Nämä totiset kissatkin tuijottaa minua ja ihmettelee kun en saa blogiini mitään aikaiseksi!
Vaan kun en aihetta löydä, kaikki tapahtumat käyty jo läpi, sää....ilmoja piisaa, kävellä köpöttelin tuolla lumisateessa ja sitten mää......
Ettenkö tykkäisi tuiskusta ja tuulesta, vaan kyllä tykkään kun oli hyvät vetimet päällä ja ulkona oli kaunista mutta aika vähän oli jalankulkijoita. Nekin muutamat olivat jotenkin kyllästyneen ja tympeän näköisiä tapauksia.
Yksi poikkeus kyllä tuli kohalle, mahdottoman pieni ihminen piipersi suoraan kohti ja nosti päätään ja hymyili!
Kyselin kuulumisia, hän vaan tuijotti ja alkoi nauramaan, ihan äänellä.....:)
Vähäsananen, mutta hyvällä tuulella oli tämä lapsukainen. Nuoret vanhemmat olivat näköetäisyydellä ja huhuilivat koska olivat kauppaan menossa.....tule jo!
En tohtinut isältä pikkuisen ikää kysyä, koska häneltä ei sitä katse kontaktia löytynyt.....vilkaisin äitiä ja suu viivalla oli hänkin.
Ne vaahtosammuttimen kokoiset kävelevät ovat vissiin yhden vuoden paremmalla puolella, oman kokemukseni mukaan. Arvuuttelin mielessäni hänet pojaksi, koska oli tumman sinisissä haalareissa. Selviä sanoja ei tullut, mutta ymmärsimme toisiamme jo pelkästä katseesta ja käden liikkeistä.
Isä hoputti sinne kauppaan menoa joten käänsi lapsen haluttuun suuntaan.
Isä hoputti sinne kauppaan menoa joten käänsi lapsen haluttuun suuntaan.
Vaan pikkuinen tahtoi kääntyä takaisin mutta isä piti tiukasti hupun hiipasta kiinni, eikä lapsukaisen oma tahto vielä piisannut hanttiin laittamaan. Oltiin sitten muuten samaan kauppaan menossa, mutta eri tietä, joten tavattiinkin uudestaan siellä kaupassa....moikattiin pikku kamun kanssa ja hymyiltiin, koska oltiin tuttuja......;)
Mistä lie tämä nauravainen ystävällinen lapsi oli saanut tämän empaattisen olemuksensa!? Tykönäni totesin, että ihan varmaan mummoltaan joka joskus saa sitä lasta tavata, tai jopa hoitaa, laulaa ja lukeakin ....
Tämänkin sitten totesin kulkiessani, etteivät ne lapset mymmeleitä pelkää jos saavat tutustua heihin, niin kuin tämäkin lapsukainen luultavasti, koska osasi vastata hymyyn hymyllä.....
Toiset totiset siskokset, varmaa isä sanoi, olkaapa kerrankin nauramatta kuvassa!
Mulla sen verran kapoiset huulet, että viivalle menevät kun pitää totinen olla ja silmätkään ei sitten naura!
Siisti valokuva, otettu v.1961
ja
kissat maalasin viime syksynä!
ja
kissat maalasin viime syksynä!
Olen opetellut parin päivän ajan älypuhelimen käyttöä, päätin vain yks-kaks nostaa tasoani, vaikka vain kapulalla sen teenkin.
Ostin sen kun halvalla sain!
En ollut koskaan edes kädessäni älykapulaa pitänyt, mutta vain vihkaan vierestä seurannut kun ihmiset sitä hiplaavat.
Mieli ei ole sitä tehnyt omaksi ostaa ja ruveta urakoimaan sen käytön kanssa.
Vähän salassa tein koko hankinnan ja tarkoituskin olla sitten itse oppinut.
Luulisin jo osaavani ne perus jutut, vastata, puhua, kirjoittaa ja lukea.
Lukutaitoisillehan tämä on tarkoitettukin, mutta jos ihan kaikkea tajuakaan!?
Suoraan sanoen, on se muuten aika mielenkiintoinen vehje ja koska ole utelias niin päätin oppia sen käytön, vaikka se veisi aikaakin......;)
Ostin sen kun halvalla sain!
En ollut koskaan edes kädessäni älykapulaa pitänyt, mutta vain vihkaan vierestä seurannut kun ihmiset sitä hiplaavat.
Mieli ei ole sitä tehnyt omaksi ostaa ja ruveta urakoimaan sen käytön kanssa.
Vähän salassa tein koko hankinnan ja tarkoituskin olla sitten itse oppinut.
Luulisin jo osaavani ne perus jutut, vastata, puhua, kirjoittaa ja lukea.
Lukutaitoisillehan tämä on tarkoitettukin, mutta jos ihan kaikkea tajuakaan!?
Suoraan sanoen, on se muuten aika mielenkiintoinen vehje ja koska ole utelias niin päätin oppia sen käytön, vaikka se veisi aikaakin......;)
