Ei se ole rakkautta, joka saa sinut uneksimaan.
Vaan se, joka saa sinut hehkumaan.
Ei se ole rakkautta, joka saa sinut
nauramaan,
laulamaan,
tanssimaan.
Vaan se, joka muuttaa syksyn kevääksi,
ja muuttaa sinut.
Ei se ole rakkautta, joka vie sinut
rakastettusi luo.
Vaan se,
joka saa sinut seuraamaan häntä!
ooooo
Tämän runon kirjoittajaa, en tiedä. Olen sen jostain laittanut muistiin, pikkukirjaani!
ooooo
Joskus tuntuu kuin
muistotkin olisivat olemassa,
vain etukäteen!
ooooo
Sinä olit minulle oikea,
vain minä sinulle
väärä!
-Eeva Kilpi-
ps.en ole koskaa kirjoittanut runoja, en edes yrittänyt! Vaikka mielelläni niitä lueskelen, ja jotenkin olen ottanut niitä aina matkaani. Tapanani on siteerata ja laitaa säkeitä eteenpäin, milloin mihinkin.
Tällä yritän viestittää, että runot ovat uskomattoman hienoja elämän viisauksia. Niistä löytyy joka lähtöön....oppia.... apua.... lohdutusta....iloa....kiitosta....
En oikein osaa sanoa kuka on se mieluisin värssyjen tekijä, koska niitä on paljon. Joitakin mainitsen, Leino, Manninen, Vuorela, Onerva, Harmaja, Kilpi, Taberman, jne, jokunen näistä tunnetuista! Kanteletar (Kalevala) on se josta tykkään ja kiinostaa jo kirjoituksena.
Ilokseni olen löytänyt kirjat jotka on Aili Nupponen tuotantoa!
Taulun maalasin viimevuonna ja kehystytin keväällä! Tarkoitus oli laittaa se esille elokuussa olevaan yhteisnäyttelyyn, vaan huomasin että taitaa olla Budapestin työhuoneessa, odottamassa minua! No eipä haittaa, valmiita kyllä löytyy täältkin! Huonosti taas kuvasin kun kiiltää, mutta maalauksen herkkyys kylläkin tulee esille.
