Epäselvä katsaus juhlakerrokseen kolmen salin peräkkäisestä ryppäästä, ikkunat kadulle päin, jotta naapurit saivat seurata juhlivia ihmisiä! Tanssien ajaksi rullattiin tämä matto, jotta parketti toimisi!
Kun tämmöisessä paikassa joutui elämään niin silloin oli pakko joskus poistua datsalle jotta saisi jotain vaihtelua tähänkin oleiluun!
Kuvassa osa Terijoen datsaa, pääsisäänkäynnin puolelta.
Pikkuriikkinen huvimaja vai liekö kaivo, en muista!
Taustalla Itämeri ja jossain aavan meren tuolla puolen oli se peräkylän osa Suomen suur-ruhtinaskuntaa. Joka kumminkin oli se onnenmaa silloin ja nytkin!
Nämä talviset kuvat olivat siitä ikimuistettavasta 1985-86 pakkasista, joka kesti niin pitkään että jopa Lenskin talojen paksuseinäset palatsitkin jäätyivät.
Varoitin puuhuvilan lämmityksistä jottei kärähtäisi koko komeus. Veimme sinne sähköpattereita jota joku tolkku siellä säilyisi. Kaakeluunit jätimme omiin oloihin klapipinojen viereen.
Tällä reissulla meidän piti jäädä päiväksi sinne, mutta porukoilla suunitelmat muuttui ja ajoimme kotiin takaisin tovin jälkeen.
Itselläni oli oikeat vaateet päällä, olihan seurueen ainut suomisyntyinen. Päästä varpaisiin olin villan peitossa. Vissiin ainut talvi jolloin pitkä turkkini oli lähes joka päiväisessä käytössä, ulkona ja sisällä.
Jäällä se kylmyys tuntui, mutta pakko oli sinne mennä, vaikka mittari näytti yli -30 astetta. Tuulet lisäsi kymmenkunta astetta sitä kylmyyttä, tuli mieleen se sipirian jutut ja sanonta ryssän helevetistä!?
Talo jossa asuin oli pienempi ja paljon mieluisempi kuin palatsi itse. Ikkunat kylläkin aika hatarat joten huju kyllä kävi tuntuvasti sisätiloissa, kummassakin rakennuksessa. Mökki kuului palatsiin ja lienee ollut aikoinakin samassa käytössä kuin minulla. Keittiö, olohuone ja makuuhuone sekä hyvä kylpyhuone oli hyvä palkan lisä.
Talo jossa asuin oli pienempi ja paljon mieluisempi kuin palatsi itse. Ikkunat kylläkin aika hatarat joten huju kyllä kävi tuntuvasti sisätiloissa, kummassakin rakennuksessa. Mökki kuului palatsiin ja lienee ollut aikoinakin samassa käytössä kuin minulla. Keittiö, olohuone ja makuuhuone sekä hyvä kylpyhuone oli hyvä palkan lisä.
Pietarista Terijoelle oli 50 km. Kivennapa oli emäpitäjä josta se aikoinaan oli lohkaistu. Tätä vanhaa Kuninkaan tietä käytin vain kesäisin oli muuten vailla vertaa ja täynnä historiaa. Tie alkaa Norjan rannikolta ja päättyi Pietariin. Autolla se rantatie oli nautinto maisemien suhteen, vaikkakin tiet oli aina huonossa kunnossa, olipa vuodenaika mikä sattui! Tutut kylät matkan varrella Terijoen jälkeen Raivola, Uusikylä ja Perkjärvi! Viimeisen kylän kohilla muistin aina sen, että Perkjärveltä oli saatavana niitä junalautoja! Isävainaan puujalkavisiä, vaan kun hilpeyttä herättää yhäkin minulle, siksipä sen taaskin totean.
Käänäpä se sitten amerikankielelle kun kysyivät, että mikäs se taas oikein naurattaa. En kääntänyt, koska en osannut!?
Aika monilla kulkuneuvoilla tuli sitä tietä mentyä ees ja taas. Troikalla en koskaan. mutta saattueissa kumminkin.
Aika monilla kulkuneuvoilla tuli sitä tietä mentyä ees ja taas. Troikalla en koskaan. mutta saattueissa kumminkin.
Oma sukuni ei ole karjalasta, mutta olen aina ollut kiinostunut karjalaisuudesta kaikkine juttuineen!
Hupsista, onpahan muuten kiva muistella ja katella näitä valokuvia! Kirjoittaessa muistuu monta jo koettua kommellusta ja toisiakin ajatuksia mieleni sopukoista......;)
