Jatkan nyt vielä tätä vinkumista, aihetta kun tuntuu löytyvän!
Pari uutta asiaa kun rupesi askaruttamaan, kun sitä aikaa tuntuu olevan, en vieläkään osaa keskittyä olennaiseen....mitä se nyt lienenkään sitten olisi!?
Olen antanut itseni selvästi ymmärtää, että jos jollain olisi hetki aikaa ja kattosi mun perään kun yrittäisin noita rappusia kiivetä ylöspäin...siis onnistunko siinä eli en!?????
Minua ei tarvitsisi koskea saatikka tukea vaan kauempaa seurasi sen muutaman minsan verran. Ite kyllä huomaan jos ei onnistu niin en jatka yrittämistä. Tämä tarkoittaa vain pientä varmuutta toipilaalle.....
Pyyntö ja anomus oli vissiin liian vaatimaton joten en tosiaankaan saanut siihen minkaalaista vastakaikua. Eivät ole tottuneet jotta minä tarvitsisin jonkilaista apua joten sitä ei sitten noteerattu. Muutenkin ihmisen fyysinen vika ja siihen liittyvä avuttomuus kyllä karkottaa ihmisiä! Kauppa ja roskis apu kyllä toimii hyvin josta kiitos....;)
Annoin ymmärtää, että pieni apu olisi tarpeen juuri tällä hetkellä, mutta vastapuoli ei ymmärtänyt sitä antaa!
Asia kyllä sitten hoituikin samana päivänä, kun istahdin ja mietin, laitoin hyvät kumipohjaset tennarit jalkaani, avaimet ja puhelimen kaulaa ja poistuin asunnostani, yksi kyynärkeppi tukenani. Koska toista kättä tarvis kaiteessa!
Kävelin kymmenen askelmaa hitaalla vaihtoaskelilla keppiä ja kaidetta apuna käyttäen. Onnistuin ja tilasin hissin ja ajoin kerrosta alemmaksi, josta toiset kymmenen samanlaista takaisin oman kodin oven taa ja sitten sisälle!
Olin siis itse selvittänyt sen mihin luulin tarvitsevani jonkilaista myötätukea toisilta, olikin tarpeetonta! Vanha systeemi toimii yhä...hoitakoon jokainen omat asiansa ja ongelmansa!!!!
Tämän viikon olen sitten käynyt joka ap.rappulenkillä ja kunto senkun vain kohenee!
Eikä tässä vielä kaikki, toinenkin pettymys ja jonkinlainen yllätys tuli torstain aamuna kun laitoin itseeni treeni kuntoon.
Kaikki tarkastin kahteen kertaan kun olisin ollut joku mäkihyppääjä puomilla lähtövalmiina.
Nousin sängynlaidalta ylös tolpilleni ja vielä korjasin päälihousuja ja puseroa ja laitoin hihat ylös ja pikku laukun selän taakse! Otin kepin, seisoi hetken suorassa ja käskytin itteni liikkeelle....
Pakko tämä on kertoa loppuun asti vaikka ..... kun aloitin ottamaan eka-askelta niin housut putosi kinttuihin! Ei mihinkään puolitankoon joka tarkoittaa suruliputusta, vaan nilkkoihin asti lupashtivat. Siinähän sitä seisoin ja ihmettelin, luoteenheikkoitta se ollut, jotta automaatti olisi toiminut....muuten vaan housut kasassa nilkoissa.
Siinä ne hyvin palvelleet ruskeat plyysipökät sitten olivat, onneksi olin vielä kotona, ettei rappusissa näin nolosti olisi käynyt!
En ole vielä varma, heitänkö housut ja koko vanhan virttyneen oloasun tunkiolle, kuminauhaa ei voi kiristää, jos vaikka vekit ompelisi vyötäisille, kun ovat niin hyvän oloset päällä.......
Naurattihan se tottavie, no vaihdoinkin verkkareitten väriä, nyt on harmaata plyysiä päällä ja vähän parempi asu muutenkin. Jalat ovat aika kosketusarat joten vanhanaikainen pehmonen velouri se on oltava.
Lepokipu jatkuu, en ole tottunut siihen, mutta nämä saavutkset kohentaa kyllä oloa!
Kuva on otettu joskus viime vuosituhannella, reilusti alle kaksikymppisenä siinä olen.
Pyyntö ja anomus oli vissiin liian vaatimaton joten en tosiaankaan saanut siihen minkaalaista vastakaikua. Eivät ole tottuneet jotta minä tarvitsisin jonkilaista apua joten sitä ei sitten noteerattu. Muutenkin ihmisen fyysinen vika ja siihen liittyvä avuttomuus kyllä karkottaa ihmisiä! Kauppa ja roskis apu kyllä toimii hyvin josta kiitos....;)
Annoin ymmärtää, että pieni apu olisi tarpeen juuri tällä hetkellä, mutta vastapuoli ei ymmärtänyt sitä antaa!
Asia kyllä sitten hoituikin samana päivänä, kun istahdin ja mietin, laitoin hyvät kumipohjaset tennarit jalkaani, avaimet ja puhelimen kaulaa ja poistuin asunnostani, yksi kyynärkeppi tukenani. Koska toista kättä tarvis kaiteessa!
Kävelin kymmenen askelmaa hitaalla vaihtoaskelilla keppiä ja kaidetta apuna käyttäen. Onnistuin ja tilasin hissin ja ajoin kerrosta alemmaksi, josta toiset kymmenen samanlaista takaisin oman kodin oven taa ja sitten sisälle!
Olin siis itse selvittänyt sen mihin luulin tarvitsevani jonkilaista myötätukea toisilta, olikin tarpeetonta! Vanha systeemi toimii yhä...hoitakoon jokainen omat asiansa ja ongelmansa!!!!
Tämän viikon olen sitten käynyt joka ap.rappulenkillä ja kunto senkun vain kohenee!
Eikä tässä vielä kaikki, toinenkin pettymys ja jonkinlainen yllätys tuli torstain aamuna kun laitoin itseeni treeni kuntoon.
Kaikki tarkastin kahteen kertaan kun olisin ollut joku mäkihyppääjä puomilla lähtövalmiina.
Nousin sängynlaidalta ylös tolpilleni ja vielä korjasin päälihousuja ja puseroa ja laitoin hihat ylös ja pikku laukun selän taakse! Otin kepin, seisoi hetken suorassa ja käskytin itteni liikkeelle....
Pakko tämä on kertoa loppuun asti vaikka ..... kun aloitin ottamaan eka-askelta niin housut putosi kinttuihin! Ei mihinkään puolitankoon joka tarkoittaa suruliputusta, vaan nilkkoihin asti lupashtivat. Siinähän sitä seisoin ja ihmettelin, luoteenheikkoitta se ollut, jotta automaatti olisi toiminut....muuten vaan housut kasassa nilkoissa.
Siinä ne hyvin palvelleet ruskeat plyysipökät sitten olivat, onneksi olin vielä kotona, ettei rappusissa näin nolosti olisi käynyt!
En ole vielä varma, heitänkö housut ja koko vanhan virttyneen oloasun tunkiolle, kuminauhaa ei voi kiristää, jos vaikka vekit ompelisi vyötäisille, kun ovat niin hyvän oloset päällä.......
Naurattihan se tottavie, no vaihdoinkin verkkareitten väriä, nyt on harmaata plyysiä päällä ja vähän parempi asu muutenkin. Jalat ovat aika kosketusarat joten vanhanaikainen pehmonen velouri se on oltava.
Lepokipu jatkuu, en ole tottunut siihen, mutta nämä saavutkset kohentaa kyllä oloa!
Kuva on otettu joskus viime vuosituhannella, reilusti alle kaksikymppisenä siinä olen.
Olisipa asunut lähelläsi, kovasti olisin tarkkailijaklsi joutanut. Mutta sisulla sitten selvitit tilanteen.
VastaaPoistaMutta siinä sitä olisi ollut naurussa pitelemistä kun keskellä katua olisi housut nilkkoihin livahtaneet, eikä niinkään notkeana niitä ylös olisi saanut nostettua. Kaikkea sitä sattuu ja tapahtuu.
Oikein hyviä harjoituksia sinulle, siitä se elämä alkaa valostua!
Harjoitukset jatkuu ja kiitos Mummeli, osaat ottaa tilanteen kansani koska nivelten vaihto on sullakin ollut!
PoistaKadulle asti muuten en ole viellä mennyt, harjoittelen tässä talon sisällä rappukäytävässä, mutta liikenettä on täälläkin! Olisi kait ollut pakko pyytää apua siinä housujen nostossa...;D Ei kait sitä tässä tilassa saa ite takasin niin joutusaan kun ne putos alas...että kaikenlaista sitä viellä kokee....naurattaa kyllä vielläkin....;)
En koskaan Pietarissa ajatellut, että sinulla on näin loistava kirjallinen anti. Kateellisena luin taas tämänkin kirjoituksen ja osasin hyvin sieluni silmin kuvitella tuon housujen putoamisen koomisuuden. Arvaa olisiko ihmisillä ollut hauskaa, jos se olisi todella tapahtunut keskellä katua. Nykyaikana saa olla myös varovainen tämän nuorison kanssa, kun ne on niin näppäriä näine puhelimineen, että olisi voitu katsella sitä youtubesta. Olet jo selvästi paremmassa kunnossa. Siitä se lähtee :). t. Tiina
VastaaPoistaTotta muuten Tiina on,youtuben olisi tullut hyvä juttu, onneks en hätkähdä ihan pikkujutuista, mutta housut kintussa....;D
PoistaYleensä ihmiset on aika hienotunteisia...tekis mieli kattoo mutta ei oikein kehtaakaan....;/
Muuten polvissa alkaa tuntua sellaiselta kun alkaisivat pikkuhiljaa toimia paremmin,4-6 vko oli se kohtalainen kipu arvioitu, maanantaina täyttyy se 4 vkoa, uskon parempaan huomiseen...;)
Olisihan se niitä noloja tilanteita jos pöksyt tippuisivat keskelle katua. Jäljestä päin itsekin sille nauraisi:))) vaan ei tapahtumahetkellä!
VastaaPoistaKiva kun alkaa pikkuhiljaa helpottaa kipujen kanssa. Onhan se kun molemmat operoidaan yhtäaikaa, kipukin on kaksinkertainen. Pääasia kumminkin että kaikki on muutoin hyvin, ei ole mitään bakteereja päässyt jylläämään.
Aurinkoa sunnuntaille sinne Harjukaupunkiin!
Olen yrittänyt olla aika tarkana haavojen kanssa ja onneksi tähän asti kaikki ok. Tämä aikakin hyvä, ei ole liikaa kuumuutta ja tarkkailen muutenkin askeleitani.
PoistaKerran ison leikkauksen jälkeen bakteerit tulivat ja sen kyllä muistan...;/
Kiitos Minttuli...:)
Miksi minua ei naurattanut..?
VastaaPoistaSaa ne housut pudota oman 'tuvan' lattialle, mutta jos tuollaista ulkona näkisin, en jaksaisi nauraa---. Kyllä meillä vanhoilla on paljon kommelluksia, niistä riittää täällä blogeissa kertomista..:)
Oikein hyvää toipumista, Maikku, ja mukavaa sunnuntaita sinulle.<33333
Aili-mummo, ymmärän kyllä jos naurattanut, kaksinkertainen työhän oli taas edessä kun piti vaihtaa tyystin toinset vaateet päälle! Sängynlaidalla kun istuin niin pystyin sentään kumpaakin kättä käyttämään.
PoistaOdotan sitä kun saisi kunnon yöunet, päivällä en nuku koska se yönukkuminen olisi kaikista parasta. Viimeyöna klo 3-5 kävelin keppien kansaa sisällä jotta noi pökkelö kintut alkaisivat paremmin pelittää...kyllä ovat muuten alkaneetkin....:D
Kyllä olet Maikku sinnikäs, ei voi kuin ihailla ja yrittää opiksi ottaa :) Kuten moni muukin meistä lukijoista, toivon että nyt olisi vähemmän välimatkaa. Ja se että housut tippuivat, tarkoittaa tietenkin että olet laihtunut, eikä ihme tuollaisessa rulijanssissa. Toivottavasti se lepokipukin pian jo hellittää.
VastaaPoistaKyllä ne vanhat verkkarit olivat aika isot, mutta lähteehän sitä ilman muuta kiloja kun ei ole mitään mielitekoja! Useimman kerran olen jo miettinyt mitä tekis mieli syödä, ihan hyvä kun ei niitä löydy! Yritän kyllä saada näistä mun ruuista sen tarvittavan ja terveellisen määrän mitä tässä avuttomassa tilassa tarviin....kiitos Anja....:)
PoistaKotona voi sattua kaikenlaista hauskaa ja yllättävää - ei se kadulla olis varmaan naurattanut muita kuin sinua itteäs. Rappukäytävässä sama juttu vois aiheuttaa väärinymmärrystäkin - jos olisi sattunut joku höperö ukko paikalle, koko juttu olisi voinut mennä ihan toisella tavalla.
VastaaPoistaVielä vähän aikaa menee ennenkuin pääsen jeesaamaan.
Pirkko, elä nyt suotta sillä ulkomailla minusta huolta kanna....sain ne väljät verkkarit kyllä korvattua, ettei tarvi housut kintuissa liikkua....hankaloittais vain tätä liikkumista!
PoistaMuuten naapurin peräkammarin poika ei olisi huomannut mitään jos olisimme tavaneet tossa rappukäytävässä ja mä olisin ollut housut kintussa!?
Tämä aamu oli oikeestaan eka hyvä aamu kokonaiseen kuukauteen, aurinko paistaa ja lämmittää ja uudet nivelet opettelee mun tavoille...;D
Heehheehhe kjiäh, kjiäh, kääk, Sori, anteeksi, mut ei voi mitään :D :D Ups! Onneksi omassa tuvassa, ilman vieraita silmiä tapahtu tuo hienoinen häverikki. Sinä olet näemmä sitkeesti alkanut rappuharrasteita pitää, hyvä! Kuntosi alkaa kohentumaan, kohta menet semmosta kyytiä, ettei huonommat perässä pysy. Onhan siihen vielä vähän matkaa ja monta rappu- ym. harjotusta pidettävä, mut kaiken aikaa, pikkuhiljaa parempaan liikkumiseen päin. Tsemppiä ja sitkeyttä harjotuksiin.
VastaaPoistaKoitapas ajatellä tätä asiaa nauramatta, kyllä se vaan niin yllätävän äkkinäinen juttu oli jota ei voi nauramatta kuvitella! Tekevälle sattuu...heh...;)
PoistaKiitos Nenunen myötäelämisestä....;D
Kaikkea sitä :) Ihailen kyllä päämäärätietoisuuttasi ja sitkeyttäsi.
VastaaPoistaKiitos Johanna, olen muuten aina tykännyt koirista jotka käyttävät koruja....:)
PoistaAika määrätietoisesti menin repuineni ja keppeineni S-markettiin tänään eka kertaa ja en kysynyt keneltäkään edes lupaa ja mulla oli kauniit punaiset/järkevät mokkakengät jalassa jotka toimivat.....;D
Arvelin, että ymmärrät yskän :) Olet kyllä mainio.
Poista