Ritvan muistolle laitan tämän aloituksen!
Sain vasta tietää että, asuimme yhtäaikaa Saksassa 1960-luvulla ja samalla tiedon hänen pois menostaan, emme valitettavasti tavanneet koulun jälkeen toisiamme.
.....
Pirjosta en ole ollut tietoinen näiden kouluvuosien jälkeisistä tapahtumista!
Kiva värssy tämäkin....aika pikkuruisena kyllä lähdin oma-aloiteiseti piikomaan ja riski emäntä minusta kyllä tuli!
Monen nätin pojan kahvinkeittäjä olen ollut, mutta sitä ikuista kahvittajan paikkaa en ottanut...;)
Railin kyllä tapasin muutamia kertoja täällä Jyväskylässä, hänelle/minulle käypä ohje elämälle, jonka toteutimme....:)
Raijan olen nähnyt myöskin, mutta tilaisuutta jutusteluun ei ole osunnut kohdille.....voi myös sanoa, että tämän värssyn mukaan olen elänyt!
Lapsen uskoni olen säilyttänyt ja ymmärrystä siihen olen saanut lisää näillä kuluneilla vuosilla...:)
Lapsen uskoni olen säilyttänyt ja ymmärrystä siihen olen saanut lisää näillä kuluneilla vuosilla...:)
Tämän hauskan lorun oli Anna-Liisa kirjoittanut muitikirjaani.....hänestäkään ne myöhäisemmät vaiheet eivät ole tulleet tietooni!
Muistaakseni en tainnut katkaista sitä pyykkinarua koskaan.....jos ei sitten leikeissa käynyt vahinkoja, saimme kyllä vanhat pyykkinarut omiin narun hyppelöihin niin niistä tuli sitten se joka tytön tarpeellinen "hyppynaru".....:)
.........
Tässä näitä vuoden 1958 värssyjä, pitkäaikaisilta koulukavereiltani, osan kanssa olimme kaikki kahdeksan vuotta samalla luokalla.
Koulu oli aika uusi mielestäni isokin ja lähellä kotia, mutta tuli liian pieneksi ja jouduimme kaksi viimeistä luokkaa käymään noin neljän kilometrin päässä.
Käveltiin tai hiihdettiin ja jossain vaiheessa sain oman pyörän niin koulumatkan teko lumettomaan aikaan tuli joutuisemmaksi.
Kuuluimme siihen suuren ikäluokkaan joka syntyi sodan jälkeen joka ei ollut sitä kaikista helpointa aikaa kenelekkään!
Muistaakseni en tainnut katkaista sitä pyykkinarua koskaan.....jos ei sitten leikeissa käynyt vahinkoja, saimme kyllä vanhat pyykkinarut omiin narun hyppelöihin niin niistä tuli sitten se joka tytön tarpeellinen "hyppynaru".....:)
.........
Tässä näitä vuoden 1958 värssyjä, pitkäaikaisilta koulukavereiltani, osan kanssa olimme kaikki kahdeksan vuotta samalla luokalla.
Koulu oli aika uusi mielestäni isokin ja lähellä kotia, mutta tuli liian pieneksi ja jouduimme kaksi viimeistä luokkaa käymään noin neljän kilometrin päässä.
Käveltiin tai hiihdettiin ja jossain vaiheessa sain oman pyörän niin koulumatkan teko lumettomaan aikaan tuli joutuisemmaksi.
Kuuluimme siihen suuren ikäluokkaan joka syntyi sodan jälkeen joka ei ollut sitä kaikista helpointa aikaa kenelekkään!