Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

perjantai 28. kesäkuuta 2013

MITTUMAARIN JÄLKIPELIT !


Vähän olen laistanut tätä blogiani ja tehnyt toisia hommia. Jos ja kun harjoittelen  ulkona kävelyä "harvasepäivä", niin en sitten kotona tee yhtikäs mitään! 
Olen edelleenkin toipilas ja sitten se onkin pätevä syy, oikeastaan kaikkiin asioihin jotka jätän tekemättä taakseni, nämäkin aivan kylmän rauhallisesti. Edes omatunto siitä ei pahemmin muistuttele, pääasiahan on se pää....kunhan se toimii ja sekin oman mielen mukaisesti mua itseeni mielyttäen.

Kuvatkin ilkiän panna jotta todisteita löytyy! 
Rystyset valkoisena ja pärstä peruslukemilla ja katse eteenpäin, näin se kävely muuten toimii kepakoilla. Olisi pitänyt jonkinlaista hymynpoikasta yrittää, olisi laittanut noi buldogin roikkuvat pokset vähän sievemmiksi...kait!?
Pari nappia on oltava kiini paidasta, koska repun henkselit muuten vetäisivät koko  naiselliset varustukset näkyviin...alla kun  on varsin avonainen pilkullinen toppi.
Reppu täynnä kauniita kukkasia....selvennettävä sekin jotta pionit erottuisivat rusohuulistani ja tähtisilmistäni.
Järkevät eccot jaloissa ja löysät vaajamittaiset vanhat leggikset jota olo olisi tarpeeksi miellyttävä retkeilyyn. Fotossa olen jo tulossa kotiin. Puolisen tuntia auton etupenkillä kyllä meni jopa pääsin  itse sinne ja poiskin, koska pyllyn alla oli korottava tyyni....jonka huomaava vakikuskini oli osannut hoksata.
Muuten eka reissu näillä eväillä  pikkuauton kyydissä ja onnistuneesti.

Hitsi kun menee hitaasti eteenpäin tämä ns.normalisoituminen, olen kyllä jo reippaasti ohittanut sen tilan jollainen olin ennen leikkausta. Siitähän osaan kyllä olla kiitollinen. Onneksi ei ole takapakkia tullut, aineskaan en sitä tiedosta. Vissiin toi mun oikea jalka joka aikoinaan halvaantui selän kipujen kautta jarruttaa tätä. Tuskin koskaan tulee entiselleen, tokkopa sitä tarviikaan kunhan jonkinlaisen etenemisen taas opin....olenkin jo, jottei nyt sillä!
Sisällä liikun jo aika paljon ilman keppilöitä ja ulkona pääasiassa yhdellä. Pitempään matkaan otan kummatkin mukaan.

Laukaassa on kiva aina käydä, saan sieltä aina paljon tuliaisia mukaani. Kukkasten lisäksi repusta löytyi nyt omenapiirakkaa ja taatelikakkua. Tomaatiakin olisin saanut vaan sanoin muistavani, että niitä kyllä kotoakin löytyy.
Luumuja näky tulevan aika paljon ja niitä sitten syksyllä!

Olin muuten juhannuksen seudun Perungassa parisen yötä, jossa oli oikean vanhanaikaiset juhannusjuhlat. Lavatanseineen,  makkaroineen sekä lettuineen kaikkineen, kokkokin paloi tai totuuden mukaisesti savusi. Muistelin, että joskus aikoinaan savusaunakin paloi isommalla tulella, varsin näyttävästi, se olikin aikamoinen vahinko silloin!

Otan nyt repun selkääni ja lähden varmistamaan mitä toriparlametti miettii ja kävelykadun toiset joutilaat ovat mieltä eilisestä myrskystä.....;)





12 kommenttia:

  1. Hyvältä näytät noissa kuvissakin - luonnossa vielä paremmalta, kehu - kehu.
    Hyvin on toipumisesi edistynyt, Peurungan reissulla yritin tarjota apua alvariinsa, pärjäsit kumminkin omillasi hyvin. Sentäs sain kahvit noutaa ja kävelylenkkien matkat tarkistaa etukäteen.

    VastaaPoista
  2. Hienoa siitä se lähtee.Mukavaa viikonloppua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ritva, on se vain pikkuhiljaa edettävä!
      Onneksi sain viileemässä harjotella kävelyä, tänään oli +24 joten se meni ilman hikee ja hissukseen tuolla ulkona....;)

      Poista
  3. Kuvat on ihan hyvät, kaunis olet Maikku!
    Siitä se petraantuu kun harjoittelet ahkerasti:))
    Oikein hyvää viikonloppua sinulle♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi mulla ulkonäkö paineita ole koskaan ollut! Paksuna ja vähän kömpelönäkin olen ain pärjäillyt tämän vahvan itsetuntoni kanssa. Muutenkaan en oikein kiinitä ihmisten fyysiseen ulkonäköön, sivuseikka kun sen suoraan sanon....ja kyllähän se sisäinen kauneus aina voittaa ja loistaa ulospäin!
      Vaikkakin polviani tarkastelin, aika rumat, muhkuraiset ja eripariset jopa ovat.....mutta sisältä silkkaa titaania ja betonia...ja ne kantaa mua.....kiitos Aili-mummo....;D

      Poista
  4. Niin sitä eteenpäin menet jalkoinesi, mutta aikansa se kuitenkin ottaa. Hienosti jo keppien kanssa suorassa liikut. Hyvä. ja oikein hyvää viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen siitä Luojani kiitellyt kun pääsen kävelemään ja pärjäilen vaikka kipu kyllä muistuttaa. Jatkoin keppien laina aikaa heinäkuun loppuun ja katon miten sitten on!? Tarpeen vaatiessahan sitä voi sitten jatkaakin tai siiryn sauvoihin.Kiitos taas huomaavaisuudesta mummeli....:)

      Poista
  5. Mukava kuulla ja nähdä että toipuminen on noin hyvässä mallissa:)))
    Hyvää kesäviikonlopua Maikku!

    VastaaPoista
  6. Kiitos Minttuli, piti ihan kuvasta tarkistaa oliko kepit ja jalka oiken....kyllä on! Mahottoman tarkkoja ovat nuo fys.ter.en meenanut oppia millään niin kävelemään kun olisi pitänyt, aina meni askeleet ja kepit sekasin. Aika napakasti siitä sitten huomautettiinkin...;) Sauvoillakin kävelyn harjoittelu oli vähän vaikeeta kun sitä opettelin aikoinaan...;)

    VastaaPoista
  7. Hyvältä näyttää sekä ulkoilukuva että kahvikupposen äärellä :) Sehän onkin nyt pääasiallinen tehtäväsi, toipuminen ja kuntoutuminen. Herkullisen kuuloista kannettavaa repussa ja kauniit kukkaset vielä ylinnä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvat ihan jees, on vain kiva tarkkailla niitä jälkikäteen....mikä ihmeen vimma saa mut puristamaan niitä keppiä rystyset valkosena....niku se muka auttas, päinvastoin!? Hellitän kyllä heti, kunhan sen hokaan...löysä ote toimisi kyllä...;)

      Oikein kahvikupista piti juoda, kerkesin siskolleni jo sanoa, että pyydän kyllä mukin! Kielsi ja valisti mua....milloins noita kauniita kuppia sitten käytettäs ja ole hiljaa! Pirkko oli eka siellä kertaa, vaikka kyllä on tuttu talon emännän kaa....minä siellä useimmin olen kun asun lähellä....;D

      Poista