KARSTULAN EVANKELINEN OPISTO.

Meillä on tapana tehdä jonkinlainen kotiseutujen kierros kesällä ja minä sain valita kohteen.

Ainakin viimeiset kymmenen vuotta olen haikaillut menoa Karstulaan! Täältähän ei ole kuin 100 km sinne hyvää ajotietä myöten, vaan aina on ohi ajettu.

Ristiretken muisteluineen ajattelin, koska olen siellä ollut viimeksi v.1961.

Tämä talo on Karstulan Evankelinen Opisto jossa kävin rippikouluni.

Rippikoulu aikaani olen jo muistellut aiemminkin, vaan nyt pukkaa jo kolmatta osaa.

Rakennukset ja tilukset oli hyvin hoidettu, sain sen huomioitua jo ensisilmäyksellä! Vähän vinhalta tuntui sinne pihaan mennä, kattelin kartanoa ja iso talo tuntui heti tutulta. Asuinhan siellä sen  muutaman viikon verran parhaassa nuoruudessa!

Kiertelin kamerani  kanssa taloa ja ihmettelin, että miten ihmeessä minä olin uskaltanut ikkunasta laskeutua pihalle, nehän  näkyvät olevan ainakin pari metriä maasta tuossa oikealla suvulla ja takana samoin !?

Jos ei sitten lähdetty iltamenoille etupuolen ikkunoista, ulko-ovet talossa oli silloin yöt lukituna, meitä rippikoulu tyttöjä kun oli tämä talo täynnä!

Muuten eihän reilusti yli puolivuosisataa sitten lukittu ovia kunhan vain suljettiin kun muistettiin! Sitäpaitsi meillä oli siellä ulkohuussit ja jos vaikka olisi yöllä tullut se varsinainen kutsumus sinne, en ainakaan muista, että olisi ämpäri ollut sen asian toimitukseen eteisessä. No, kaikkea sitä tuli mieleen ja hokasin just, että enhän se minäkään ollut silloin uutena ollut kuin nyt.....jos satun yöllä säpsähtää hereille kesken makeimman unosten......niin kyllä se vain on suunnattava sinne vessaan välittömästi, ihan vaan kaiken varalta.....;)

Samat rappuset  viisi askelmaa ja ovikin on sama, minulta on vaan letit pätkästy pois! Taisin ekakertaa käydä kampaajalla vasta Saksassa, kun päätin leikkauttaa pitkän tukan pois, ehkä olin silloin jo parikymppinen. Vissiin tykkäsin pitkästä tukasta kun annoin sen kasvaa taas, vanhoista valokuvista sen huomasin.



En muuten osannut silloin noilla vuosilla edes kuvitella saatikka haaveilla mitä se elo tuo tullessa.
Kyllä se toi hyvän ja muistorikkaan elämän ja pakko on todeta sen vanhan laulun sanoilla, että päivääkään en vaihtaisi pois!
Oma valintani oli tieni kulku ja se onnistui niin kuin pitikin......ja tuntuu jatkuvankin, helppoa kun  ottaa ne ohjat omiin käsiin!
Kuuntelen kyllä toistenkin mielipiteitä,, mutta ei ne juurikaan tee muutoksia omiin päätöksiin!


Tässä kauniissa punaisessa talossa asuivat pojat se kuului siihen samaan pihapiiriin. Mitään kiinostusta heitä kohtaan en muista, olivat sellaisia pikkupoikien kokoisia ja oloisia, kuvia kun tarkkailin.

Kaunis vanha rippikirkkoni.

Kävelimme sinne koko ripariporukka, koska matka opistolta kirkkoon ei ollut pitkä matka. Kahvitus  oli opistolla sen muistan. 

Kyllä ne asiat  vain unohtuu vuosien myötä, toivoin niiden palaavan, kun paikan päälle vasiten menin........

Istahdin tilavan kirkon puupenkeille ja yritin kaivaa muistini kätköistä niitä tapahtumia, tuli mieleen joitakin asioita! Alttaritaulua en muistanut, vaikka kuinka yritin etsiä jotain tuttua!?

Kun julkaisin aiemmin rippikoulun kuviani blogissa, niin sitä tietähän löysin Astan, Ähtäriläisen rippikoulu kamuni joka asuu täällä Jyväskylässä.
Se oli hieno asia  ja tapailemme, koska Astan sisko asuu samassa talossa kuin minä ja sisko on ystäväni.....ja yllättäen selvisi nämäkin asiat !
Joskus jompikumpi muistaa jonkun asian silloisesta ajasta ja se kerrottava ja yritetään ratkoa, että jos vaikka poikii jotain uutta sieltä vuosien takaa......:)

ps.vieläkin on lunastamatta se oikeus jonka sain pienten mutkien kautta hankittua siellä riparileirillä....kirkossa vihkiminen, vaikka mikäs kiire tässä on kun totean, että "parasta ennen" päiväys on yhä voimassa! Hämäläisyyttä meidän suvusta ei löydy, ainoastaan naimakauppojen kautta, mistä lie toi hitaus sitten mulle periytynyt!? Ongelmaksi sitä en voi todeta, päinvastoin tykkään tästäkin piirteessä näissä asioissa......;)