KAUNIS ON LUOKSESI KAIPUU.....

Pääsin ihan omana ittenäni siihen tulokseen, että eiköhän ne siivet jo ala kantaa ja pääsen lentoon! Tietysti toivon helppoa laskua ja kevyitä askeleita. Kuvan kamut ovat jo odottaneet ja ihmetelleet, että missäköhän se yksi omituinen höpöttäjä oikein luuraa kun ei ole reiluun puoleentoista vuoteen käynyt moikkaamassa!

Jokunen vuosi sitten otettiin joulukortteihin kuvia ja tässä otos niistä kuvauksista!

Nauratti kun yksi näistä mun lapsista tosissaan totesi, että eikö ne ihmiset vähän ihmetelleet kun ikäihminen poseraan tonttulakki päässä patsaitten kanssa keskellä kaupunkia ihmisvilinässä !??

Sanoin, että kyllä porukkaa seurasi ihan reippaanlaisesti, kun mua kuvattiin aika paljon ja useissa eri asennoissa.....vissiin luulivat mua oikein missiksi tai tunnetuksi tapaukseksi kun puhuttiin kaiken lisäksi vierasta kieltäkin.....niin rupesivat nekin musta kuvia ottamaan.

No eihän se arviointi niin pieleen heiltä mennytkään, mitä sitä sitten tarketamaankan olisi pitänyt ruveta, jatkoin vain vienoa hymyäni ja annoin kameroitten soida...hih...;)

Ihan vain haluan huomauttaa, että se samanen Katja kun oli Unkarissa työharkoissa, niin olipas tyttö tehnyt samoin että poserasi patsaitten kanssa, ilman tonttulakkia kylläkin!

Lähen sitten ens'viikolla Unkariin ja tulevana vuonna tuun takaisin.

En kanna mukanani mitään näppäilykoneita, koska pidän reilusti itteni irti niistä vehkeista ja teen sitten tyystin muita hommeleita.

Ihan hyvällä ja reippaalla mielellä sinne kyllä olen menossa....:D

Onhan se jossain vaiheessa katottava tykkeekö ne uuvet polovet ulkomaan matkailusta, luulisi onhan niissä vielä sitä vanhaa muistia tallessa, koska panevat mut liikkeelle.

Budapestissa on ollut pitkä kesä ja leuto syksy ja sitten nähhään mitä se talvi tuo tullessaan, joskus ollut lunta ja toisinaan sitten ei......

Varmaan äkkiseltään tuntuu oudolta jos pystyn enemmän liikkumaan siellä, kun viimeisinä vuosina siellä ollessa on ollut tapana.....kun en oikein pystynyt kykenemään!

Toivotan hyvää vuoden loppua ja Joulun rauhaa ja vielä parempaa Uutta Vuotta teille kaikille....:)

HÄMÄRÄN HIIPPAILIJA rehellisillä retkillä.

Tämmöinen sitten kuvasta tuli, kun yöllä lähin innossani kuvaamaan kadun toisella puolella näkemääni valoteosta.

Sitäpaitsi en ole ihan varma onko tämä tarkoitettu kaikille funtsittavaksi, että mitäs tuolla oikeastaan näkyy ja jokainen saa sitten päättää mitä se tahtoo viestittää.
Minun silmissä se on onnistunut valoteos, koska valot palavat erivärisenä ison suojapeiton alla ja ainakin minä pidän sitä oikein tarkasti aseteltuna ja harkitusti tehtynä.

Vai olisikohan se vain työmaa johon on valot jätetty  muuten vain päälle ? !

Omassa mielessä ja silmissä ovat onnistuneet siinä, että näinkin voi tehdä ison talon remontin aikana. Koko Puistokoulun kenttä on täyttä sotkua ja parakkeja täynnä ja ukkeleita kipittää siellä, sinne ja tänne. Ohimennen  vain totean, että yleisesti ottaen  mua on aina mielyttäneet univormuun pukeutuneet näyttävät miehet. Eritoten komeat ammattilaiset haalareissaan.

Minne sitä silmänsä laittaa kun heitä kulkee eestaas tuossa näkösällä, ainakin minä olen heidät huomioinut......

Ei parantunut otos, vaikka kamera oli heilumatta hyppysissäni!

Jalka olisi pitänyt olla kameralle, kun pitkällä valoitusajalla yöllä kuvaa ja tietysti se parempi kamerakin olisi auttanut asiaan.

Ihmettelen etten ole mistään saanut tietoa tästä valoilmiöstä, vaikka lehdet luen ja uutiset kuuntelen mielestäni aika tarkkaan.

Jokin valon teema on tänä vuonna täällä menossa ja niitä upeita isoja juttuja on paljon joka puolella. Jopa niin paljon, että kansalaisia on ärsyttänyt kun tuntuvat kirjoittavan asiasta lehtiin ihan palstojen pituisia  joutavia jorinoita.
Puolustan valoja, koska ovat edukseen ehdottomasti öisin ja lumettomana aikana ja muutenkin ihan turvallisuuden tunnetta antamaan.

Näin oli hiljainen city, keskellä yötä, kukaan ei ihmetellyt mun omituista käytöstä ja sain rauhassa kuvata kotikatuani.

Valot napsautin olkkariin ja raotin säleverhoja yhdestä ikkunasta, että näkisin miten hyvin se loistaa ja loistihan se, kadulta katsottuna...heh-he!

Silmillä erotin hyvin soman venäläisen kattokruunun, vaan kuvassa paistaa ikkunallinen sähkövaloa neljästä lampusta, yksi niistä on semmoinen joka sammuu aina omia aikojaan ja nytkin on pimeänä.  En muuten kovinkaan usein liikuskele virttyneissä kotivetimeissa ulkosalla lenkkarien nauhat auki.
Totesin olevani ns.yöjuoksuissa, vähän kuin ennen vanhaa uutena ollessa. 
Paitsi, että silloin kyllä pukeuduin ihan asiallisesti kun oikein ulos lähdin.

Sananen talon asukkaista, meitä on saman katon alla kaikenlaista sakkia. Ainoastaan A-rappu jossa on myöskin B-luokan porukkaa. Rauhallinen talo ja jos joku liikoja innostuu, siitä kyllä huomautetaan, joskus uskovat ja toisinaan sitten ei. Omistusasuntoja, joista muutama on vuokrattu, pääasiassa opiskelijoille.

Seinänaapurin peräkammarin aikamiespoika on semmoinen erikoisempi hiippailija, minun lisäkseni. Hän lähtee joka yö jonnekin kun äiti on nukahtanut. Laittaa hiljaa oven kiinni, mutta kuuluhan se mulle koska osaan kertoakin tästä toisille!  Hän kun sellainen omituinen höpöttöjä, ajattelee ääneen, joita oikein höystää kuin mukamas miehinen mies olisi, kiroilee!

Sitten kun tulee palaa reissuiltaan, niin harjoittelee ihan normaalilla puheäänellä oven takana. että mitä sanoo äidilleen jos  sattuu heräämään  ja kyselee poikansa menoja. Äiti on jo ikäihminen ja sairas ja poikakin vissiin lähes kuuskymppinen ja myöskin jonkinlaista apua tarvitseva.
Ei osaa oikein erottaa omaa ja toisen omaa, siitä on kyllä tullut jonkinlaista haittaa talon asukkaille, minullekin jo muutaman kerran.
Vähän kyllä tuppaa säälittämään äiti ja poikakin.....ihan kavereita kyllä ollaan ja puheväleissä, niin kuin naapureiden  kuuluukin olla, tottakait!

Vähän nolohkoja yrityksiä olivat noi mun yökuvat, niin päätin laittaa lisäksi tämän  oman kuvankin, pisteeksi sen iin päälle. Taitaa sekin olla jotenkin outo.....mutta hailakkaanpi kuin edelliset.....kuvasta kyllä tunnistaa tapauksen, tästäkin huolimatta, nautitaan valosta ja lauhasta syksystä.

KUULOPUHEETKIN PITÄISI KUULLA ja osata toistaa!

Piti olla menoja ja tuloja tälle päivälle, vaan menot peruttiin. Siksipä päätin kirjoittaa siihen liittyvästä asioista ja vähä siitä vierestäkin.

Tulot pitäisi tulla jos ei juna jätä välille tai veturit päättävätkin lakkoilla, tiedä heitänsä sitten taas, mutta tuskin ilikiävät tehä taas niin, että mummot ei pääsisi reissuun yleisillä kulkuneuvolla kun evät omista omaa menopeliä. Rahhoohan meillä olisi ostaa vaikka oma lentokone....mutta kun ollaan niin pirskatin nuukia....ei edes ajoissa perikunnalle niitä patjanalus roposia jaeta!

Kuulo kun lopetti toisesta korvasta toiminnan noin kuukausi sitten. Ihan vain omia aikojaan kun olin kotona. Tuntui kuin paksu betoniseinä olisi tullut sinne äänen vaimentimeksi.

Puhtaat oli korvat ja samalla reissulla sovittiin kuulon perusteellinen tarkistus ja jos toimenpiteitä tarvitaan, niin siitähän se kait sitten selviäisi edes jotakin! Heti klo 8.00 soittivat tänä aamuna, että  omahoitaja on sairastunut ja tutkimuksia ei voida tehdä, siirrettiin aika seuraavalle viikolle.

Kymmeniä vuosia olen kovassa mölyssä elänyt ja töitäkin samalla tehnyt, kuulossa ei ole todettu aikaisemmin mitään haittoja!?

Tässä ikivanhassa kuvassa korvat kunnossa ja niissä roikkuu Kalevalakorun korvikset. Pitäisi ottaa taas käyttöön, olen aina niistä tykännyt.
Olisihan näitä uusiakin kuvia, mutta henk.koht.syistä jotenkin en viitti niitä ihan joka kirjoituksessa laittaa näytille....heh....värittelen näitä vanhoja mustavalkokuvia!

Perinteisten aamu toimien aikana kuuntelin samalla radiota toisella korvalla.....pientä vitsintynkää yritän murjaista....kun sillä toisella korvalla en tosiaankaan kuule juuri mitään.
Puhuvat toimittajatytöt kirosanojen käytöstä, sanovat, että normaalioloissa niitä kyllä saattaa tulla heiltäkin. Etsivät niille korvike sanoja ja kyselevät ihmisiltä.....aika tyhmiä ja mitään sanomattomia tuntui olevan....esim.himmeli, sanoi  yx mies!???

Panin merkille yhden tavan tehdä korvikekiroilua, oli huomioitava väläys jota ajattelin ottaa käyttöön, muutenkin kun harrastan sananmuunoksia, ihan normaalissa keskustelussakin. Ihmettelen sitä, että aika harva osaan niitä erottaa puheissani. Ilmeestä ja silmän pilkeestä saatan huomata kun joku on sen hokannut. Hekin ovat yleensä niitä joille nämä sananmuutokset eivät ole mitään uutta asiaa ja siten useimmiten ne ohitetaan ilman mitään ylimääräistä kommenttia. Paitsi, jos on joku hyvä uusi joka ei ole kohille vielä osunut, niin sitten kysytään mistäs tämän olit kuullut, pitääpä muistaa!?

Osaan kyllä kiroilla ja aika monella kielelläkin. Yritän harkitusti niitä käyttää, mutta yhtälailla lipsahtaa minulta niin kuin toisiltakin. Lapsena, kotona meillä ei kiroiltu, että vissiin mullakin on niin käynyt, että toisilta opin...oppivainen kun olin...heh.  Näitä paskomisia, persuuksia kyllä tulee ihan normaalisti  ja jos pudotan käsistäni jotakin tms. niin silloin sanon melko varmasti, että voihan helevetin -16 ! Osaan kyllä haistattaa viimeisen päälle kun tuntuu siltä, jätkäpojan puhe kyllä toimii tarvittaessa sen ovat jotkut kuulleetkin ja panneet oikein merkille!
 Lapsien kuullen kiroilua vältän edelleenkin, vaikkakin heidän vanhemmat tuntuvat pitävän sitä normaalina puhekielenä.....että voihan, sattu-viitana  sanottiin ääniradiossakin tänään....tallensin sen heti......;//

Kyllä se juna toi mulle kortteeriin kaverin, hyvä!
Koska vaihdoin nettiyhteyden samaksi joka on puhelimessakin. Tähän asti mulla on ollut sellainen rinnakkaismokkula ja välillä on tuntunut, että saattaa jotenkin häiriköidä meitä kumpaakin.
En ruvennut edes yrittämään näitä hommia itse tekemään koska en osaa.
Pitäisi ottaa jotain pois ja sitten taas uutta takaisin sopeuttaa, vaikeita asioita minulle ovat nämä tämmöiset muutokset....onneksi saan käytännön apua oppineilta......;)

PYHÄINPÄIVÄ 2013.

Älä pelkää

elämäsi päättymistä!

Pelkää mieluimmin sitä, 

ettei elämäsi pääse

koskaan alkamaan! 

Niin kauan kuin itkemme,

emme ole epätoivoisia!

Todellinen toivottomuus

on äänetöntä.

Näin on joku osannut ajatella ja minä olen ne pannut muistiin!

Vein jo eilen läheisten haudoille muistokynttilät.

Huomenna sitten  menen jalkapelillä tähän lähelle vanhalle hautausmaalle.

Repullinen kynttilöitä ja tulentekovehkeet taskussa.

Perinteisesti tarkistan kulkureitillä, että jos kynttilät ovat sammuneet ennen aikoja, niin annan uuden liekin.

Muutamalle haudalle lasken vielä oman tervehdykseni...... sielläkin!

ME EILISPÄIVÄN LAPSET.....

Tämä luokkakuva on otettu tokaluokalla 1954 kevät Kypärämäen kansakoulu oli perinteinen koulun aloitus paikka meille. Koulu tuntui silloin isolta  ja mahtavalta, olihan se sitä koska me suuri ikäluokka tarvittiin tilaa. Koulumatka oli lyhyt ja oikaistiin polkua myöten sitä Pirjon kanssa, hän on keskirivillä kolmas oikealla. Hänen kanssa kuljettiin aina yhdessä koulumatka ja se sama yhdessä olo jatkuu edelleenkin. Asuttiin samalla kadulla, he muuttivat  Keuruulta ja sitten vasta toisella luokalla tavattiin!  Samaan taloon jossa asui Tuulan perhe, hän istuu vieressäni, minä olen eturivissä, neljäs oikealta, se lettipää! Kaikissa seuraavissa luokkakuvissa ollaan Pirjon kaa vieretysten.....;)

Että miksi vasta tämä toka luokan kuva?

Koska ekaluokan kuvissa en olisi lakien mukaa saanut edes olla!

Kuvakin oli vähän huono jossa olin keskirivin vasemmalla reunalla ja saman rivin poika oikealla ja kumpikin oli heilahtanut.....ja varmasti oli käsketty olla hetken hiljaa paikoillaan....!??

Täytin huhtikuun 30 päivänä 6vuotta, mutta oli vakaasti päättänyt mennä kouluun jo tulevana syksynä. Koska koko kadun kaveritkin olisi siellä ja kenen kanssa olisin sitten leikkinyt, kysyin vaan!?

Olihan Liisa, kadun toisella puolella, mutta vuoden nuorempi. Airi oli saman ikäinen mutta vissiin oli ajatellut mennä vasta ensi vuonna nk.kuuluikin.

Kotona vanhempani yrittivät jarrutella, samoin siskoni ja veljeni. Muistan miten selittivät juurta jaksaen, ettei se oikein käy, koska sääntö on se mikä on ja siihen uskottava. Muutenkin luokat oli runsaita lapsipäitten mukaan, me sodanjälkeiset kun rynnittiin isoilla porukoilla opinahjoihin.....eihän ylimääräisiä alaikäisiä luokkiin olisi mahtunut!

Kun koulu alkoi, panin siistit vaateet päälle ja lähin Pirkon perässä koulupolulle......ei auttanut puheet jos toisetkaan selitykset. Sitä en muista nolotikohan Pirkkoa kun  pikkusisko yrittää päästä tosissaan aloittamaan koulunsa. En usko, kun anto mun seurata ja muutenkin kun olimme tottuneet aina yhdessä olemaan. Hänhän on aina ollut se tasainen, hiljainen järkityyppi jo vauvasta asti minusta huolehtinut.

Äiti varmaan seurasi meidän menoa ikkunasta ja odotti mua pian takaisin..

Kun kouluun päästiin, niin Pirkko sanoi mulle, että mene tohon luokkaan siellä oli Tuula ja Leena, oman kadun tytöt! 

Opettaja oli Kaisu Uusisilta, veljeni entinen ope ja vanhempieni tuttu, onnekseni! Tiesin hänet vähän kireeksi vanhanajan opeksi, ei haitannut...heh!

Siitähän se alkoi mun sivistys koululaitoksessa. Sain olla koko syyslukukauden  takarivissä ns.kuunteluoppilaana ja koska tein kaikki tehtävät ja olin olevinaan oikea koululainen. Vanhemmat joutuvat ostamaan kaikki koulutarvikkeet, kirjat, vihkot,  kumit ja kynät ym. Äiti teki mulle kauniin ruskeankirjavan tekonahkaisen koululaukun jossa oli oikea metallilukkokin läpässä. Tykkäsin siitä ja yritin pitää sen siistinä ja hyvänä.

Joka aamu lähin kouluun, sain olla joulujuhlassakin uuden mekon kanssa.

Voihan sitä ilon riemua kun kevät lukukausi alkoi niin eka päivänä ope ilmoitti mulle, että kansakoulun tarkastaja oli antanut luvan jatkaa koulunkäyntiä oikeana koululaisena.

Juoksin, varmaan liukastelinkin monoillani useimpaan kertaan kun kotiin kiirehdin koulupäivän päätyttyä. Huusin jo ilouutisa polultani äidilleni joka oli aina kotona odottamassa kun tulin koulusta......äiti...äiti...järjestäjä oli antanut luvan olla mun oikea koululainen! Tarkastaja oli muuttunut järjestäjäksi mielessäni koska sekin oli aika hieno virka, koska silloin sai taulun pyyhkiä ja huolehtia luokan tuuletuksesta välituntien aikana.

Todistuksenkin sain keväällä.....:D

Tässä kuvassa oli VI luokka ja se viimeinen vuosi yhdessä! Paikka on Kolmisoppinen, retkestä en muuta muista, mutta uimassa ainakin kävin, vissiin oli silloin lämmin kevät!? Luokkamme hajosi ja jouduimme pariksi seuraavaksi vuodeksi vaihtamaan koulua kaupunkiin asti! Onneksi isä oli aina ollut pyöräilijä, niin me sisaruksetkin saatiin pyörät. Lumettomaan aikaa siis se 4-5km meni pyörällä tai kävelen, sitten talvella kävelen luistimet ja laukku kaulassa ja oikein kovilla pakkasilla linjurilla, urheilutunti päivinä suksilla. Niillä pääsikin nopeasti pitkin peltoja ja polkuja kotoa koululle ja takas!

Niinhän se oli mentävä, koska ei silloin kakaroita autoilla kouluun kuskattu.

En usko, että mitään huippuälykköä musta ei edes odotettu, mutta kouluni kävin ja hyvin olen pärjännyt elämässäni.

Eläväinen lapsi olin, sen sanoi aikaihmisenä openi mulle, ei tämä Kaisu vaan Martti Perälämpi. Olen sen aina tiennyt, haitta se ei ole ollut mutta mahdottoman suuri voimavara joka kantaa minua edelleenkin.

Jotenkin toivoisin, että jos joku tunnistaa näistä kuvista itsensä tai minut, niin ottaisi yhteyttä, vaikkapa facebookin välityksellä, viestit siellähän toimivat myöskin yksityisesti!

Ihan vain kuulumisten takia, onko meitä jäljellä vielä ketään muita kuin Pirjo ja minä-Maija, kysyn vaan!?

Nimeäni en ole muuten  vaihtanut näiden vuosien aikana kertaakaan, vaikka asuinmaat ovat vaihtuneet useinpaankiin kertaan.......;D

PRINSSI YRJÖN KUNNIAKSI KORUT KÄYTTÖÖN !

Nyt meni....sanoisinko viime tippaan tämä korun valinta! Luin jostain, että ne Britanian  Prinssi Yrjön ristiäiset onkin tänään !

Se helpotti kun uutisesta selvisi, että ovatkin aika vaatimattomat ja näin arkena.

Kummitkin valittu ihan ystävistä ja lähipiiristä....vähän kuin normaalin rahvaan  mukaan, että kamut kummeiksi!

Ei edes siskoa saatikka veljiä taikka oikeita kuninkaalisia ollut valittu tähän kummeuteen!?
Vaikkakin Willin serkku Zara Phillips, Annen tytär on yksi kummeista ja on oikeastaan kuninkaalinen....kait niku silleen!

Aikomukseni on laittaa tämä hieno jalokivinen kaulakoru näytille  ristiäisiin, korvakorut olin jo tehnyt aikaisemmin, niin en muistanut ottaa  niitä jostain lokeroista esille kun kaulakorun kuvasin, että siksipä ei niitä kuvassa näy!

Ovat noita kantillisia, lilahkoja lasihelmiä, kolme samanlaista roikkuvaa perätysten, ihan jees käypäset kaulakäädyn kaa.

On kumminkin  oltava varakoru, vaatimattoman oloiset ilman kiiltäviä ja näyttäviä timangeja.

Kauniin ison hopeisen sydämen jatkoksi rakennettu kääty!

Isoja lituskaisia posliinihelmiä, vois olla vaikka käsin maalattuja ikivanhoja kiinan keisarin peruja.....korun välihelmet hopeisia ja värilliset kuninkaalisen sinisiä helmiä!
Korvikset on vanhat paksuhkot pienet hopearenkaat, ei ole kuvassa, koska jokaisella on sellaiset jo hommattu teinivuosina.

Mekosta en tiedä, voisi olla jonkinlainen kaksiosainen, sinivoittoinen väri joka mallaisi  hyvin kumpaakin koruun.
Pileet alkaa klo 17.oo joten etiketti ei vaadi pitkää kolttua, kunhan siistinä  ja ajoissa tulee kirkkoon.

Lisäselvitykseksi, korut ovat tuunattuja! Uutena alesta ostettuja ja sitten kotona hajotettu ja taas uusiksi oman maun mukaan kasattu asustekoruiksi.
Eka korun jalokivi/timantti osa on käsirenkaasta iroitettu, joita on vielä kaksi odottamassa osaansa, mihin lie sitten päätyvät. Korumetalli putket olen oikein ostanut kpl hintaan alan kaupasta!

Toka korussa myöskin suurin osa materiaalista on neljästä erilaisesta käsirenkaasta työkaluja apuna käyttäen varovasti irrotettu ja taas kasattu....vähän taitaa olla hullun hommia tämäkin....mutta olkoonpa niin kauan kun siitä tykkään!?
Vahapiuhaan pujotettu ja kaksois-solmuilla lukittu. Tykkään tätä systeemiä käyttää koska sillä voi säädellä kaulakorun pituutta ja helppo pujottaa yli pään kaulalle. Jääpi lukkojen näpräily kokonaan pois.

Tämmöistä  sain aikaiseksi hirmuisella kiireellä.....;)

RETKENI JÄLKISEURAUKSET !

Tältä näyttää aamupalani ensimmäinen osa, jugurttia, mysliä, siemeniä, pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä! Tämän rakennan kun saan kerätä isosta pöydästä, ai että son sitten hyvää ja sitä on mukavata ajan kanssa rouskutella. 

Samalla seuraan toisten aamu nälkäisten annoksia, ihan reilusti silmäillen, en vain vihkaan!

Pakko tunnustaa nyt jälkikäteen, että taisin reissussa vähän rähjääntyä. Vaikkakin kerkesin jo facessa uhota ettei siellä niin käy....;/

Johtui kyllä ihan minusta itsestäni kun olen ollut liikaa omissa oloissani. Nyt kun jalkauduin oikein kansan pariin ja käsipäivääkin sanoin muutaman kerran. Kämmenillä hivelin vissiin metrikaupalla tukikaiteita jos niistä ei viruspisaroita saa, ni jo varsin luotain työntävä ihminen koko pakkaus!

Tautisena aikana kyllä yritän pesassa kätösiäni vähän ahkerammin kuin yleensä.

Sai siis sen kunnon viiruksen kaikkine lisäosineen. Laitoin itseni apua hakee jopa terveyskeskuksesta kun toisesta korvasta meni kuulo tyystin ja toinenenkin oireilee sillä tyylillä.

Dikitaalimittarilla tarkistin lämpötilani ja se kun näytti ihan reippaat lukemat niin sain jalat alleni aika toimivaksi.

Ystävällisiä siellä olivat, kurkkivat ja kattoivat, jopa enskuulle sain oikein kuulon tutkimukseen ajan. Joskus olen sellaisessa käynyt vuosikymmeniä sitten, kait jonkun työ vaatimuksista ja läpäisin silloin sen kunnialla.

Olen aina käyttänyt lääkkeitä vähän ja totean sen, että pelkkä Nasolin auttoi limakalvoihin jopa korvat tuntuivat raottuvan.

 Eka kertaa elämässäni sitä imppasin ja alle sallitun määrän!

Luin ohjeet tarkasti ja sillä osasin olla laittamatta sitä korviin vaikka ensin niin ajattelin! Nenä kautta on suorempi tie sieluun ja nieluun samalla turskaisulla.

Oiskohan pitänyt ennen reissua kumminkin sitä saunaa, viinaa ja tervaa kokeilla....;) ....kun sinne lauteille asti pääsin!?

Nyt sitten huilin ihan kuin nuhassa kuuluukin. kuume laski heti 2-3 päivän jälkeen!

Reenisalin jätän ainakin tämän viikon ajaksi.

Nämä koruset kuuluivat matkan asuuni koska sukat ja huulet olivat punaiset. Muutaman päivän päästä myöskin nenä ja silmät punastuivat,  tietämättä ja ilman omaa tahtoani kävikin näin hassusti! Niin neuroottinen en ole koskaan ollut, että desifioisin korut, puhalsin vain pölyt pois! ja samalla huomasin, että basiliskotkin lensi saman tien uusiin kohteisiin. Muuten noissa punaisten helmien välissä oleva kaponen välihelmi on kuuskulma mutterin osa. Mulla on näitä ukkojen nippelirasioita oikein vasiten ostettu omiin korutarvikkeihin!

Räntää satoi ja sai katot valkoiseksi, mutta pysyvää talvea ei näistä aineista vielä saa.....;)