Vanhoja asioita on tullut paljon muisteltua, lapsuuden tuttujen kanssa. Muutama heistä on vuoden sisällä jäänyt leskeksi, lapset asuvat toisaalla. Asuntokin vaihdettu pienempään hyvin toimivaan eläkekotiin, omaisuuttakin jaettu! Juttukaveria kaivataan ja mikäs olisi sen parempi kuin jo lapsuudesta tuttu. Kaikkea kun ei tarvi perinjuurin alusta asti selittää sille puhekumppanille!
Paulan kanssa asuimme samalla kadulla, kotimme olivat vastakaisilla puolilla, isot kauniit hyvin hoidetut pihat ja rakennukset, kiitokset vanhemmille! Hekin olivat tunteet toisensa jo nuoruudessa, äitini ja Paulan isä kun olivat lähtöisin silloisen maalaiskunnan tiluksilta. Naimisiin mentyään asuivat samalla kylillä ja miehet olivat samassa työpaikoissa. Myöhemmin Valmet Jyväskylässä työllisti nämä ahkerat perheen isät.
Paula perusti perheen naapurin pojan kanssa ja minä lensin maailmalle. Tapailimme kyllä satunaisen säänöllisesti, joten tiedettiin missä mentiin.
Hän oli se joka pukkas minut taideoppiin, tiesi harrastukseni, itse oli ja on edelleenkin taitava maalari ja piirtäjä! Vaan taukoa on pitänyt, elämän tilanteesta johtuen. Nyt sain minä olla se joka laitto ne värit takaisin käyttöön koska aika oli siihen oikea. Ilmoitti, että värilaatikot ja kesken eräiset työt löytyi ja alkoikin niitä valmistaa loppuun saakka.....
Toisenkin tuoreen lesken kanssa aloitimme yhteyden pidon. Hänen miehensä oli myöskin saman kadun kasvatti, siis lapsuuden tuttu. Raijan opin lähemmin tuntemaan vasta toistakymmentä vuotta sitten, kun hänen anoppinsa muutti tähän viereiseen taloon. Tämä mummo kuuluin niihin minun hoitomummoihin, siihen johti se läheinen lapsuuden perheyhteys. Me kun olimme kaikki kadun perheet läheisiä, vanhemmat tunsivat toisensa ja me kaikki kakarat oltiin samanikäisiä. Tämän sodan jälkeisyys sitoi meidät ikuisiksi ystäviksi!
Rakennettiin ja kasvatettiin, siemeniä ja satoa annettiin naapureille tarpeen mukaan. Samoin oli aina joku vanhemmista perään kattomassa ja tiedettiin mistä pihassa lapset olivat leikkimässä. Pojat rakentelivat majoja metsään ja me pikkulikat seurattiin kauempana sitä hommaa. Se oli sitä ihanaa lapsuusaikaa.....
Paulan kanssa sovittiin, että kun kaupungille tulee, niin kysyy olenko liikenteessä ja sitten taas paranellaan tätä maailmaa.
Raijan kanssa lähdemme tulevan viikon lopulla yhteisiin juhliin, hänen miesvainaan siskon isoille synttäreille, joissa tapaan paljon lapsuuden tuttuja, sen tiedän jo nyt.
Minulla täällä synnyseudulla on näitä tuttavia jonkin verran vielä jäljellä. Osan meistähän on jo niitä paluu muuttajia. Arvosta kovasti tätä yhteyden pitoa ja sitä huolettomuutta sekä yhteisten perinteiden jatkuvuutta joka meillä toimii edelleenkin.
Nämä vanhat kunnostetut autot kuvasin vappuna omalta partsiltani.
Autot kun kuuluivat läheisesti Paulan ja Raijan miehiin ja heidän isiensä toimen kuvaan jotka olivat niiden kanssa tekemissä. Muistelin että Paulan appi-ukolla oli sen kadun eka auto iso musta "Letukka", hän kun oli autoliikkeessä töissä, ajoi oikean autoilijan virkahattu päässä.
Raijan mies ja appi-ukko tekivät työsarkans posti-auto varikolla.
Veljeni osti eka auton meidän pihaan, komean isokaarisen BMVn, kuvia kyllä siitä otettiin paljon, vaan kun minulla ei ole sitä skannaria. Sillä en sitten pysty sitä nyt todistamaan, vaikka itse olin monessakin kuvassa sitä mainostamassa kuin paraskin autonmyyjän korvike.....;)
*****
Ystävä on se ,
kenen kanssa voi ääneen ajatella!
*****
Kyllä on hieno asia että yhteys lapsuuden ja nuoruuden ystäviin kastää läpi vuosikymmenten. Arvostan sitä kovin, kun itse olen täällä sellainen tuulen kuljettama, oma suku ja entiset ystävät kaukana kotiseudulla jonne yhteydenpito tyystin katkennut. Nyt, kun tuota ikää alkaa olla jo niin paljon alkaa kaipaamaan niitä entisiä ystäviä joista toki osa jo siirtynyt yläkertaan. Elämä toi kauas tänne, enkä vielä, 45 vuoden jälkeenkään oikein ole kotiutunut.
VastaaPoistaMinäkin kymmeniä vuosia olin täältä pois, vaikkakin usein täällä käväsin ja välillä töissäkin olin. Äitini asui täällä ja kun hän sairastui vakavasti, niin silloin päätin tulla häntä hoitamaan! Sille reisulle jäinkin ja enkä katunut päivääkään tätä päätöstä, päinvastoin sitä jos en olisi tätä toteuttanut!
PoistaEihän siintä tunteesta ihminen pois pääse, kyllä ne juuret sinne aina vetää, mistä lähti elämänkouluun! Viihdyin kyllä maailmalla, koska tiesin että jossain vaiheessa palaan takaisin....;)
Oikein hyvä että yhteys lapsuuden ystäviisi on säilynyt.<3
VastaaPoistaKelpaa niitä vanhoja muistella varsinkin tuollaisen hyvän ystävän seurassa;))
Mukavia ja valoisia juttutuokioita sinulle ja ystävillesi, Maikku.<333
Kiitokset ja kyllä se vain on mukava näin vanhemmiten viritellä uudestaan näitä asioita, jotka on jäänyt vuosiksi kuivumaan....
PoistaOlen aika huono kyläilee, mutta kun tavataan niin mukavaahan se silloin on. Usein siintä huomautetaakin, kun kyläilen aika harvakseltaan, vaan kun tämä oma itseni seuraa pisaa pitkään....;)
Just soitti Joensuun tyttö ja sano heinäkuussa loman pitävän, ottaa nuorimaisen 5v, mukaansa ja tulee joksikin aikaa tänne. Oltiin kolmisen kerran Budapestissa kun pikkutyttö oli 3kk, hän kulki kevyesti kantoliinassa ja ruokapussitkin äidin matkassa, meillä oli hyvä reissu, viikon olivat....;D
Jo on kauniita autoja ja olet vielä kuvannut ne noin hyvin. Taitaa systeemit toimia kun olet vielä kehyksetkin kuviin värkänny - Picasan avulla vissiin. Hienosti tehty!
VastaaPoistaAutonkuvia minulla on skannattuna, ehkä laitan blogiin joskus kunhan keksin sopivan aiheen. Tallessa on niitä Paulan tekemiä paperinukkejakin, ovat oikeita aarteita. Silloin yli kuuskytä vuotta sitten, tehtiin itse paperinuket ja niille vaatetus. Se oli suurta tekemisen iloa.
Mullahan oli niitä vaikeuksia Picasan kaa, kun niitä oli juttuja oli pantu, eikä multa kysytty lupaa, sit viimein onnistuin, nii nämä raamitkin saa samalla kaupantekijäisillä....hih...;D
PoistaAina oli puu edessä kun autoo kuvasin, onneks oli se lehdetön puu, jota laulussakin lauletaan! 300 autoa luvattiin lehellä ajavan vappuna, mutta niitä olikin 700 auton letka moottoripyörien lisäksi....;)
Eipä paljon ole lisättävää tuohon lauseeseen jonka olet tuohon loppuun kirjoittanut ystävyydestä. Hienosti sanottu!
VastaaPoistaUpeita vanhoja vanhoja autoja siellä olet kuviin saanut!
Mulla ei ole koskaan ollut omaa autoa, mutta autoja katon mielelläni ja autourheiluakin! Vaikka suoraan sanoen en vertaa "oikeaan urheiluun" juoksuun tai hiihtoon. Autoista tiedän sen verran, että niissä pitäs olla ainakin neljä pyörää ratti. Merkeistä en tiedä muuta kun lukemalla, jokun logon saatan tunnistaa.
PoistaOlen hyvä kyydittävä koska en neuvo kuskia, sillä minulla ei ole edes ajokorttia....;)
Ääneen ajattelu on parempaa kun olla suu mutrussa, patoutuu ja saataa pamahtaa väärässä paikassa. Kirjoittaminen on siihen myös hyvä lisä...;D
Ompas hienoja autoja! Toisen kanssa puhellessa ja muistoja vaihtaessa muistuu mieleen monia jo unohtuneitakin asioita. Mukavalta kuulostaa :)
VastaaPoistaSitähän se onkin, sitten yks-kaks huomaa, että oho, katos paljon kello jo on.....;) Sitten sovitaakin se uusi tapaamis hetki, joten ei haittaa.....;D
VastaaPoista