Sukumme vahvoja naisia, tässä on isäni täti Hanna!
Minäkään niitä hentosempia en suinkaan ole ja olen koittanut ahmia itseeni näitä perimätietoja ja geenejä, jotta kauan onnistuisin tällä valitsemalla tielläni. Isotätini eli hyvän ja työntäyteisen elämän Suomessa sekä Amerikassa ja saavutti menestystä! Valtettavasti tapaturma keskeytti tämän arvostetun naisen elämän. Lähti hakemaan vielä yhtä kangaspakkaa sisältä kun tehdas paloi ja se koituikin kohtaloksi.
Toinen täti, isän sisko 93v elää ja asuu kaunista omakotitaloaan yksin ja huolehtii nyt minusta, koska olen toipilas!? Siis puhelimen välityksellä, oikea teräsmummo jota olen aina arvostanut.
Häneltä on muutama vuosi sitten vaihdettu lonkkanivel niin meillä yhteistä asiaa piisaa.
Hänen kanssa on helppo jutella koska puhe ja järki pelaa.
Vaikka tiesin, että kipua piisaa minulla pitkään, en ihan kuvitellut sitä näinkin tuntuvaksi ja jatkuvasti. Vielä kun tiedän kipukynnykseni olevan aika korkea....vaan jopa tuntuu....;/
Sanoisin että hyvä puoli on tässä kun päätin yksin olla täällä kotona, koska silloin pystyn itseeni parhaiten kuntoutamaan ja hoitamaan. Vaikkakin perikunta ja toisetkin lähimmäiset tätä menoa vähän hirvittelee. Olisivat olleet valmiita tänne tulemaa ja tulevatkin tarvittaessa jos terve sen vaatii.
Sisällä pysyn, koska noi rappuset, kymmenen askelta eivät kyllä vielä kiehdo kokeiluihin. Suositellaakin näin alussa helpompaa rasitusta joten toiminkin sen mukaan.
En oikein osaa keskittyä kirjoittamiseen, lukemiseen saatikka tv-n katseluun, yritin mutta asiat ei tunne menevän sinne perille asti. Jossain vaiheessa alan sen normaalin osalistumisen täällä netissäkin.
On vain hyvä olla ihan yksin....toistaiseksi!
Elän muuten aika paljon kellon mukaan ja nyt yritän siirtää tunnilla yöunille menoa! Joudun 1-2 kertaa yössä lähtee lenkille keppien kanssa täällä sisällä. Jalat kun vasta ovat opetelleet pariviikkoa sitä uutta hommaa ja minä sen mukana.....:)
Päivä päivältä se helpommaksi tulee!
VastaaPoistaHyvää toipumisaikaa sinulle!
Ps: Hieno kuva isotädistäsi ♥
Muutamia helpotuksia kyllä olen jo todennut ja mukavaahan se pienikin edestys tuntuu, kovaa kiirettä en pidä koska tiedän että ajan kanssa ne asiat luistaa paremmin...kiitos Minttuli!
PoistaTuo vanha kuva on upea. Topakan näköinen naisihminen.
VastaaPoistaToivon todella kaikkea hyvää paranemiseesi. Voi vain sanoa, kyllä se siitä. Sitten kun kipu vähenee ja uudet nivelet löytää paikkansa lopullisesti onkin taas mukava liikkua. Aikansa vain ottaa.
Oikein hyvää viikkoa, kaikesta huolimatta.
Muuten välillä oikein tunnen polvissa miten ne ettivät sitä parempaa kohtaa ja koitan avittaa parhaan kykyni mukaan, kiitos Mummeli....;)
PoistaMielenkiintoinen oli isotäti ja mahtavia noi vanhat kuvat!
Ompa upea kuva.Toivotaan kaikea hyvää.Mukavaa loppuviikkoa ♥
VastaaPoistaUpeita ovat vanhat kuvat, kun oikein studioon mentiin sitä varten! Kiitos paljon Ritva ja otan kaiken sympatian vastaan ilolla....;)
PoistaOnneksi olin vastaanottamassa ja alun jeesaamassa. Nyt kaukana kokeilen ja opettelen uutta Lumiaa.
VastaaPoistaOnneksi olin vastaanottamassa ja alun jeesaamassa. Nyt kaukana kokeilen ja opettelen uutta Lumiaa.
VastaaPoistaOnneksi olet olemassa ja ei haittoo vaikka nyt vähän kauempanakin, tunnet minut ettei se jatkuva vierellä olo oikestaan ainakaan minua paranna...:)
PoistaUusi Lumia laittoo oiken kaksi viestiä keralla!
Huppista.... nyt vasta näen, jotta tulihan tuo kommentti perille ja vielä kahteen kertaan. Ne on uudet vehkeet semmosia ettei ikäihminen kaikkea heti hoksaa, se telehvooni kun rupes kyselee vaikka mitä... en vastailla osannut... tais ymmärtää mun ajatuksetkin.
PoistaMaikku, tuo isotädin kuva on mainio, kuvittelin että siinä seisot sinä kahvipannu tomerasti kädessä..:))) Yhdennäköisyyttä on riittävästi!
VastaaPoistaToivotan sinulle hyvää paranemista, älä vain luovuta! Ja tosi on, ettei kannata lähteä niitä rappuja rämpimään..:/
Tämä täti-Hanna oli muuten varsin itsenäinen ihminen ja ihan kiva onkin samaistua häneen..;)
PoistaLuovuttajahan en ole ollut koskaan ja tokko siihen opinkaan enään, lähinnä näitä näytön paikkoja etin ja suunittelen.... rappuset anna olla omissa oloissaa, kurkistin ja tarkistin, että kyllä ne siellä ovat.
Suuret kiitokset taas Aili-Mummo!
Mulla on peukut pystyssä ja kädet ristissä :) Kyllä se siitä. Hanna-täti näyttää topakalta, varmasti on pysynyt asiat hanskassa.
VastaaPoistaJohanna kiitän ja olen kyllä kiitollinen tästä omasta päättävisyydestäni....peukut ja kädet kyllä mullakin jokapäiväisessä käytössä....:)
PoistaToivottavasti kivut pian levenee ja pääset liikkeelle.
VastaaPoistaKeksin kaikemaailman virityksiä tuonne sänkyyn jotta sais unen ja kipu heltis edes hetken...heh..onhan siinäkin ajanvietettä!
PoistaKoitan vain muistaa, ettei se niin helppoa ole, yritän kyllä parhaani, kiitos Amalia...:)
Eteenpäin meni mummokin lumessa, mutta pysyttele sinä pois näiltä lumilta vielä. Tarmokkaalta näyttää isotätisi. Samat geenit sinussa. Ja malttia mukana. Kyllä siitä vielä hyvä tulee kunhan kipukausi hellittää.
VastaaPoistaNyt ne lumetkin (onneksi)sulaa, harja-autoa seurailin ikkunasta, sen verran vettä häpsii ettei pöly haittaa!
PoistaKait olen tosi kipee, kun ei tee edes mitään lohturuokaakaan mieli, mutta kunhan jonkinlaiset mieliteot alkaa, niin sitten on jo hyvä edistys alkanut.....;)