PARTY TIME !

Vaikka olen työkseni saanut olla pippaloitten keskipisteessä, olipa ne 2- 500 henkilön  virallisia/epävirallisia tilaisuuksia......niin nämä joista laitan nyt juttusen.....totean vilpittömästi olleen parhaasta päästä niistä joihin olen osalistunut.

Sen verran hyvä puhe, että päätin panna väliin bravoo huudon taputuksineen ja ilokseni koko sali yhtyi raikuvaan hyväksymiseen !

Kutsun sain virallisen ajan sisällä ja heti kättelyssä ilmoitin ottavani sen vastaan.

Istumapaikat oli onneksi järjestetty etukäteen, hyvä näin koska meitä oli 100 juhlijaa paikan päällä  ja joista vain pienen kourallisen  tunsin entuudestaan.
Sopi huoletta heittää sivuun turhat ajatukset siitä, että osaanko valita oikean paikan ja minua oli  tosiaankin lykästynyt  sen suhteen!

Koko juhlakansa oli pantu kirjoihin ja kansiin, joista sai itse kukin tarkistaa, että miksiköhän toikin on tänne kutsuttu.

Hyvin oivallettu juttu kaiken puolin.....jos olisi tullut niitä vaivautuneita hiljaisia hetkiä  pöydissä.....niin eiku vihkosen sivu auki ja alkaa rupattelemaan seuruetta kiinnostavista aiheista.

Tätä ei tarvittu, koska huomasin nopean esittelyn jälkeen, että meiltähän ne yhteiset jutut löytyivätkin saman tien.

Hyvin oli syntymäpäivien järjestäjä osannut ainakin meidän pöydän syöjät/juojat laittamaan  saman pöydän ääreen!

Omat tietoni laitan totta ihmeessä esille ja Pirkolta en edes kysy, että saanko näin tehdä... kutsuttujen vieraitten nimet/tiedot olivat aakkosten mukaan kirjoitettu.....mielenkiitoisia tapauksia oli koko kinkerien väki !?

Ohjelmaa kesti ruokailun ajan ja tämän menuun syömiseen kului aikaa  muutamia tunteja.

Olin muuten eka kertaa oikeissa nykyajan ns. gurmee ruokailuissa, paljon pieniä herkullisia annoksia.

Itsehän olen sen vanhan liiton kasvatti, jolloin herraskaiset viiden ruokalajin menut rakennettiin vähän toisella mallilla ja tyylillä!

En ole koskaan aristellut uusia kokemuksia, vaan hyväksyn uudistukset kohtalaisen helposti....mutta tietysti vasta sitten kun olen sen käytännössä kokeillut toimiviksi.

 Ihan näin yleisesti ilmoitan, että joka suupalan söin harkiten mutta en  maiskuttaen maistaen..... vaan etsin niitä piilotettuja uusia makuja tykönäni..... sitä ennen olin kyllä aika tarkkaan tarkistanut (silmilläni) mitä sain isoilla lautasilla  eteeni.
 Välillä kyllä vilkaisin sivuille, ettei kukaan vaan seuraa minua, sillä saatoin toimia kuin patologi....otin kylläkin työkalut käteeni vasta sitten kun aloin ruokaa siirtämään lautaselta ääntä kohden....joten voi olla niinkin, että vain minä kuvittelin näyttäväni siltä edellä mainitsemalta "erikois-alan-asiantuntijalta"...huh....;)
Ruokia en näyttävästi haistattele yleisissä pidoissa, mutta viinien kanssa sen tein reilusti....jopa huljutelin lasin seinämyksiä viinillä.

Kirjoitukseen tulee paljon ranskalaisia viivoja..... koska oikeastaan koko sisältö on yhtä ja samaa asiaa....pitopaikkaa ja tarjoilun kulinarista nautintoa ei pidä koskaan hätäisesti ilmoitella kuuluvalla äänellä....vaan harkiten......siksi näitä pisteitä!

Koko kokemus oli nautinto,  jopa minulle alan ammattilaiselle oli uusia makuja ja erikoisia yhdistelmiä.....jotka toimivat!

Matkalla Tamperrrrrrrreelle mietin niitä iän ikuisia työhön liittyviä asioita.....onko tarpeeksi henkilökuntaa.....toimiiko tarjoilu ...piisaako ruuat ja juomat. Pöytiin tarjoilussa kyllä pystyy hyvin etukäteen laskemaan aika pilkulleen kyllä kaiken menekin, joten se kyllä toimii ihan varmasti....totesin mielessäni!!!!

Tiesin ja muistin kyllä olevani yksi näistä tärkeistä ja läheisistä kutsutuista..... joten eihän minun olisi tarvinnut huolehtia mistään onnistumisista ja toimivuudesta missään tapauksessa ja lopetinkin sitten sen ajattelemisen...koska totesin ammattilaisten olevan puikoissa.

Oli nautinto seurata heidän työskentelyä, sulavuutta ja opittua tiedon määrää. 

Eihän  se koira karvoistaan pääse, eikä seepra raidoistaan..... vaikka kuinka puistelee ja ravistaa....vanhan sananlaskun mukaan totean...heh...;)

Meidän oli tarkoitus lähteä ajoissa kotiin, ikä-ihmisiä kun oltiin, eihän ne kuulemma jaksa juhlia, tanssikin alkoi ja samalla aukaistiin  itsepalvelu baari.

Porukat jäi tanssimaan hyvän musiikin tahtiin ja me sitten viimeisellä kyydillä, vähän ennen puolta yötä noustiin autoon joka toi meidät Jyväskylään....eikä muuten oltu yhtään väsyneitä!

Jo oli harvinaisen hyvät viiskytä-vuotis juhlat ja eikä tarvinnut seuraavana päivänä kysellä, että olikohan mulla hauskaa eilen....oli, muistan sen ihan hyvin!!!!!!