Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

perjantai 4. maaliskuuta 2016

OUDOT TUNTEET - IKÄKRIISIksi sanovat sitä !?


Olen huomannut, että yllätän itseni miettiessä, että minne lähtisi oikein matkoille ja tulos on aina sama, etten saa siihen vastausta !?
Samalla heitolla totesin, että täällä kotonakin olisi vaikka toisillekin jakaa tekemättömiä juttuloita!
Joku, vissiin se omatunto muistuttaa ja yrittää laittaa niitä asioita tärkeys järjestykseen, kyllähän se järjestyksen tiedän vaan se napakka toteutus tuntuu olevan hakusessa.

Onni on siinä, etten ole kova huolestumaan tekemättömistä töistä, joten mitään ylirasitusta siitä ei aiheutu minulle nimeksikään!

Olen ollut siinäkin etuoikeutettu tapaus, että olen säästynyt kaikilta ikäkriiseiltä jotka yleensä iskee niillä vuosilla  jotka päättyvät nollaan......vaan tässä yksi ilta se iski, ihan niin jotta sen huomasin!?
Olin jo sängyssä ja rupesin miettimään sitä, että 70v. elettyä elämääni joka on ihan oven takana ja tunsin oikein miten hiljaa kolkutteli ja yritti raottaa sitä ovea ja jopa kiirehtiä tuloaan.....

Ajatukset meni komeroihin, laatikkoihin, varastoihin, kellariin joissa on liikaa ihan joutavan päivästä pois/kiertoon laitettavaa tavaraa.
Nyt vielä niitä pystyisin kontroloimaan, ettei kaikki likainen työ jäisi perikunnalle harmiksi....://
Olen niitä säästäen kyllä poistannutkin, vaan asia on hoidettava vähän raskaammalla kädellä ja enemmän järkeä käyttäen kuin pelkällä hienovaraisella lälläri fiiliksellä.
Ajattelin, nyt korkea aika se aloittaa........ja niin sain  sillä älynväläysellä sen 7kympin ikäkriisin ohitettua!
En nyt ihan sillä samalla silmäyksellä onnekseni hommiin alkanut, siirsin sen "huomiseen".......

Sitä kesti 10-15 minuuttia puheineen päivineen ja päätin kääntää kylkeä ja ottaa se mukava uniasento jolla pärjäisin huomiseen.
Olin levollisella ja hyvällä mielellä kun  huomasin sen  ikäkriisin ohittavani näinkin helpolla......;)

Tämä kuva on 60-luvun alku vuosilta Kolilta, Pirkko ja minä.
Olimme menossa heinäkuussa itäpuolta ylös Lappiin ja sieltä sitten Ruotsin kautta länsipuolta Suomeen ja takaisin Jyväskylään.

Värjäsin vanhan mustavalko kuvaa Picassa 3 kuvakäsittelyllä ja siitä tulikin varsin sievä......:)



14 kommenttia:

  1. Tsemppiä, kyllä niitä ikäkriisejä tulee silloin tällöin. Itselläni oli kolmikymppisenä aikamoinen ikäkriisi niin hassulta kuin se nyt tässä tuntuukin:-) Sen jälkeen ei ole vielä muita ollut ja nyt olen yli 50v:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän kyllä naurattaa nuo ikäkriisit, odottelen murrosiän ogelmia, jotka on jostain syystä jääneet väliin!? Samoin vaihdevuosia ei tunnu tulevaksi....oikeastaan olen onnen-tyttö kun olen säästynyt ilman näitä ylimääräisiä huolia tähän asti. Taitaa nuo toiset vaivat ottaneet omikseen niitten ongelmat, etteivät ole tuntuvasti kolahteen......;)

      Poista
  2. Niinpä se kuuluu elämään. Mukavaa viikonloppua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman näitä pikkuisia säväyksiä saatikka huolia, ihminen ei edes tunnu elävänkään! Ihan hyvä näin, kiitos Ritva....:)

      Poista
  3. Kiva viettää ikäkriisitöntä elämää - kriisejä ei tule kun jättää odottelut pois. Joskus kauhistelen numeroita, mutten kriisiksi saakka.

    Kuvan matka-asuni on muistaakseni omaa tekoa, väriltään vaaleahkoo oranssia, puuvillaa. Tuohon aikaan tein jo melkein kaikki vaatteeni itse. Olikohan sinulla äidin tekemä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asusta muistan, että sortsit oli valkoista puuvillaa, oisinkohan istunnut jokun kannon paallä ja sitten likaantuneet!? Kyllä meidän kaikki vaateet oli sinun ja äidin tekemiä, minä rupesin vasta tosissani 25v. ompelemaan omat vaateet. Tein tai yritin ainakin niitä kyllä tehdä aikasemminkin.....vaan kun oli tekijät vieressä niin jätin pelkäksi yrittämiseksi ja joku sitten ompeli ne loppuun asti.....;)

      Poista
  4. Hih noita ikäkriisejä, nuorempana en ehtinyt mokomaa potemaan ja nyt olen niin vanha ettei enään lisä edes haittaakkaan. No, silloin kun täytin 80 oli pieni kriisi, kun harmitti ensin se, kun tyttäret järjesti minulle juhlat enkä ole vuosiani juhlistanut ennen, no sekin sitten meni hyvin, oli ihan kiva juhla ja vuosia senkin jälkeen tullut mukavasti lisää.
    Mukavata maaliskuuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut harrastaa näitä ikäkriiseja alvariinsa !
      Minä en ole synttäreitäni juhlinnut muuta kuin ihan lapsena. Serkkuni joka viikon mua vanhempi niin kesällä juteltiin jospa pidettäs kerrakin synttärit yhdessä ja saatas suku kokoon....vai taisi sekin jäädä pelkäksi keskusteluksi.....:)

      Poista
  5. Ihan kateeksi käy kun 'kriisi' on säilynyt lähes tuntemattomana sinulle Maikku!
    Vaan tunnistitpa sanan kuitenkin ja sujuvasti sen ohitit: voi kuinka hauskaa..;)
    Kuva on mainio, hienosti teit siitä värikuvan! ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, vissiin olen aina ollut sellainen huoleton tyyppi, lähtennyt karkuun ettei se kriisi osu kohille...jos se antaa jonkinlaisia etiäisiä tulostaan ja herkkänä ihmisenä olen sen aavistannut ajoissa, että juokse tyttö juokse....;)

      Poista
  6. Ikäkriisi taisi minulla olla kun täytin 40 vuotta. Nyt on muutama vuosikymmen lisää, mutta ei niitä ikäkriisejä podeta, tai en ainakaan tunnusta:))
    Pitää olla kiitollinen kun ei vielä pahempaa sairautta eikä vaivaa ole.

    Mukavaa maaliskuuta Maikku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen yleensä ollut töissä silloin kun omat synttärit on ollut! Onneksi ihmiset tietää etten niitä muutenkaan vietä, tottakait on ollut joskus pienen piirin juhlia silloin aikoinaan.....maaliskuu on upeeta aikaa, kiitos Minttuli...:)

      Poista
  7. Kriiseistäni pienin on ollut ikäkriisi. Totean aina, että ihminen on parhaimmillaan juuri sen ikäisenä mitä kulloinkin on. Seitsemänkymppiä (viissataamummoa, hih) on ihan hyvä ikä. Voi tyytyväisenä köllötellä ja kylkeään kääntää. Jos terveenä pysyy, niin lottovoitto. Elämänkokemusta jo vaikka jaettavaksikin. Tervetuloa oikeanikäisten kerhoon!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osasit sen ihan lonkalta päästää, että viisisataan mummoahan se tekee...hih !!
      Muuten luulin viisikymppisillä tulevani virallisesti täysi-ikäiseksi, en tullut vaan vaan jatkoin seuraavat parikymmentä vuotta samaan tahtiin kuin ennenkin.......saas nähdä kuin nyt käy......mutta siitä olen varma, että totuttuja tapojani en muuta...jos ei vaan sattuis kriisi iskemään.....;)

      Poista