BAROSS UCTA BUDAPEST

Tämä kuvassa oleva korkein talo saa uudet asukkaat kunhan stailataan ensin hotelliksi, siihen on tulossa huoneita matkaileville ja kuulemma ihan hyvää tasoa!

Uudistavat Budapestissa paljon näitä hienoja ja arvokkaita taloja.Tätä hommaa seurasin keväällä.....kunnes huomasin sen, että siellä katon harjalla on amattilainen töissä!

Jotenkin aina hirvittää nämä vaaralliset työt ja en erottanut kuinka oli köysillä kiinnitetty, siis oliko turvallisuus hoidettu nk.pitäisi!?

Tulevana yönä olen lähdössä yöbussilla lentokentälle ja aamulla sitten jatkan koneella Unkariin.

Tarkkailijana jatkan ehdottomasti ja uskon että suojukset ikkunoista on jo poissa ja ukkelikin katolta toisissa hommissa.

Vilkas liikenteinen katu erottaa tämän uuden hotellin ja minun  tarkkailu paikkani, muuten ihan koti nurkillani olen.

Heti huomenis en sinne mene, mutta melko varmasti jo tällä viikolla. Puisto on iso korttelin kokoinen jossa omat tilat meille kaikille. Joskus istun lasten puiston puolella ja seuraan heitä, sitten siirryn koirapuisoon leikkiviä koiria seuraamaan. 

Meille eläkeläisille on paljon hyviä penkkejä sinne järjestetty ja työläisetkin tulevat tauoilla sinne eväitään syömään.

Aikoinaan huonon maineen saanut parkki kunnostettiin muutama vuosi sitten  ja sitä paikkaa valvoo aina vartija.

Eipä tässä muuta kuin hattu päähän ja käsilaukku kainaloon ja kohti uusia seikkailuja....:)

CITYN LINNUT......

Tältä näyttää nämä minun linnut!

Tämä oli yksin ja ihmetteli harmaalla peltikatolla maailman menoa, jäin oikein vasiten seuraamaan sen oloa. Vähän ajan päästä katolle laskeutui kolme samanlaista tipua, kuvittelin heidän olevan sisaruksia.....mutta jostain syystä eivät edes huomioineet toisiaan!?

Hetken ne kolme tarkastelivat koko tämän välikaton ja tämä yksinäinen oli koko ajan samassa paikassa ja vain tuijotti.

Ajattekin, että olkoonpa ja poistuin partsilta ja jätin oven rakosilleen...lämmin kesäpäivä kun oli.

Jatkoin omia askareitani, kunnes kaunis linnun  laulu sai minut pysähtymään ja palasin tarkkailu paikalleni!

Siellä se vaatimattoman näköinen lintuseni lauloi, oli varmaan tarkkaan miettinyt sen, että kyllä minä sinulle utelias mymmeli näytän kuka minä oikeastaan olen.

Vähän jäin kyllä miettimään sitä, että miten voi näin harmaalla pikkuisella linnulla olla niin kaunis lauluääni......minä, aika paljon kookkaampi harmaa laulaisin mielelläni koko kansalle, mutta se ääni ei ihan ole sen oman innostuksen kanssa siinä oikeassa balanssissa....;)

Reilun kuukauden päästä tallennin nämä kuvat!

En oikein osannut päättää tykönäni kummassa näissä kuvissa on yleisö ja tai sitten onkohan lieneen paikan päällä harjoituksissa iso kuoro ja katsomossa vain muutama asian tuntija jotka sitten ne arvostelua antavat!???

Se toinen mieleeni tullut vaihtoehto olisi, että pieni porukka lauloi harjoituksissaaa omalla äänellään ja näihin harkkohin pääsivät eläkeläiset, opiskelijat ja työttömät ilmaiseksi kuuntelemaan!

Meillä täällä Jyväskylässä muuten pääsi....ainakin jossain vaiheessa......kaupungin orkesterin harkkoihin lapset kuuntelemaan oikein paikan päälle. Oli tosi mukava ja mielenkiintoinen juttu silloin kuvineen ja kirjoituksineen ko.asiasta KSML-sa.

Oikeaan kohteeseen olivat panostaneet nämä soittajat ja päättäjät!

Silloin aikoinaan kun itse olin tyttönen niin sain olla näissä orkesterin harkoissa isän kanssa. Hän kun oli lähes joka ilta työpäivän pääteeksi lähdössä joko harkkoihin tai sitten oikein soittamaan.

Konserteissa oltiin aina koko perhe kuuntelemassa.

Senkin muistan hänen joskus sanoneen kotona, että lopettaa koko soittamisen......tähän äiti vastasi, etteihän se tule toimimaan koska soitto on kuulunut aina isän elämään.

Muistan sen hyvin kun soitti viimeisen kerran.  

Kannoin isän pasuunan kotelossa Sädesairaalaan jossa hän ehti potilaana ollessaan niiden kolmen kuukauden aikana järjestämään muutamia konserteja ja soitti itsekkin joka kerran, voimiensa mukaan. 

Jatkoi siellä soittamista pianolla päivittäin siihen viimeisen pilkkuun asti......:)

PINKKI PERJANTAI........

Tämä kauniin herkkä punaväri toimii nyt tämän kuukauden, pinkin ovat ottaneet omaksi väreikseen toisetkin, eikä vain me tyttöset!

 Nostin tai oikeastaan haalin varastoistani (joita on ympäriinsä tässä asunnossa) oman sekalaisen koruverstaani olohuoneen ruokapöydälle ja vakaa tarkoitus oli tuunata koruja telkkarin seurassa. Huomasin unohtaneeni itseni vain toisen asian tekemiseen, tarkoitus kyllä oli näitä kahta juttua tehdä tosissaan tai ainakin vilpittömällä innolla yhtäaikaa.
Joskus ne korupihdit eivät vain irtoa käsistäni, kunnes tieto pamahtaa pönttöön, että olen puolisen tuntia yrittänyt saada  yhtä pientä korupiikin päätä kääntymään sieväksi  kauniin pyöreäksi rinkulaksi, enkä onnistu millään siinä hommassa......:/

Vaikka se tuntuisi helpolta jutulta....kun puusta kattoo, niin se ei tosiaankaan ole niin....minussahan se vika on, pitäisi vissiin keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan......näillä nykyisillä eväillä!!!!

Tässä korunikkarien kielessä sitä korupiikin kääntämistä pyöreäksi sanotaan epäonnistuneen vääntämisen ja kääntämisen tuloksena "golfmailaksi".
 Se mailan lapahan on semmoinen puikulainen, kun näissä mun hommissa sen pitäisi olla siistin pyöreä, niitä käytän eniten korviksien teossa.
Kuten alla olevasta kuvasta näkee niin helmi on kiinnitetty koukkuun koru piikillä(neulalla) jonka olen ihan ite  piikki pihdeillä pyöristellyt kohtalaisen onnistuneeksi rinkuloiksi.

Onneksi isoja renkaita voi ostaa valmiina.

Ihan niin kovin tarkka en ole, eikä pilkun viilaajaa minusta ei tosiaankaan tule.

Näissäkin jutuissa voin huoletta sanoa ja käyttää sitä vanhaa sanontaa, että onpahan kotitekoisen näköistä tulosta taaskin tullut !!!!

Tähän samaan kategoriaan kuuluvat tunnetusti leipomiset, ruuan laitto, ompelut, kutomiset/virkkaus ja kaikki toisetkin askareet......jopa meikkaus ja tukan leikkuu/värjäys!

Liekö tämä muka rennon huoleton toteamus toimii hyvin meille suomalaisille, koska vähättelemme aina omia tekemisiämme!??

......eihän tämä nyt mitään ole, sinähän se osaat paljon paremman....

.....minä kun en osaa mitään, että vain tämmöistä tuli taaskin tehtyä.....tulikohan siihen tarpeeksi makua, näkö on ainakin ihan hirrrrrrwwee....

.....kehtaako siitä edes kuvaa ottaa ja levitellä netissä

jne.......

Eiköhän me kaikki kumminkin olla loppujen lopuksi aika ylpeitä omista töistämme, että saipa tämäkin vihdoin tehtyä.... eikä hassumpi lopputulos, aika hyvä tosiaankin, että onnistuisin taaskin....jippii!

Enkä suinkaan tarkoita vain  korujen tekoa, vaan tuli kunnon hepuli, kun tässä pari viikkoa sitten sain makkarin ikkunat pestyä.
Sitä olin suunitellut kauan ja tärkeät esivalmistelut olin jo viikolla tehnyt! Löysin heti eka laatikosta sen tärkeimmän, metallisen hantaakin joilla ne isot ikkunat avataan ja sitten siitä innostuneena löydösta hissukseen kasasin muut  tarvekalut.
Niin se vaan tuli ikkunat pestyä ja pokat pyyhittyä!
Se ikkunoitten pesuun tarvittavan työkalujen pakin jätin näkyville, koska haaveena on saada toiset isot lasit läpi näkyviksi ennen pakkasia ja lumen tuloa, että tämmöiset unelmat jäi kyllä päälle!

 Kuvissa osa niistä vaalean punaista koruista joita kokosin käyttö kuntoon v. 2016 olympialaisten aikana! 

Ensin hajoitin niitä vanhaja/uusia korujani ja uudistin sen miun makkuun, maistuvan meheviksi.

Kesä on sitten mennyt ja se hujahti niin joutusaan, etten ehtinyt edes yhtäkään näistä helyistä pitää tuolla kylän raitilla.

Kesäaikaa on vielä jäljellä, huomasin kun kalenteriani tarkistelin.......tänään, kuin myös joka päivä kunnioitamme Rosa nauha kampanjaa......:)