SINÄ ET NÄITÄ RIVIJÄ KOSKAAN NÄE.
- Sinä et sitä ansaitse,
sinä et ole sen arvoinen,
että minä tuhlaan aikaani,
ajattelemalla sinua.
-Ymmärätkö sitä mitä minä tarjosin sinulle!
Sinä otit sen vastaan,
kuin itsestään selvyyden.
-Sinä olet, minä myönnän,
sehän tässä niin pirunmoista onkin,
sinä olet rakastannut minua,
niinkuin ei koskaan kukaan muu.........
*******
ps.Tämä runo kävi mielestäni yhteen tämän maalauksen kanssa! Pikkukirjaani olen sen taltioinnut, jostain runokirjasta luulisin!? Harmittaa kun en ole laittannut minkaanlaista päiväystä, saatikka alkuperäistä kirjoittajaa. Pieninkin vihjaus siintä, että olenko tarkoittanut ehkä jotakuta, entistä, silloista tahi tulevaa, en tosiaankaan löydä. Kait olen kuvitellut että muistan, mutta uskon ettei ole ollut tarkoituskaan kirjottaa vihjeitä toisten tietoon. Oli miten oli, pääasia , että juttu toimii.
Juttu todellakin toimii! Runo ja taulu ovat ihan yhtä. Pidän molemmista ja ehkä hitusen enemmän tuosta taulusta, siinä on jotakin mystistä.
VastaaPoista"anja", Ajattelin ,että taitaa naikkonen miettiä samoja asioita mitä runo sisältää...
VastaaPoistaYleensä näitä tän tyylisiä tauluja tehdään paksulle ruskealle pakkauspaperille, liituväreille. Maalasin tän kovalevylle, öljyväreillä v.2003 Bp-ssä...;)
... että ihan oikeestiko menneitä haikailet, etpä tietysti. Mielikuvitustaan ja ihmistuntemustaan saa ja pitääkin käyttää ihan niin paljon kun kykenee.
VastaaPoistaPIKOLINI, elähän nyt veikkosella, en menneitä, vaan tulevaisuutta maalailin...hih..onneks mulla tää mielikuvitus säilyy edelleenkin ja kyky sitä levitellä, toimii...;)
VastaaPoista