Päätin laittaa, oikein luvan perrään kuvan mun asistentista tai vois jopa sanoo, että kolleekasta!
Lisäisin jotta eiköhän se pojasta polvikin parane...heh! Perinne jatkuu, kaikki noi tytöt ovat kovia nikkareita, samoin kyllä pojatkin, eipä sillä. Akkavaltaa kyllä näissä jatkumoissa löytyy ja pojat ovat saaneet hyvää oppia myöskin naisten töistä. Napakat ja taitavat isät ovat pojille, totta kait ukkojenkin hommelit opettaneet.
Onneksi nykyisin ei näitä asioita eritellä, kaikki tehdään yhdessä. Tarkoittaa sitä, että se tekee kuka kerkiää ja ketä asia kiinnostaa eniten tai jätetään tekemättä sitten tyystin. Sekään ei ole haitaksi. Joskus itsekin käytän ja toitotan sanontaa,
"elä tee sitä tänään, minkä voit teettää jollain toisella huomenna"......;D
Hän on 5v. ja nuorin näistä lapsista, joita olen saanut elämäni iloksi. Vanhimman kummityttären kuopus!
Huhu kertoo, että yksi on lisää tullut jossain, vaan ovat päättäneet, ettei ilmoitella lähisukulaisille. Harmi vain, koska sylissä olisi kyllä tilaa uudellekin sukulaislapselle. Jokainen lapsi tarvitsee myös rakastavan suvun ympärillään ja serkut kyllä siitä nauttisivat, vaan valintahan on vanhemmilla, tyytykäämme siihen!????
Viisvee koristeli kyllä itse itsensä ja pyysi kattomaan tulosta, koska olin toisessa huoneessa. Kameraa pidän aina käsien ulottuvilla, joten nappasin kuvat! Teki siskolleen ja itselleen omat helmet ja käsirenkaat. Pidän näitä muovisia isoreikäsiä helmiä lapsia varten, kivempi sekä edullisempi askarrella.
Toi kukkapäinen mukiteline toimii korutelineenä, helppo napata renkaat ranteeseen tarvittaessa. Tiara on siinä tapin juuressa ja sitä käytetään tarvittaessa. Prinsessa juhlissa, sekä Skypen näköpuheluissa, parantaa näkyvää olemusta, olen sen ihan itse päättänyt !? Jos tai oikeastaan, kun yleensä olen useimmiten näissä hommissa aika kurahtaneen oloisen näköinen...heh!
Jokaisellahan meillä on ne omat lavastuskonstinsa. Minullahan se tarkoittaa sitä, että haluan vain hymyhuulia lähelläni. Suosittelen kaikille myöskin, että kantsii harrastaa pientä riskinottoa, tässähän ei menetä mitään, paitsi "kasvonsa"......
Vaikkakin niitä säälittäviä (kateelisia...;D) katseita ja jonkinmoista pientä muminaa kyllä saan osakseni. En lapsilta koskaan, päinvastoin, mutta ne hieman ikääntyneet vain toteavat lakoonisesti......miten sä oikein viitsit ja jaksat.....! ?
Lopetan sitten kun siltä tuntuu. Tarkka ja tosikko olen tarvittaessa ja sen annan kyllä huomata jottei totuus unohtuisi!
Työpöytä on se keittiön tunnettu tila, jossa hoituu kaikki asiat, vehkeet vaihtuvat vain tuurin mukaan. Ikkuna se paras näköala mesta josta näen kaiken.
Helmet tarvis aina hyvän alustan, muuten niitä joutuu alvariinsa lattioilta noukkimaan. Hyvä alusta on perhepizzan röpelöinen muovipohja. Jos niitä ostat, niin kantsii säilyttää ne perikunnalle, jukurtti mukit laitan kyllä roskiin.
Keittiön verhot olen kangasväreillä itse painanut ja kapoissa on sama kuvio, perintö lakanoista tuunattu, pitäisi pestä ja vaihtaa toisiin tuunauksiin joissa on oikein pitsireunus.
Oman äitini virkaamat!
Askartelun intoa ja siunausta kaikille lapsille ja voimia vanhemmille, käytekäähän hyväksenne meitä mymmeleitä.....olemme sitä varten ja tarpeelisia....;D
