Vuodelta 1965 otettu kuva, olisikohan silloin ollut lentokenttä Seutula/Helsinki nimeltään!?
Rakennus oli pitkä parakki puusta, mutta toimiva hyvin ainakin minun tarpeisiin, olin lähdössä Saksaa, ekalle ulkomaan työpaikalleni.
Näytän vähän haikean oloisena vai liekö mietin, että nyt sitä sitten mennään, suoraan sanoen kohti tuntematonta.
Ajattelin vissiin vanhempiani jotka olivat minua saattamassa Helsinkiin asti koska olin vähän miettilään oloinen!?
Olin meistä lapsista nuorin ja nyt se viimeinenkin sitten lentää pesästään.....
Tottakait olivat tietoisia olleet näistä suunitelmista, koska alaikäisenä tarvin työlupiini vanhempieni suostumuksen.
Meillä perhepiirissä luotettiin ja kunnioitettiin sekä tottakait myöskin kannustettiin tulevaisuutta koskeviin päätöksiin.
Tämä pieni tiivistetty selitys kuvasta.......mutta kun oikein tarkastelin kuvaa niin huomasin erikoisia yksityiskohtia!
Pitkät lakatut kynnet oli omat koska ei kait silloin mitään tekokynsiä ollut yleisessä käytössä.
Sitten tämä upea desing hopeinen sormus isolla kivellä, joka sain työpaikaltani kiitoksena lähtiäiseksi mukaan!!
Olin töissä apteekki-ja kemikalitavaroiden tukkuliikkeessä, oikein konttori hommissa ja illat opiskelin kauppakoulussa, sen koulun todistusta en ole muuten tarvinnut koskaan, saatikka näyttämään töitä hakiessa.......
Konttori hommat olivat siihen aikaan varsin hienoja olevinaan mutta en sitä oikein silloin halunnut ottaa tulevaisuuden työkseni.....ihmettelen nyt miten noilla kynsillä oikein kirjoitin koneella!?
Nyt ihmettelen sitä, että miten noilla kätösillä tehtiin niitä mun tulevia töitä, olinhan menossa kovaa kyytiä ulkomaille hotelliin kerroshoitajaksi.....elikkä huoneita siivoamaan ja vessoja pesemään.
Sitähän työtä en aristanut yhtään lähtiessäni ja tiesin pärjääväni niissäkin hommeleissa, pieni punainen sanakirja työpuvun taskussa.
Käytännön kielen opin joutusasti ja sen myötä pääsin jo pari askelta ylöspäin nk.olin suunitellutkin ja työ helpottui huomattavasti.
Tässä sitten "heipat" ja kohti uusia haasteita!
Tuskinpa silloin ei edes tullut mieleenkään mikä tulevaisuus olisi edessä. Olin kyllä ajatellut opetella muutaman uuden kielen työn ohessa ja suunitelmathan kyllä toteutuikin monin kertaisesti!
.......päivitin nykyisen naamani, että tyytyväisenä muistelen mennyttä aikaa ja elämääni.....ja olen kiitollinen siitä ajasta jota olen saanut elää omien suunitelmien/mieltymyksien mukaisesti ja onnistunut siinä......:)
Mukava muistelu matkaan lähdöstä! Rohkea tyttö olet ollut, kun ei siihen aikaan vielä tuo lähtö ollut niin yleistä kuin tänä päivänä.
VastaaPoistaMukavia kesäkuun lopun päiviä!
Taisi silloin olla nämä samat ajat kuin nyt on. Muistelen isän sanoneen etteivät voineet lähtee kotoa pois, koska odottivat minulta tieto perille pääsystä, heinäkuu oli hänella aina loma! Puhelinta ei silloin meillä ollut ja postikin kesti sieltä useitä päiviä, laitoin kyllä välittömästi kirjeen kotiin. Nykyään on niin helppoa kapuloitten ja tietokoneen kanssa ilmoitella asioista oplitpa missa vain!
PoistaKiitos ja samoin toivon helppoja ja mukavan lämpöisiä päiviä....:)
Meidän kynnet kasvaa silmissä ... siis kynnet kasvaa kasvattamatta. Ei haittaa jos työn takia on pidettävä lyhyitä kynsiä - tarvittaessa ne on taas pitkät kahdessa viikossa. Noin oli nuorena ja sama edelleen vanhana.
VastaaPoista....no onhan se aika hurjan näköistä kun kynnet kasvaa silmissä!!!
PoistaNykyään en lakkaa kynsiäni jos sen teen niin pitää olla joku syy siihen. Ihan lyhkäsiä kyn siä en pidä, että muutama milli pitää olla jos askartelen niin auttaa asiaa huomattavasta, pinsetit ei oikein hoida kaikkia toimia.....:)
Ihanat kuvat ja mukavat muistelut. Rohkeutta on riittänyt lähtemisiin, niin sitten on mitä muistellakin :)
VastaaPoista....jos rohkeus on hakusessa niin sitten on sopivaa pysyä Mamman helmoissa ja tulihan minäkin aina maata vaihtaessa takaisin lapsuuden kotiini asumaan.....ja siellä oli aina hyvä olla koska tunsin itseni tervetulleeksi.....😘
VastaaPoista