*****
Kevään kukkasista minulle, se odotetuin ja kaunein!
Krookukset eli Sahramit, näin luki oikein tiedostoissa, vissiin siintä, pienen-pienen keltaisesesta sykeröstä, keskellä kukkaa, syntyy se maailman kallein värimauste.
Nyt on kyllä pakko tunnustaa, että vaikka ammattini puolesta jo pitäis tämä lonkalta tietää, kait olen sen joskus tietänytkin, koska olen tiettävästi näitä asioita toisillekin opettannut, mutta...
tarkistin, ihanvain varmuudeksi. Kuuluuko Krookus, sahramiin joka tunnetaan mausteenakin!?
Kyllä se on totta, että suhteessa painoon sahrami on maailman kallein ruoka-aine. Siis me eläkeläiset jotka haluaisimme elintasoamme nostaa, niin eiku joutomaat Krookuksille.
Sitä en oikein suosittele suoraan syötäväksi, koska maku on kitkerän pahaa. Tähän käy se pienenpieni hyppysellinen, leipomiseen, riisiin, ja vaikkapa pääsiäisen kunniaksi laita sitä näihin idästä tulleisiin perinneruokiin. Omat temput on myös sahramin käytössä kun sekoitat sitä väriä antamaan. Vaikkapa omaan nahkaasi tai vaateisiin, on sattunut näinkin joskus käymään innostuneelle ja ahkeralle kokille.
Lääkeeksi sillä on myös vanhat perinteet mm.helpottaa ilmavaivoja, annostus - en tiedä. Enkä sitäkään, että kumpi ois parempi, ulkoisesti vai sisäisesti käytettynä!?
Krookukset ovat helppoja, koska ekakukat levittää siementämällä uusia sipuleita, etsivät ite tiensä mukuloihin. Kaikinpuolin kestävä ja helppohoitoinen lajike..
Lapsuuteni, nuoruuteni ja sanoisin jo varttuneenakin, käyskentelin pihassa jossa kasvoi näitä kauniita krookuksia, kaikki värit oli edustettuina. Kevään tuloa seurasimme keittiön ikkunasta jossa oli hyvä ruokapöyta, jonka ääressä tehtiin melkein kaikki askareet. Vankka, jatkettava täyspuinen, joka silloin oli tapana, ei kait lastulevya ollut edes olemassakaan, siihen vanhaan hyvään aikaan.
Pöytä palvelee nykyään siskoni huushollia, kera tuolineen.
Pieni pyyntö ystävät, josko joku voisi kokeilla sitä sahramia, siis niku lääkkeenä, tepsiikö eli ei!?
Itse kun on tullut kokeiltua melkein vaikka mitä, pierujenkin korjaamiseen, mutta en tätä kauniin keltaista ainetta....niin sitten ilmottaisitte sen vaikutksesta. Parantuko kenties, ääni, haju, aikaväli paukkujen tuloon....vai eikö kannata edes kokeilla!
Miksiköhän toi pieru aina vain naurattaa, ainakin siinä tutussa porukoissa? Auta Armias jos sattuukin ilmoittaan elossa oloaan väärässä paikassa, silloin on vain pakko ruveta tuijottamaan vaikka vierustoveria......
ps. taulun maalasin vuosia sitten postimerkin innoittamana, pieni oli malli, mutta toimiva.
Kauniita ja herkkiä kukkia. Minulle myös krookukset tuovat kevään.
VastaaPoistaSahramia ostin joskus kai Jerusalemin kauppakujalta, vaan enpä osannut sitä käyttää. On purkissa vieläkin, pitäskö testata pieruun tuolle puoliskolle? HIh. Tai Simolle?
Tuo pieruvaiva on sellainen, että siitä on väännetty monta maukasta vitsiä. Vanhemmiten kuulo heikkenee, hih! Ja lapsena arvuuteltiin, että mikä se on, mikä kantapäähän tähtää mutta nenään napsahtaa! No sehän se!Hih.
Miksi sitä piereskelemistä pitäisi hävetä? eräskin nuoripari kutsui kaverit kylään ja järjesti pierukilpailut! Se on kyllä minusta silti jo huippu! Eikä edes pyykkipoikia nenässä.
Kauni tuo krookus taulu. Ja tuo sahrami aitona mausteena on tyyristä herkkua. olen joskus maailmalta pienen pussosen tuonut, muuta en ole käyttänyt kuin pääsiäisen pullaleipomukseen ja riisiä kaunistamaan. tarkkana sen kanssa saaa olla ettei ihan liikaa innostu maustamaa ei kun värjäämään.
VastaaPoistaja tuo pierukilpailu, hm. kerran serkkuni ja veljeni kanssa intouduimme mokomaan ja naurumme herättämän tätini tuli katsomaan mikä meillä on, kun ei nukuta, niin oven avattuaaan juoksi suoraan ikkunan aukaisemaan ja vasta sitten torumaan. Voittaja jäi epäselväksi kun piti sitten lopettaa.
"anja", jatkettava on kun päästiin aiheeseen. Sillä mun veljellä oli ennen Filoja Taskandogeja muutamia. Hevosen kokosia seurakoiria, mahottoman hellyyden kipeitä,halusivat aina syliin. Jos istuin, niin peruuttivat syykkyyn....dogin takapää tulee istujan naamaan, ja hajut tulee kun on tullakseen...huh...muistissa on...;)
VastaaPoistaMUMMELI,Kiitos, ulkomailta minäkin olen sahramini tuonnu, tarvii joskus kattoo paljon se muutama gramma täällä maksaa, jos sitä yleensä löytää. Pieru toimii aina, pieni vauvakin hymyilee kun saa sen viimein ulos, kun on aikansa kiusannut ja pyörinnyt siellä sisällä...;)
Ihana maalaus, krookukset,sitkeät ihanat kukat nostaa päätään vaikka lumi on maassa, ei tosin meidän mökillä..
VastaaPoistaTuo pierukilpailu vissiin on joka sukupoloven jossain vaiheessa pijettävä. Muistan kun ite antaannuin moiseen veljen kanssa, hävisin. Ja muistan hyvin kun mun pojat myös sen koitoksen kävivät. Tykkään kukista, mutta miksi mulla ei ole yhtää krookusta, eikä tulppaania kukkapenkissä? Asian tila pitää korjata pian, että ens keväänä mullakin loistelis krookukset seinustalla.
VastaaPoistaSEIJASTIINA,kiitän, totesin, että taas elävät kukat rupsahti alta aikayksikön, tämmönen kukkien kasvattaja olen! Jatkan vain niiden maalausta tauluiksi...;)
VastaaPoistaNENUNEN, nyt nopeesti mukulat multaa, niin kohta kukkii. Kyllä muuten joskus kaipaa omaa pihaa, vaikka en ole minkaanlainen hortonoomi. Jos joku hoitais sen/ne, niin minä kyllä ihailisin ja ikuistaisin jopa tauluiksi....;)
On kaunis maalaus, ihanat kevään kukat siinä. Täältä sitä oppii blogeista, tuostakin sahramista, enpäs ole tainnut sitä koskaan käyttää... jos testit tuo tulosta, voishan sitä ainakin suositella joillekin perhepiirissä :)
VastaaPoista