PANEHAN PAREMMAKSI, kehoitus itselleni!

Voihan senkin tähen, että sitä saa aikainenkin lintsattua kotihommista...kun ottaa komerosta nappilaatikoita tarkistukseen! Kolme tuntia meni liiankin pian, vaikka en ihan kaikkia nappiloita kunnolla hypistellytkään.

Yhtään ei piisannut roskikseen, kaikki olivat vielä käyttöön kelpoisia tulevaisuutta ajatellen.

Mulla kun toi mielikuvitus lentää näilläkin vuosikymmenillä, ainahan se on sitä tehnyt ja mukana olen hyvin pysynyt! Harmittaisi jos siitä joutuisi luopumaan vapaaehtoisesti, olen sitä pitänyt rikkautena jota ei voi rahalla ostaa.

Sitä voi jopa kasvattaa, ruokkimalla taidolla ja kärsivällisyydellä.

Vaikkakin on se mua jos toisiakin välillä naurattanut, ei haittoo missään nimessä. Päinvastoin innostun kun huomaan vain vihkaan silmäkulmasta jonkun pyörittävän päätään ja jopa voivottelevan näitä mun juttujani.

Vapaaehtoistyö, käytännöllisyys, egolookisuus ja toiset huomioiden on se mun juttu!!!!

Unohtamatta omaa itseäni, itseään jos ei osaa hyvänä pitää on vaikea silloin huomioida sivusta seuraaviakaan.

Koruista olen aina tykännyt ja pula-ajan kakaroitten oli ne itse keksittävä koska silloin ei piisannut rahoja joilla näitä mielitakoja olisi ostettu.

Meillä oli kotona Ameriikan kahvipurkkeja nappeja täynnä, äiti kun ompeli omat ja perheen vaateet. Tykkäsimme niitä nappeja katella ja leikkiä niillä...siis vieläkin yli kuuskyt´vuotta reippaasti olen sitä tehnyt....eikä vieläkään kyllästytä.

Huomasin, että halusin uusia arkikoruja, ihan omaan käyttöön kun aloitin uusilla polvillani seniorisalilla syyslukukauden.

Tämmönen olen ja mitäs sitä salamaan, ei muutakuin nappisettiä tekemään.

Aika moni on siellä arvokorujen kanssa, vaan minä olen poistanut ne korulippaisiin ja otan niitä kylläkin käyttöön tarvittaessa.

Nyt mulla on oranssin värinen paita käytössä, en vaihda sitä joka käytön jälkeen,  koska hikeen asti siellä hyppelehi, ihan vain nautinnolla ja omiksi tarpeikseni. 

Paidan värin mukana vaihtuu korut, nyt on ns.pikee oranssi kauluspaita, niin on korvikset vain killumassa, kaulakorut saattaa muutenkin haitata koska pitää kurkkia ja jos oikein isolle vahingossa päästän niin muutama hikitippakin saattaa vierähtää ylimääräisten leukojen poimuista....haittaahan  se jos mikä, joten jätän helmet kaulasta pois ihan suosiolla.

Käsirenkaita ja sormuksia en pidä koska vedän alkulämmitelyt hiihtimien sauvoilla tuon jonkinlaisen loivan ylämäen sinne ja laskestelen laulaen kotiin alamäkeen. Joka muuten olen nykyisin jo puolessa välissä keskeyttänyt ja loivassa vauhdissa kurvannut oikealle ja siellä on tori ja K-kauppa saatan tehdä pikkuostot samalla reissulla. 

Ennen nivelten vaihtoa en siihen kyennyt, pakko oli päässä pitkälleni kotiin kipujen takia ja yhtään ylimääräistä askelta en tosiaankaan pystynyt silloin  viime syyslukukaudella tekemään....;/

Tämähän tarkoittaa, että edistyn itseni ja musta huolehtivien ihmisten iloksi ja olen oikeutettu kantamaan kilojeni lisäksi vaikka muutamia lisä korusettiäkin jos ei muuta niin sovitaan, että sanotaan niitä vaikka lisä sporttipainoiksi jotta energiaa kuluisi......hih-hii....

Laiskuuttako, ei missään nimessä vaan sitä mun tyyliini kuuluvaa käytännöllisyytä josta saan jopa suupielet ylöspäin ja pientä salattua hihitelyä ymäristössä aikaseksi....;)

Muovinapit ovat, oranssi- ja tummanruskeat väriltään. Metallinapit ostin koko listan kirpparilta viime viikolla, ostin isompiakin kokoa sitten tulevaan tarpeeseen löytyy. 

Helmet akrylliä ja oransinkirjavat, ruskeat puuhelmiä jotka pujotin vahalankaan jonka yhdistin kaksoissolmuilla, jotta voi tarvittaessa suurentaa taikka pienentää ihan viiliksen mukaan kaulakorua.