Nyt sain tämänkin korusetin arvoisaan käyttöön! Erittäin näyttävä kultainen helmikääty johon olen saanut esille harvinaiset isot pisaran muotoiset timantit! Ylhäisen siniset välihelmet korostavat tätä taitoa vaativaa helmien pujotusta joka laitoin sopivan vahvaan nailonsiimaan!
Tyyliä sanoisin vitage-retro-uusio- fuusio-styleä, virikettä käyttäen valmistui tämäkin tapaus!
Korun olen tehnyt aikoja sitten, vaan kolttu puuttuu! Kokeilin oransin t-paitani kanssa jonka olen itse kuvioinut, ei oikein hyvin tuntunut mallaavan, no eiköhän se siitä......;)
Olisin kuvankin ottanut peilin edessä itsestäni, mutta jotain outoa oli, niin totesin paremmaksi unohtaa koko kuvauksen! Huulten väri olisi ollut sopiva ja hymyn kera jopa varsin näyttäväkin....sillä olin juuri syöttänyt kourallisen mustikoita sinne minne ne kuuluukin eli ääntä kohen!
Tämä välipala on ehdottomasti kunigasmarjoista mustikoista rakennettu. Onneksi prinssi syntyi Britaniaan niin säästyi se ainut vattuaski pakasteessa! Olisi ollut pakko tehdä kunigatarvälipala jos olisikin tyttö tullut ja siihen menisikin viimeiset vatelmat! Kuten lähes kaikki tietää, mustikka ja vattu sotkettuna on kunigatarhilloa.
Toisenkin juhlaruuan tekasin eilen mustikoista, sen perinteisen sopan.
En malttanut odottaa sen jäähtymistä joten toteutin sen oikeastaan talvisen version. Kuumaan soppaan kanelikorppu lillumaan. Annoin sen hetken rauhoittua, minkä maltoin itseäni pidätellä ja korpun imaista kuningas-marjasoppaa itseensä jotta maku vain korpussa mehevöity. Sekä tuli helposti lusikoitavaksi!
Korppu tai vanhempi pullasiivu korvaa sen puuron, kourallinen maissihiutaleitakin ajaa saman asia. Mulla ainakin toiminut hyvin lapsien/aikuisten kanssa, jos antaa lapsen ite ne hiutaleet annostelle omaan kippoonsa.
Varo itseäsi ja rinnuksia jos yrität kovaa korppua lohkaista lusikalla, ruokalista merkintä kyllä tulee etumukseen se on varma, sanoo paljon kokenut kokki!. Muutenkin mustikka on aika pysyvää kun kankaaseen osuu!!
Sitten se pääruokakin on mainitsemisen arvoinen asia, ehdottomasti.
Ylellisen kullan keltaiset puhtaat sienet pannuun ja timanttien hehkuvaksi kuulotetut sipulit jotka kruunataan kermalla.....mitäs tästä sanotte, ette kykene koska ruoka on niin hyvää ettei sanotuksi edes saa......;D
Nämä juhlaruuat saivat aikaiseksi hyvät ihmiset jotka ovat jo, jopa perinteisesti sanoisin näin, tuoneet minulle keittiöön asti mahtavat puhtaat metsän antimet.
Yhtäkään marjaa saatikka sientä ei mene hukkaan koska hoidan ne säilöön tulevia juhlapäiviä varten. Tokihan nautin jo marjoista eilen ja tänään oli vuorossa sienet, näillä eväillä vielä kiitokset prinssipuolisolle ja hänen kunigattarelle pikavierailusta vaatimattomassa valtakunnassani.
Eilen syntyneelle Wilin ja Katen lapselle oma ehdotukseni nimiksi prinssille ovat juhlatarinani otsikossa ....:)
Kaunis korusetti,ja ihana välipala:)
VastaaPoistaKiitokset Ritva!
PoistaAina noita aiheita tulee omien tekeleitten julkituontiin!
Aika hassua kun nämä ruuat oli ennen jokapäiväsiä, kun marjat ja sienet olivat käsien ulottuvilla. Nyt kun saan ja teen niitä harvoin....ovat muuten mulle sitä harvinaista herkkua....:)
Onpa sulla ollut herkut.
VastaaPoistaOn muuten herkkuja kerrakseen....;)
PoistaMuutenkin kaikki tämmöset vanhat perinne ruuat maistuu ja tekee jopa mieli. Vissiin liian montakymmentä vuotta joutu syömään sellaista tekoruokaa joita kokit tekivät ja kotona sitten ei huvittanut enään kokata....;)
Korut ovat oikein sopivat päivän suuren uutisen juhlistamiseen ja juhlaruokaahan ne metsän antimet ovat :)
VastaaPoistaKorut ovat sopivat tähän uutiseen ja kun viellä varastossa on noita ison peukalonpään kokoisia timanteja valmiiksi hiottuja ja kehikossa....hih, ni mikäs niitä piuhaan pujotella...;)
PoistaPitäs enenmän ruveta kokkailemaan oikeata ruokaa kun tuntuu noi jalat pitävän hyvin pystyssä....kepitkin pois sisällä niin voi kumpaakin kättä käyttää.
Eilistä lämmitettyä olen syönyt jo neljättä kuukautta....;)
Pitäisköhän viedä pikkuprinssin nimiehdotus perille .... ehkä ne ei lue sun blogia tai naamakirjaakaan (mihin laitoitkin jo nimet esille). Yritetään vinkata tästä ehdotuksesta.
VastaaPoistaTuota synttärikorua voisit käyttää sitten ristiäisten aikaan ja jännittää mikä prinssin nimeksi tulee.
Hyvät herkut olet taas saanut - nauti niistä.
Eiköhän siitä Yrjö tule tai sitten laittavatkin ihan erilaisen niinhän ne Ruotsissakin tekivät....tiijä näitten nuorten kotkotuksia.
PoistaOn mullan Englannista lukijoita kun tarkkailen noita maitakin, että missä mennään, paljon mahollista että ottavat vinkistä vaarin...:)
En voi samoja koruja pitää kuin kerran näissä isoissa kansainvälisissä tapahtumissa, uudet korut sitten ristiäisiin...;D
Niimpä, osaan kyllä näistä hyvistä ihmisistä ja heidän keräämistä herkuista nauttia....:)
Maikku, sinä se osaat;DD
VastaaPoistaKiitos tuosta kuninkaallisesta nimiehdotelmasta, hauska oli ja ihan suomalaiselta kuulostava:))
Noilla kuninkaallisilla on vaikeaa, kun koko kuninkaallinen suku pitäisi löytyä lapsipolisen nimestä, ja nimirimpsu on mahdottoman pitkä. Meillä taviksilla se on helppoa, kun ei tarvitse elikkä voi antaa enmpää kuin kolme etunimeä. Ja siinäkin nimessä on jo älynystyrät tiukilla...
Juhlan kunniaksi jaksoit suunnitella juhlakorutkin, jo vain nyt kelpaa mennä pikkuprinssin kastejuhliin näissä vetimissä eli istut siellä töllön ääressä kiltisti, Maikku! ☺ ☻
Tuosta mustikasta on mummollakin kokemusta, kiva syödä, mutta kiisselin jäljet näkyvät joskus vielä pyykkipäivän perästä;D
Kiitos noista ruokajutuista, joskus teen sitä ja joskus tätä. Sieniäkin näin syksyllä;))
Tuntuu siltä, että vointisi on kohentunut kummasti, nauti siitä mustikoiden ja sienien lisäksi.♥
Tuntuu siltä että vähän lisäpuhtia olen saanut itteeni, tein jopa mustikkapiirakan! Eka kertaa elämässä ostin kaupan pakasteesta kauramuropiirakka valmistaikinan, aika helpolla siinä pääsi, vaikka eihän se murotaikinan tekokaan mitään vaivaloista ole. Paljon mustikoita ja rahkaseos marjojen päälle, oli muuten hyvää kun harvoin sellaista syö. Vaikkakin se pullataikinainen mustikkapiirakka pyörii mielessä ja vesi on jo kielellä....;)
PoistaNoista nimistä muistu mieleen, että mummoni, äidin äiti antoi omille lapsilleen sisarustensa nimet, ei tarvinnut liikoja miettiä!
Kiitos Aili ja jatketaan sitä hyvinvointia näillä luonon vitamiineilla edeleenkin....;D