Enhän mä sitä leivosta osannut siirtää tänne, niin kaappasin sen toisaalta! Muuten aika herkullisen näköinen, vai mitä siihen sanot, vähän niiku suklaasydän, eikä niin vähääkään!
NENUNEN kun laitto mulle muutaman kysymyksen, olivat naurettavan helppoja...heh-heh....mutta annas olla kun piti ruveta vastaamaan, ni...huh-huh!?
OOOOO
1. LEMPIVÄRISI ?
- Ei mulla voi olla lempiväriä, kun työkseni niitä käytän, tykkään väreistä. Luoja kun laitto mut tummahip(p)iäiseksi sinisilmäksi, niin kaikki passaa ja olen tyytyväinen! Vaateet, huusholli ja koko pakkaus on iloisen kirjavaa, siis emännän mallin mukaan....jos oikein etin, niin sininen.
2. MIELIRUOKASI ?
-Voi eiiiiiii!! Olen ammatti-ihminen tällä alalla ja mulla kun ei voi olla mieliruokaa, se kun olisi haitannut mun kulinaarista työtäni..höh!? Pakko vain lisätä, että kaikki menee alas mitä eteeni saan, näin tässä nyt ollaan puhtaan lautasen kanssa..... Nyt eläke-mummona tykkään muuten kaikesta yksinkertaisista suomalaisista ruuista...mami...sienikastike ja keit.perut, silakkalaatikko, puurot jne.
3. PAIKKA JOSSA HALUAISIT KÄYDÄ?
-Tässä se viimenen vitsi, kun olen kiertänyt muutakin, eikä vaan tahkoo....nähnyt muutakin, eikä vain nälkää....ylittänyt muitakin rajoja, eikä vain kengän rajoja! Sanoppas se nyt!?
Tärkein tällä hetkellä, halusin pikapuoliin käydä tätini-91v.luona Vilppulassa, hän asuu yksin kaunista omakotitaloa ja on esikuvani!
ps.jos noi nivelrikot polvissa ei haittais niin paljoo ku haittaa nyt, nii se olisi kiinanmuuri, jossa en ole käynny, ni sinne sit, taittaa näillä peleillä jäädä käymättä, kait!
OOOOO
Äkkinäinen joka mua ei tunne, sylkäisisi ja toteaisi jotta, jopas uhoo, en uhoo, paljon on tehty ja nähty. Vapaaehtoisesti valitsin elämäntapani ja olen tyytyväinen ollut ja onnistuin siinä, vaikkakin ennenaikojaan jouduinkin sairaseläkeelle!
Selvennän tässä vähän mun kiertolaiseloani. Ensinäkin se taitaa olla sukuvika, siis perinnöllinen, ilolla olen ottannut perinnön vastaan ja rikastuttanut sitä omalla osallani!
Supistan sen mahollisemman lyhyeen sepustukseen.
Kauhasta se alkoi kaalisopan keittämämin jo vajaamittasena oli oma pikkukattila hellalla, äiti neuvoi ja ohjasi. Koska opinnot ei ollut mun juttu, niin valitsin toisen tien, sanakirja taskuun ja maailmalle työn- ja kielten oppiin paikan päälle. Reitti kulki Saksa-Itävalta-Italia- Suomi-Amerika-Suomi-NL/Venäjä, takas suomeen! Siis kansakoulun pohjalla kansainväliseksi keittiöpääliköksi, näin tein ulkomailla ja suomessa olin salin puolella hovimestarina ja hotelin.vast.ot. virkailijana.
Siivosin ja tiskasinkin siinä välillä.
Koko ajan harrastuksena oli tämä taide ja muut käden työt. Eläkeelle jäin JKLn kaupungin terveyskeskuksen sairaalan askarteluohjaajan hommeleista, joten sain unelman, että harrastuksesta tein loppuajan ammatin. Koulutin kyllä ahkerasti itseäni erinlaisilla kurseilla, jotta kummakin ammatin sormituntuma ei ehtynyt.....
Kolmenkymmenen vuoden työn tuloksella sain sen minkä olin suunitellut, hyvän käytännön kielitaidon useamassakin kielessä ja USAn Ulkoministeriön palkkani maksajaksi. Siintä oli hyvä lopettaa ja aloitaa Suomessa vapaaehtoistyöt, joka jatkuu edelleenkin!
Viimeiset kolmetoista vuotta olen Jyväskylä- Budapest väliä reissannut. Työ rajoitti sitä välillä, vaan nykyisinhän voin siellä pitempääkin olla.
Että tämä tästä, jotta kyllä sillä kuuluisalla Suomalaisella sisulla pärjää ja onnistuu missä mualman kolkassa vuan, rippi-ja kansakoulun läpikäyneenäkin, uimakoulussakin olen ollut, muuta en saannut maisterin papereita!
Hyvän itsetunnon, luovan hulluuden ja järkevällä pelisilmän käytöllä, sen täten todistan...;)
 |
| Tämä HASSU HANURIN SOITTAJA jonka maalasin Unkarissa, voisi kait jotekin kuvata minua! |
