RIPPIKOULULEIRI VUONNA 1961

Vanhoja valokuvia uudestaan kuvasin!

Jyväskylän torilla kulutimme aikaa ja vartuimme Karstulaan menevää linja-autoa, silloin oli linjuriasema heti torin laidalla.

Me, Eevan kanssa olimme menossa rippikoululeirille Karstulan Evankeliseen Kansanopistoon vuosi oli 1961.

Sen aikainen muoti tulee hyvin kuvassa esille, Eevalla kaponen hame ja korkea tupeeraus tukassa, olimme luokkakavereita.

Kulutin muutaman "hollanikas" parin niinä aikoina. Pirkon mokkasiinien tarinaa en muista, olivat erikoiset ja sain niitä lainata joskus.

Meillä Pirkon kanssa oli paljon vaateitta samalla mallilla tehty, mutta erivärisiä. Minun mekkoni oli vihreen voittoisin raidoin ja siskoni erivärisiä ruskeita raitoja, asut oli Pirkko ommellut. Kankaasta muistan, että se oli  vähän hienompaa puuvillakangasta, koska tuntui iholla mukavan pehmoiselta.

Omasta kaulariipuksesta en saa selvää joten en muista sitä lainkaan. Tein muuten jo silloin korutkin itse!

Enpä osannut silloin kuvan otto aikaa edes arvuutella, että joskus asuisin tässä kauppatorin tuntumassa.

Rippikoulun aika oli ikimuistoinen! Lapsille olen siitä ajasta tohtinut kertoa vasta sitten, kun olivat sen rippikoulunsa kunnialla suorittaneet läpi.

Rippipappini oli varsin erikoinen, joten näin jälkeen päin ajatellen, että en olisi yhtään ihmetellyt jos rippikoulu aikani olisi pyyhkinyt  sen lapsuuden uskoni tyystin pois!?

Jonka olin saanut jo mummolta perintönä, osasi hyvin meille lapsille sen esimerkillään näyttää. 

Koti tietysti ja pyhäkoulut, seurakunnan kerhoihin ja partioon kuulumiset antoi kasvavalle lapselle hyvän opin tulevalle elämälle.

Sitähän tämä pappismies ei saanut aikaseksi suuntaan tai toiseen, vaan oikeastaan uskoni on vain vahvistunut vuosien myötä omaan hyvään suuntaan.

Todistusten jakamisessa oli häntä pakko kätellä, mutta aika kaukaa kurotin kättäni ja varmasti katoin silmiin! 

Ei hän väkivaltainen ollut vaan omalaatuinen muuten vaan.

Käski valehdella kotiväelle, jota meillä kotona ei ollut koskaan tarve tehdä. Edelleenkin muistan se mitä isä aina sanoi meille lapsille, ettei niin pahaa asia voi tapahtua, ettei sitä voisi kotona kertoa ja keskustella! 
Enhän minä osannut selvää asiaa olla kertomatta, kun kirjoitin kirjeitä kotiin sieltä leiriltä. Eihän se mitään ennen kuulumatonta ollut mitä tein siellä toisten kanssa, mutta rangastuksen saimme me kaupunkilaistytöt Eeva ja minä, sekä Anneli joka oli yksin Viitasaarelta.

Tien toisella puolella oli Karstulan Suoja niminen tanssilava ja me sitten porukalla päätettiin lähteä tanssimaan kun musiikkikin kuuluin kansanopistolle asti. Ikkunan kautta kiipesimme ulos ja jäätiin siitä reissusta kiinni......

Tästä teosta ja  sen seurauksista ei saanut siis kertoa kotona!?

Muistan miten vaivaantunut isä oli kun pappi tuli juttusille ja hymyili, kehui ja kiitti....

Minä sain asiallisen rannekellon rippilahjaksi, tapa oli sellainen meillä, niin saivat aikoinaan veli ja siskonikin.

Rippiasu oli luononvalkoinen, hame oikein viimeistä muotia, vekattu teryleeni kaupasta ostettu. Jakkukin oli ihan ompelijalla teetetty, asia joka meidän perheessä ei ollut tapana, koska kaikki tehtiin itse!

Vissiin sillä sain kun olin se kuopus ja jakkupuvulle oli jälkeenkin päin käyttöä parempana asuna. Eka korkokengätkin sain siihen rippiasuuni.

Meidät kolme tyttöä erotettiin rippikoulusta kesken kaiken!
Vähän noloahan se oli, mutta epäoikeuden mukaista, koska meitä oli sillä tanssireisulla monta muutakin ripalaista. Sitä paitsi emmehän me ulkopaikkakuntalaiset edes tienneet koko tanssilavasta mitään, vaan lähiseutulaiset sen kyllä tiesivät. 
Siitähän se suunnittelu alkoikin ja vissiin se nykyinen käytäntö päti jo silloinkin, että porukassa tyhmyys tiivistyy.......

Olimme yhteistyö henkisiä jo silloinkin ja leiriläiset menivät meidän taakse ja ilmoittivat papille, että koko leiriläisten porukka lähtee sitten kerralla jos meidän tyttöjen rangaistus pannaan käytäntöön!
Sitähän ei voinut tehdä kun leiriläisissä oli tunnettujen perheitten lapsia.....niin rangaistus peruttiin!

.....sain kuin saikin avioliito luvan, joka on vieläkin käyttämättä......;)