Tämä Elovena, työn sankari, sai viimein ansaitsemansa paikan, jonka oikein henk.koht.vein sankarille. Samalla kyllä huomautin, että taululla saat tehdä mikä tuntuu hyvältä itselle!
Bukowiskille vieminen ei ollut hassumpi ajatus jonka hyväksyn, vaikka en sitä itse ekaksi tajunnut edes ehdottaa.
Huomasin olevani sangen perso imartelulle....;)
Juhlat olivat tavallista suuremmat, isot tilat joihin mahtui toistasataa nälkäistä ihmistä ruokailemaan ja tanssimaan. Aikaakin oli ylenpalttisesti varattu, koko viikonloppu.
Teemana oli VAPPU, se perinteinen työväen juhla! Vapun aattona itsekin syntynyt on laittanut minutkin aina juhla viilikseen, valmiiksi vapuksi....;D
Väri on tunnetusti punainen silloin, huomioin kyllä sen. Tämä tuunaamani korusetti edusti sitä, kun tarkkaan katot niin siinä kaheksan punaista helmeä. Eikä tässä vielä kaikki! Perinteisesti kannan aina vappuna kaulassani punaista kaulaliinaani jossa on se tunnettu logo. Sen olen aikoinani hommanut NL-ta tätä tarkoitusta varten, korun helmet ja liinankin väri on kaunis tumman puna.
Piste iin päälle, lakkasin pitkät kynteni samalla punavärillä, sormeeni pujotin näyttävän hopeisen sormuksen jossa oli kaksikymmentä pientä punaista kiveä, tällä huomioin(3x20) juhlien sankarin iän!
Ammatti ihmisenä kun tiedän nämä säännöt, mitä vetimiä laitetaan parempiin juhliin, jotta kunnioitetaan sitä juhlakalua.....
Ohimennen on mainittava, minä reppahousu lökäpöksy en ole näitten viimeisten kymmenen vuoden aikana juuri itseeni koristellut, lähinnä tarkoitan tätä kynsien näyttävää lakkausta. Muuten kyllä kilisee korvat, kaulat ja ranteet jopa roskis dyykaus reissuilla. Olen tosiaankin sen huomioinut, että näkyvyys on jäänyt siihen maitokaupassa käytiin kerran viikossa.
Matkustan kyllä linjurilla kentälle säänöllisen epäsäänöllisesti, mutta silloin sulaudun verkkareissa ja reppu selässä taviksiin!
Vieraslista oli varsin laaja, ministerit senaattorit ja tunnetut poliitikot sekä taiteilijat minun lisäkseni olivat paikan päällä. Ohjelmaa ja puheita pitämässä olivat siis kokeneet ammattilaiset, niihin minä en osallistunut, lähinnä olin vain tarkailijana. Laajaa sukua ja ystäviä unohtamatta, kansainvälisyys olikin sangen merkittävä lisä siellä. Tästäkin huolimatta, ohjelma ja sen mukana tuoma viihtyvyys oli erittäin lupsakkaa ja tosi hauskaa sekä mukaansa tempaavaa.
Kolme mukilista join kahvia illan aikana ja vain vihkaan joka kerran otin uuden palan kermakakkua, muki ja lautanen oli aina sama, tämmösestä olen aina tarkka. Turhaan ei saa kuluttaa käyttötavaroita! Ruokapöytä oli katettu rehvakkaasti, maistuvaksi salaattipöydäksi kera keiton. Mahottoman hyvää kaikki tyyni. Juomapaari toimi koko ajan ja illan mittaan jo huomion jotta sitäkin käytettiin suomalaisella janoisalla tyylillä. Onhan se nesteytys tärkeä asia josta alvariinsa puhutaan!
Puolenyön aikaa alkoi vielä yöpala. Sitä ennen kokosin jo sovitun porukan kotimatkaa varten. Juhlat muuten alkoivat jo aikaisin iltapäivällä. Tilataksi hoiti työnsä ammattitaidolla!
Vieläkin vähän harmitti kun takapenkkiset olivat laulutuulella, vaan "kuningaskopran" laulun sanat ei oikein mustunut mieleen....hih!
Pyhänä synttärit jatkuivat prunssilla, jotka jätin väliin. Vaikka junalla olisi kylläkin matka taittunut hetkessä läpi Pönttövuoren tunnelin, juhlapaikan viereen.
Kuvassa sankari, nuorena ylioppilaana edestä päin ja kukkaseppele päässä takaa kuvattuna!
Tämä nyt täysi-ikäinen kaunotar on tottunut esillä oloon, joten en edes miettinyt kysyä voinko laittaa juttuni kansainväliseen levitykseen. Luulisin että lapsuudesta asti jatkunut ystävyys takaisi senkin...;)
Kiitokset vielä kerran kaikille vapaaehtoisille jotka tekivät tämän juhlan meille!
