Uutisissa kertoivat, että täällä oli otettu kaksi koiran pentua päiväkotiin! Ovat ensin vähän kuin oikeasti päivähoidossa, koska 12 viikon ikä sitä vaatii. Mutta vuoden päästä ottavat oikein pestin siellä, kunhan totutelevat ensin siihen, että ovatko oikealla alalla. Tekevät sitten vain päivävuoroa klo 9-17 jos hommat on edelleenkin maitilla.
Oli mielestäni hyvä uutinen ja hyvin perusteltu sekä ammattitaidolla oikein tutkittu juttu toimivaksi hommeliksi.
Pikkuiset sisarukset ovat Islannin lammaskoiria, siis siellä päiväkodissa! Netistä tarkistin kuvat pennuista, hellyttäviä karvapalleroita kumpikin.
Tampereella on tiettävästi se eka mesta ja tämä Jyväskylä sitten seuraavana kokeilee. Sairaaloissa ja palvelutaloissa koirat ovat jo veteraaneja ja samoin kissat, hoitohenkilöiden apuna!
Totuushan on se kukapa se paras kuulija ja ymmärtäjä olisi kuin nämä tunnetuimmat lemmikit. Miten paljon tärkeitä asioita pitäisi kertoa, näyttää piirustuksia, mieluista lelua tai vaatetta. Pientä haaveria joka parantuu välittömästi sen koiran nuuhkasulla ja lipasulla. Paljon heitä joilta puuttuu se luotettava kaveri, kenen kanssa voit huoletta nauraa ja itkeä.
Tätä vilpitöntä läheisyyttä kaipaavat kaikki, mekin jo hiven ikääntyneet lapset!
Totuushan on se kukapa se paras kuulija ja ymmärtäjä olisi kuin nämä tunnetuimmat lemmikit. Miten paljon tärkeitä asioita pitäisi kertoa, näyttää piirustuksia, mieluista lelua tai vaatetta. Pientä haaveria joka parantuu välittömästi sen koiran nuuhkasulla ja lipasulla. Paljon heitä joilta puuttuu se luotettava kaveri, kenen kanssa voit huoletta nauraa ja itkeä.
Tätä vilpitöntä läheisyyttä kaipaavat kaikki, mekin jo hiven ikääntyneet lapset!
Nämä tässä näkyvät mopet ovat sukumme kasvatteja, ihan oikeita merkkikoiria hekin. Näyttelyitä kiertäneet, paperit ja kaikki kunnossa. Muistaakseni ilman suurempia mainintoja niistä takaisin kotiin tulivat mutta varsin tyytyväisinä siitäkin huolimatta.
Hyvin opetettuja, koska lasten ja aikuistenkin kanssa elivät, esimerkillisiä myötäeläjiä kaikki nämä hännänheiluttajat.
Omaan perheeseeni kuuluvat nämä tytöt ja koirulit ja siksipä näitä otoksia esittelen. Isotäti olen tyttösille, mutta kielsin käyttämästä täti sanaa koirille, koska en ole kenenkään koiran täti.....;/
Kumpikin tyttösistä kasvattaa nykyisin näitä musta/valkoisia mukavia staffyja ja erittäin sopeutuvia ovat Staffordin terrierit, kotoa perittyä tämä koirien harrastus on heillä. Oikeastaan jo isovanhemmilta, jo edesmennyt veljeni oli kennelin isäntä!
Joskus aikaisemmin olen blogiini jo kirjoittanut jutun näistä punahattuisista koirista, liian isonahkaisista kiinalaisita veitikoista Shar Peista.
Veljeni aloitti koiraharrastuksensa Tanskan Doggeilla, niillä vasikan kokoisilla koirilla, oli mustaa, pilkullista, valkoista, ruskeita ja tiikereitä..... Varsinaisia seurakoiria, hyväluontoisia ja hellyyden kipeitä. Täysikasvuisena istuivat mielellään sylissä, tulivat eteen ja sitten kääntyivät ja pakittivat syliin istumaan. Vaikeuksia oli saada se painava lemmikki syykystä pois.... Mieleen muistuu monta hauskaa juttua näistä koirista! Nykyinen rotu on itseasiassa kehittynyt saksan alueella, vaikkakin tanskalaisuus nimessä on säilynyt.
Minulle on aina piisannut vain kuvien otto koirista ja lettujen paisto koko konkkaronkalle.
Pahimmoisa kuolaajia oli ne isot taskalaiset ja seuraava rotu brasialaiset Filat ja eipä ne kiinalaisetkaan noille isommille siinä kuolaamisessa hävinneet. Jotenkin se vain on jäänyt mieleeni!!!! Ei nyt sillä, kuolaahan sitä ihminenkin kun rasvassa paistetun letun tuoksu osuu kuonoon......nami....;D
Tämäkin kuvan olen jo joskus esitellyt, mutta kun tykkään siitä niin paljon, että kerran vielä tytöt! Katja on jo kakskymppinen nykyisillään ja edelleenkin se pikkuinen minulle, samoin kuin koko sisarussarja...;)
uusi ja hieman erilainen ajatus, ottaa koiria 'töihin' päiväkotiin. Varmaan lapset koirista pitävät ja heille tehnee hyvää saada silitellä ja taputella lemmikkejä. Kunpa vain hoitajien käsipareja riittäisi pienille ihmisille ja koirien tarpeeksi..;))
VastaaPoistaLeppoisaa viikonloppua ja isänpäivää sinulle, Maikku!<3333
Ne ystäväkoirat jotka tekee töitä sairaaloissa ja palvelutaloissa ovat suosittuja sekä tulokset heistä loistavia. Samoin lemmikkit hoitajina ongelmaihmisille vankiloissa, koulukodeissa tms. tuottavat odotettua tulosta.
PoistaMiksipä ei sitten päiväkodit aloittaisi jo ajoissa tätä hyväksi ja hyödyksi todettua tekotapaa!???
Tokkopa uudistukset toimisi isoissa kunnallisissa päiväkodeissa joissa on vähän hekilökuntaa, koska muutoksia ei yleensä hyväksytä, saatikka toimitettaisi uudistus pyyntöjä päättäjille! Mahdollisesti myöskin päätäjät siirtävät tottumukseta paperit odottavaan ÖÖÖÖÖmappiin.
Huomioitava, että pienet päiväkodit pystyvät toteuttamaan kaikenlaisia juttuja ja ainakin terveellä yhteistyö hengellä edes kokeilemaan....että jospa se toimisi meilläkin.....;D
Itse en ole mikään varsinainen koira/lemmikki-ihminen, koska minulla ei ole koskaan niitä ollut, mutta suvatsevainen kyllä olen!
Toivotan kaikille ihmisille ja lemmikeille hyvää isänpäivää... isotätimaija.....;D
Meillä on Espoossa Sellon kirjastossa (oli ainakin, en nyt ole tarkistanut onko vielä) kirjastokoira, lapset harjoittelee lukemista ääneen koiran istuessa hiljaa kuuntelemassa. Koira ei hoputa eikä korjaile virheitä vaan on kiinnostunut kuulija.
VastaaPoistaMukavia ne on nuo meidän oman suvun koirat.
Unehin nämä kirjastokoirat, onneksi kirjoitit siitä!
PoistaOsaan kuvitella nämä lapsukaiset joilla ääneen lukeminen hiven kangertaa.....;) ope ei kuutele, saatikka neuvo, kotona rähjätään, kaverit ilkkuvat, sitten löytyy kirjasto ja siellä istuu koira tuolilla ja kuuntelee kun tämä lapsi lukee ääneen kirjaa nimenomaan sille koiralle!!!!! Koira on tarkaavainen reagoimaan ääneen, korvat heilataa, pää kallistuu....!? Yleensä koiralla on hymy päällä kun on kuono kiini, siis kun katot suoraan edestä päin sitä koirulia..sehän hymyilee..;)
Lopuksi melko varmasti kiittääkin ja ojentaa tassunsa, voi sitä lapsen onnea! Toivottavasti kotona olisi joku jolle sen kokemuksen voisi kertoa, läheskään kaikilla lapsilla ei ole sitä mahdollisuutta.... kuulijaa kotona!
Hauskoja nuo hattukoirakuvat :) Jostain minäkin olen lukenut näistä koiraystävistä, taisivat olla vanhusten luona. Kyllähän koirien kanssa oppii monenlaista asiaa, eikä vähiten toisten huomioimisesta, huolenpidosta ja vilpittömästä ystävyydestä, kiitollisuudesta... toki pitää ottaa huomioon allergiat, riittävän liikunnan saaminen, hoito vuorokauden ympäri... vaan varmastihan nämä on jo selvitetty kun koirulit on sinne otettu :)
VastaaPoistaTämä suunittelu sinne päiväkotiin kesti kaksi vuotta ja käytiin huoltajien kanssa ja lasten ehdoilla! Varmasti oli joka nippeli ja nappeli tarkkaan käyty läpi ja perinphjaisesti harkittu päätös.....;)
PoistaTässähän lapsi oppii sen sosiaalisuuden ja huolen pidon, ettei olisi tarve myöhemmin sitä vasta vankilassa harjoitella....vaikka se toimivaksi sielläkin on todettu!
Hieno idea viedä lemmikkejä lähelle lapsia, monella lapsellahan ei ole omaa joten pääsee tutustumaan ja silittelemään. Joskus mietin, oisko Simosta tällaiseen. Vaikka koiruli on ystävällinen ja pusuttelija, voisiko terrierin luonne keittää kun lapset olisivatkin vieraita! Omalle porukalle Simo on mitä ystävällisin, lenkiltäkin laukkaa pikavauhtia kotiin jos sattuu tiellä näkemään vaikka Aksun ja Jatan, tietää, että ovat tulossa meille.
VastaaPoistaMonissa vanhainkodeissa vierailee myös lemmikkikoirat, ne otetaan aina avosylin ja odottaen vastaan.
Koira on ihmisen paras ystävä. Siitä olen minä myös satavarma.
Kiva postaus, täyttä asiaa. Ja söpöt - vaikkakin isot - koirulit.
Sitähän ne moni huoltaja sanoikin kun kotona ei voi koiraa pitää niin hyvä kun tarhassa lapsi oppii eläviin lemmikkeihin!
PoistaMummon ja serkkujen luona visiiin totuin kaikenlaisiin elikoihin, siis jo lapsena. Nyt aikaisena niitä vain on kertynyt tähän ympärille. Kuten sanoin omaa lemmikkiä mulla ei ole koskaan ollut, eläintä vihajaa en missään nimessä ole!
Noi kuvan koirat eivät ole kovin isoja mutta aika masiivisia ja tanakoita.(Tanskan dogit ja Filat kylläkin ovat tosi näyttäviä tapauksia!) Säkäkorkeus kuvan koirilla on noin Simon verran, mutta Simo kun on varsin siro ja sievä, ei mitenkään neitimäinen missään nimessä!!! Simohan on varsinainen komistus lajinsa edustajana.....;)