinkin koko jutun, siis sen et joku ois joskus aikoinaan multa jo kysynyt sitä pussaus asiaa!?

Suu viivalla ja napakasti sanoin, etten hyväksy tätä asiaa vaan haluan kyllä ensin ehdottomasti tutustua lähemmin.

Pyysin edelleen totisena  ja hampaitteni välistä tokaisin, et lähe mukaan asun tässä lähellä niin keskustellaan ko.asiasta!

Purskahdimme nauruun kumpikin, aika veitikka naisten liehittelijä  tämä punatakkinen herra olikin.

Totesin vain lähtiessä, että kiire on kotiin, pitää mennä ukolle perunoita keittämään, muutenkin olen jo ylittänyt aikani maitokauppa reissullani......;)

OLINHAN SIELLÄ TAAS MINÄKIN !

Omakuva heti pöytään! Laiton Pirkon ottamaan musta uusia kuvia jos vaikka vaihtaisin tunnistuskuvaa tänne läppäriin....en taidakkaan vaihtaa koska tykkäänkin tosta vanhasta missä olen kivikasvoisten poikien kaa! Aika monta otti ja kaikissa olin samanlainen, vaan välillä suu auki tai silmät suljettuna tai sitten muka korjailin suortuviani.

Tämmösiä sinivartisia kukkapuita  kasvaa kävelykadulla! Kukkapuska onneksi sen verran ylhäällä tällä lajilla ettei alamittaset pääse niitä repimään mennen tullen. Metallia toi vanttera varsi on ja olen oikein henkilökohtasesti nähnyt, että toimii koirien huusina. Senkin olen omin silmin todennut, jotta kadunhoitajat vedellä siivoavat sen samoin kuin ne penkit joilla istukselen.

Vilkasta aikaa ollut koko kesä, harvasepäivä on tapahtumia ihan tuossa takapihalla ja etupihallakin tapahtuu aina jos ei muuta niin soittavat kapakoista tulevat mun ulkosummeria, ihan vain huvikseen klo 5 aamulla.....

Tämän totisen tohtorin tuntee sitten jokainen, en kysynyt lupaa saako kuvan laittaa jakeluun....saa koska on julkisuuden henkilö.

Hän on se herra isoherra ylipäälikkö jonka olen itse äänestänyt tähän virkaan.

Oli taas täällä kylässä, nyt haki uutta hattua ja edellisenä päivänä terotetun miekan ja ihan rahvaalle sitä sitten näytille toi.

Paljon oli uusia tohtoreita ja maistereita promootiossa, marssivat Taulumäen kirkolle Aren aukiolta.

Viitisensataa viisasta tuli näytille asti ja mahdottoman näyttävä kulkue joka halusin ehdottomasti itse sen todeta paikan päällä.

Kiinnitin huomion näin nuoriin jotka sitten hoitavat meidän ikääntyvien asioita,

toivon hyvää tulevaisuutta heille.....koska samalla saisimme kaikki sen hyödyn ja taidon jonka vuoksi olivat vuosia oppia hakeneet......

 Sale, niin kuin me kansa häntä tuttavallisesti kutsumme

 vain etunimellä sai kunniatohtorin arvonimen johtui tästä sporttisesta taustastaan, kolmin kertainen kunniatohtori muuten!

Näkyihän siellä paikanpäällä olevan oman kylän poikakin hattu päässä, en vain tiedä mistä kunniasta hän sen on saanut, huomion Mauri P kera vaimonsa!?

Pakko tarkistaa, promovoitiin Lappeenrannassa se oli v.2008 tekniikankunniatohtoriksi, selvisihän senkin tiedon puute mulle.

Vähän harmitti kun vahingossa ohitin eilisen poliisien rantautumisen kansan pariin, autoineen ja pyörineen ja jakoivat infoa sillä samaisella takapihalla Aren aukiolla.

Männä viikolla olin taas paikan päällä kun persut pitivät päiviään täällä, siitä sitten raportoin tulevaisuudessa.....;)

SITÄHÄN SE MUN UNENI TIESI !

Joku voisi kuvitella, että aika tulee pitkäksi ja piimäiseksi kun sairastaa tai on toipilaana!?

Minulla ei tunnu niin käyvän, kun huomasin milloin oli viimeksi tänne jotakin kirjoitellut, aika rientää ja yritän siinä siivellä pysyä.

Reviiriäni en ole laajentanut, tässä lähes kortteerini ympäristössä olen vain hiippaillut....ja aina tuntuu jotain uutta ja mielenkiintoista löytyvän. Tapani ja tottumukset kun ovat edelleenkin melko vaatimattomat joten niitten ylläpitämiseen ei juuri suurempia vaikeuksia ole, eikä vissiin tulollakaan näillä näkymillä luulisi olevan suurempia muutoksia.

Vaan kukapa sen tietää, vähiten minä ite....koska yllätyksen koin ihan omaksi ilokseni. 

Siskoni kun käyn tarkistamassa tilanteeni  säänöllisesti ihan Espoosta asti, kun on täällä Suomen päässä.

Kehotin, siis pyysin nöyrimmästi, että hän palauttaisi mun apuväineet takaisin sinne minne ne kuuluvatkin apuväline lainaamoon takaisin.....;D

Viime torstaina ne sinne viimeiset, pöntön korotuksen ja kepakot palautettiin, käyttäjiä niille kyllä löytyy. Voihan olla niinkin, että minäkin olen siinä sarjassa vielä, mutta kun kävi seuraavaanlainen tapaus...

Lähin normaalille kierokselleni, vein roskat ja sitten samalla reissulla kurvasin Puistokadun puoleisesta päästä kävelykadulle ja yks'kaks hokasin vanhan Polsun kohalla että missäs ne mun kyynärkepit oikein on!???

Olin tietämättäni kävellyt lähes pari korttelia ilman tukiani. Toivottavasti en ihan äänihihitystä päästänyt ilmoille, mutta kyllä sen vain tuppasi ihan naurattaa. Sillä seisomalla päätin reippaasti jatkaa kulkuani ylväästi eteenpäin ilman sitä vakituista totuttua "poikaystävääni". Yhen kepin taktiikalla olin jo lähes kuukauden köpötellyt ulkona, kotona vähemmälläkin.

Kukaan ei tuijotellut vaan samoja hyväntuulisia kasvoja tuli vastaan nk.ennenkin!

Suuntasin askeleeni sellaiseen kohtaan, että takaapäin paistoi aurinko josta pystyin seuraamaan omaa kävelyäni, varjoa apuna käyttäen.

Kyllä se vain oli halleluja elämys kävelin ilman ankka-tyyliä, joka tarkoittaa etten keikkunut lainkaan puolelta toiselle. Tämän kyllä todisti mun oma varjoni ja se kun ei valehtele.

Tämän kuluneen viikon aikana huomasin, että kävely on helpompaa ilman keppiä.  Tarkoitan tasaisella kadulla, mutta rappusissa sitä harjoittelemista kyllä varmasti piisaa vielä pitkään.

No, sitä sitten tehdään tottakait! Soitin fysioteraupeutillekin, olisin varannut ajan uuteen tarkistukseen, oli muuten sairaana. Parin viikon päästä sitten katsoo uudet punnukset ja kertapuserukset mun suhteeni. Toivottavasti voi taas aloittaa jalkalihasten reenit taas oikein niillä vehkeillä.

Tämä hoitaja on tarkka kaikista näistä jutuista, ettei vain vahinkoja sattuisi. Pyysi kysymään siltä joka leikkasi mut, vaan hän kun on niin vähäpuheinen ettei oikeastaan vastaa kun kysytään.

Kysäsin kyllä sitä sali hommaa ja  ortopedi totesi vain, että onhan niitä uusia niveliä käytettävä ja se sit siitä!

Kipuahan tuntuu joka nousulla ja laskulla tottakait, vaan paljon mukavampi  kylläkin tottavie on olo kun huomaa sen, että jippiiii....;) Yö-ja leposäryt sekä napit olen siirtänyt jo sivuun, mutta kaikkeen kyllä pitää olla varuillaan, yltiöpäiseksi en aio vielä ruveta aikoihin. 

Nöyryyttä ja opinhalua kyllä on oltava jopa varastoissakin vielä pitkän aikaa omalla kohdallani....:)

Nämä jonkinlaiset kuparitaulut olen tuonut muuttokuorman mukana aikoinaan Venäjältä. Luulen että on vain jostain pehmosta värjättyä alumiinia painettu tauluiksi, mielestäni ei ole mitään varsinaista käsityötä. Sitä NL-n aikaista hommelia, mutta ihan hyvin pärjäävät tossa keittiön seinällä aitojen Marokkolaisten kuparitöiden kanssa.

Naistenlehdet sanoo, että kupari on vanhanaikaista nykyään.....mutta kantsii säästää koska tulevat taas kyllä arvoonsa muutamien kymmenien vuosien päästä, tämä on mun mielipiteeni.....;D

RALLIHUMUA JA SEN SEURAUKSIA !

Minua se vain viehättää yhätikin nämä rallit, autot ja kuskit!

Tämän kuvan hain vanhoista  omista kätköistäni, jolloin Teemu Selänne rallasi huilatessa jääkentiltä ja vaihtoi hokkarit ajosaapaisiin lomaillessaan täällä Jyväskylässä.

Vissiin jo toistakymmentä vuotta  kulunut siitä kun startasivat täältä keskustasta, jolloin Teemun kuvasin.

Harmittaa kun  Kimi R ei sattunut kamerani kohille silloin kun huili Formuloista ja ajeli rallia täällä joinakin vuosina. Hänhän ei oiken olekaan sellainen linsilude eikä puheitten pitäjä, pötkii pakoon kun kamerat näkyy. Hyvä näin, sillä onhan meilla kaikilla oikeus siihen omaan valintaan! Paikan päälle kyllä tulee, vaikka ei enää aja näitä sorateitä, en kylläkään ole varma oliko tänä vuonna täällä.

Mun on aina ollut luontevaa kohdata noita nimi-ihmisiä, koska en arkaille, saatikka ujostele.  Painan vain päälle, kylläkin käytöstapoja vaalien, tottakait! Kysyn, että sopiiko kuvata, itseeni en ole koskaan tällännyt samaan kuvaan......se taitaisi jopa muakin nolostuttaa  semmoinen yhteiskuva!
On muuten vähän oudon-ja saman tyylisiä ne kuvat joita jotkut tuppaa panna esillekin....pää kenossa ja tekohymy päällä. Vissin pitäskin joskus kokeille se homma, että pelittääkö se mullakin!?

Hyvin ja huonosti meni tämän vuotuinen kisa, ei yhtään Suomalaista palkintopallilla. Oman kylän poikien puolesta se vähän kyrsii, mutta ovathan ne Kankkuset ja Mäkiset niitä parhaita tiloja tuoneet roppakaupalla.

Luulin että jossain vaiheessa unohtuu koko härvellys, mutta rallikadulla viihdyin jokaisena päivänä. Ihan kun ulkomailla olisi, köpöttelin keppini kanssa ja seurasin porukoita ja kuuntelin kielten sekamelskaa. Reippaasti osaavat vieraat kysellä omalla kielellä kun apua tarvitsevat ja monen yllätykseksi vastaan sillä  samalla kielellä takaisin.

Vaikka ei se nykyään mitään hääviä ole mun kielillä puhuminen kun en sitä sen suuremmin toteutakkaan. Kait sitä ymmäretyksi tulee puolin ja toisin kun kiitokset saan, vaan kohteliaita ovat noi ulkomaalaiset!

Nuoriso käyttäytyi siististi, mutta heidän vanhemmat ja isovanhemmat kun ovat niitä tottuneita örveltelijöitä, olleet aina näissä julkisissa pippaloissa ja jatkavatkin samaan malliin. Kuvittelevat kait sen vain kuuluvan siihen, pää täyteen ja paanalle möykkimään!?

Varikolle tai maastoon en ole päässyt vuosiin ja tokkopa sinne pääsenkään, vaan mielessäni jo ensivuotta kuvittelen.....;D

Korutehtaan kyllä avasin olkarin pöydälle, jotain halusin näperellä  samalla kun telkkaria seurasin.
Niitä on mukava tehdä, sain paljon aikaiseksi kaikenlaista. Liikaa sitä matskua vain on ja ostelen lisää, kun halvalla saan. Koitan nyt jarrutella itseäni, että saisin edes nämä nykyiset valmiiksi koruiksi. Jäi muutama myyntisesonki väliin kinttujeni takia.

Tämäkin kuva on  viime syksynä otettu. Turkoosia koruja en tehnyt nyt yhtään,kuvassa näkyy niitä olen kasa kaupalla. Olkoonpa pöytä sekaisin vielä MM kisojen ajan. Jatkan pujottelua ja metallin vääntöä  yleisurheilun mukana. Vähän sinne hyviä Suomalaisia urheilijoita lähtee, tulosten mukaan ovat aika heikolla! Se tarkoittaa sitä, että viihdyn hyvin korupajallani.
Jospa vain ne pidot tässäkin tapauksessa paranee kun porukka vähenee, tiedä häntänsä.....

Aika usein olen tehnyt joulukortit isojen kisojen aikoina, voisihan sitä verstaansa vaihtaa paperi hommeleihin.

Lähden ulos ja vien omat roskat ja samalla tarkistan onko kadut siistitty, vapaaehtoiset tekivät koko viikon ahkerasti hommia siellä. Aamulla kiinteistöjen pojat suihkuttivat kadut hajuista ja kokkareista, olisi lemu muuten aikamoinen päivällä kun lämpö nousee  yli kolmenkympin.

Pullojen ja purkkien kerääjille kiitokset, pääsivät muuten palkoilleen kuluneen viikon aikana...;D