Uutisissa kertoivat, että täällä oli otettu kaksi koiran pentua päiväkotiin! Ovat ensin vähän kuin oikeasti päivähoidossa, koska 12 viikon ikä sitä vaatii. Mutta vuoden päästä ottavat oikein pestin siellä, kunhan totutelevat ensin siihen, että ovatko oikealla alalla. Tekevät sitten vain päivävuoroa klo 9-17 jos hommat on edelleenkin maitilla.
Oli mielestäni hyvä uutinen ja hyvin perusteltu sekä ammattitaidolla oikein tutkittu juttu toimivaksi hommeliksi.
Pikkuiset sisarukset ovat Islannin lammaskoiria, siis siellä päiväkodissa! Netistä tarkistin kuvat pennuista, hellyttäviä karvapalleroita kumpikin.
Tampereella on tiettävästi se eka mesta ja tämä Jyväskylä sitten seuraavana kokeilee. Sairaaloissa ja palvelutaloissa koirat ovat jo veteraaneja ja samoin kissat, hoitohenkilöiden apuna!
Totuushan on se kukapa se paras kuulija ja ymmärtäjä olisi kuin nämä tunnetuimmat lemmikit. Miten paljon tärkeitä asioita pitäisi kertoa, näyttää piirustuksia, mieluista lelua tai vaatetta. Pientä haaveria joka parantuu välittömästi sen koiran nuuhkasulla ja lipasulla. Paljon heitä joilta puuttuu se luotettava kaveri, kenen kanssa voit huoletta nauraa ja itkeä.
Tätä vilpitöntä läheisyyttä kaipaavat kaikki, mekin jo hiven ikääntyneet lapset!
Totuushan on se kukapa se paras kuulija ja ymmärtäjä olisi kuin nämä tunnetuimmat lemmikit. Miten paljon tärkeitä asioita pitäisi kertoa, näyttää piirustuksia, mieluista lelua tai vaatetta. Pientä haaveria joka parantuu välittömästi sen koiran nuuhkasulla ja lipasulla. Paljon heitä joilta puuttuu se luotettava kaveri, kenen kanssa voit huoletta nauraa ja itkeä.
Tätä vilpitöntä läheisyyttä kaipaavat kaikki, mekin jo hiven ikääntyneet lapset!
Nämä tässä näkyvät mopet ovat sukumme kasvatteja, ihan oikeita merkkikoiria hekin. Näyttelyitä kiertäneet, paperit ja kaikki kunnossa. Muistaakseni ilman suurempia mainintoja niistä takaisin kotiin tulivat mutta varsin tyytyväisinä siitäkin huolimatta.
Hyvin opetettuja, koska lasten ja aikuistenkin kanssa elivät, esimerkillisiä myötäeläjiä kaikki nämä hännänheiluttajat.
Omaan perheeseeni kuuluvat nämä tytöt ja koirulit ja siksipä näitä otoksia esittelen. Isotäti olen tyttösille, mutta kielsin käyttämästä täti sanaa koirille, koska en ole kenenkään koiran täti.....;/
Kumpikin tyttösistä kasvattaa nykyisin näitä musta/valkoisia mukavia staffyja ja erittäin sopeutuvia ovat Staffordin terrierit, kotoa perittyä tämä koirien harrastus on heillä. Oikeastaan jo isovanhemmilta, jo edesmennyt veljeni oli kennelin isäntä!
Joskus aikaisemmin olen blogiini jo kirjoittanut jutun näistä punahattuisista koirista, liian isonahkaisista kiinalaisita veitikoista Shar Peista.
Veljeni aloitti koiraharrastuksensa Tanskan Doggeilla, niillä vasikan kokoisilla koirilla, oli mustaa, pilkullista, valkoista, ruskeita ja tiikereitä..... Varsinaisia seurakoiria, hyväluontoisia ja hellyyden kipeitä. Täysikasvuisena istuivat mielellään sylissä, tulivat eteen ja sitten kääntyivät ja pakittivat syliin istumaan. Vaikeuksia oli saada se painava lemmikki syykystä pois.... Mieleen muistuu monta hauskaa juttua näistä koirista! Nykyinen rotu on itseasiassa kehittynyt saksan alueella, vaikkakin tanskalaisuus nimessä on säilynyt.
Minulle on aina piisannut vain kuvien otto koirista ja lettujen paisto koko konkkaronkalle.
Pahimmoisa kuolaajia oli ne isot taskalaiset ja seuraava rotu brasialaiset Filat ja eipä ne kiinalaisetkaan noille isommille siinä kuolaamisessa hävinneet. Jotenkin se vain on jäänyt mieleeni!!!! Ei nyt sillä, kuolaahan sitä ihminenkin kun rasvassa paistetun letun tuoksu osuu kuonoon......nami....;D
Tämäkin kuvan olen jo joskus esitellyt, mutta kun tykkään siitä niin paljon, että kerran vielä tytöt! Katja on jo kakskymppinen nykyisillään ja edelleenkin se pikkuinen minulle, samoin kuin koko sisarussarja...;)
