ULKOILUA PESTIN PUOLELLA TONAVAA

Funtsailin Unkarissa, että mitähän maalaisin ikikuvaksi kankaalle!?

Päädyin tähän tarjottimen kukkasiin jota käytän päivittäin.

  Lehti kun ei  täällä kolahtele postiluukusta eteisen lattialle, semmoista reikää ei ole ovessa lainkaan. Siksi kannan aamupalani kammarin puolelle ja katon samalla telkkaria. Uutisiakin seuraan maan kielellä jota en ymmärrä oikeastaan yhtään, CNNn uutiskanava amerikaksi kuuluu ja näkyy, siitä tajuan muutaman sanan!

Lounastin yhtenä pyhänä oopperan ulkopuolella, siis ulkona söin, kuten asian voi myös ilmaista!

Pöydissä oli vielä väljää, joten sain mieleisen paikan istua, ilma oli leppoisan lahhee.

Päätin valita perinne ruokaa, pörkölttiä ja perunoita, pörkölttiä voisi verrata karjalanpaistiin joka on terästetty paprikalla ja annettava muhia tuntikaupalla sopivassa lämmössä,

 jotta maku irtoaisi suussa sulavaksi!

Annos näyttää aika isolta, mutta perunat oli pieniä ja lautanen pieni, lihapata oli todella hyvää ja mureaa, ilman  sen suurempia läskikimpaleita taikka jänteitä.

Perunat oli ns.kumiperunoita, joita aikoinaan suomessakin käytettiin 

ravintoloissa, tulivat tiukoissa muovisäkeissä  puolikypsinä ja valmistaessa saavat muutaman millin sitkeän "kuoren".

Naapuri pöydässä katkesi työkalut heti pilkotessa, osasin varoa kun näin mitä tapahtui.

Ihailin uusia muovisia lautasia, joka oli kylläkin aika pieni kuppinen ja ei sitten muuta kuin kimppuun ja haarukka palaseen ja ääntä kohen......

.....näinhän siinä sitten kävi, sitkeä peruna ja liukas muovilautanen, yksi peru pyörähti vikkelään toisen ruokailijan jalkoihin ja toisen sain  onnekseni kiinni omalta pöydältäni.

Yleensä kyllä korjaan sotkuni, mutta nyt en suoraan sanoen sitä tehnyt, koska olisin voinut ajatuksissani vaistomaisesti survoa ne valmiiksi auki olevaan suuhuni, minne oli alkujaan tarkoituskin.

Sananlaskussakin sanotaan, että parempi maassa kun...........jne. Kävin muuten ennakkoon äänestämässä heti Jklään tultuani  ja muutenkin olisin äänestänyt kirkollisvaaleissa, ilman tätä noloa episodiakin, josta tuli mieleen tämä vanha kansan sanonta.....;)

Tämä katu kuuluu niihin vilkaisiin katuihin,

 jaka päättyy sinne paraatipaikalle Hösökkiin.

Siellä on muuten aina samaan aikaan pari päiväset hevoskilpailut, komeita husaareita ratsuineen!

Kerran vuodessa on se autoton päivä joka kestää kylläkin kaksi päivää ja koko pitkä vanha kaunis katu on täynnä myyntitelttoja  ja kaikenlaista muutakin mukavaa. Tapahtumia yllinkyllin ja kaiken ikäisille.

Ruokapadat porisee, hanoista tulee olutta ja viinin ystäville ei ole laadusta tai määrästä puutetta. Rahaa kantsii kyllä olla mukana, sitä saa aika helposti kulutettua, näissä kojuissa ja kuppiloissa.

Tuntuu, että se kaupunki kyllä huomio vieraat ja tietysti oman väenkin, aina on jokin festivaali menossa, ruuan, juoman, musiikin ja tanssin  avuilla höystettynä. Yleensä ovat kaiken lystin lisäksi vielä  siis avoinna kaikille, ilman sisäänpääsy maksua.

Aikani kattelin ja kuuntelin ja sitten hiippailin omiin koloihini ihmettelmään tätä maailman menoa......;)