Tuli isä mieleen, useinkin, mutta aika voimakkaasti tällä viikolla! Vissiin johtui siitä kun reissailin noilla hautausmailla ja tämä tuleva isänpäivä laitto muistot päälle.
Isänpäivä on melko uusi liputus-ja juhlapäivä. Vasta 1987 se laitettiin pysyvästi kalenteriin. Harkinnassa se oli ollut jo 70-luvulla, mitä lie silloin ajattelivat, tasavertasuutta vissiin kait!?
Isästäni saisin tiiliskivi kirjan aikaiseksi, koska hän oli elänyt myös täyteläisen rikkaan elämän. Kuoli ennen eläkkeelle pääsyä, näinhän ruukkas käydä näille sen ajan sankareille! Eihän sitä sotien jälkeistä Suomea silkkihanskoilla rakennettu tähän kuntoon. Tämän raskaan ja aikaa vievän työn tekivät pääasiassa isämme, oman terveytensä uhraten. Sen tietää meistä jokainen, ainakin toivoisin tietävän ja muistavan sen. Meillä on velvollisuus kertoa siitä myös jälkipolville!
Olin isän tyttö, koska pahnan pohjinmaiset tuppaa sen automaattisesti tehdä. Kietovat isänsä helposti omiin juttuihinsa. Myöskin Pentin ja Pirkon pikkusisko ja äitini alituinen pikkuapulainen omine tempuineni.
Minussa ja isässä oli aika paljon samaa, tämä sallittu hallittu avoin luonne ja terveen hulluttelun olen perinyt häneltä. Isä oli aina läsnä, kun oli tarvis. Otti mukaansa, joka oli muuten aika erikoista siihen aikaan, kysyi kun lähti soittokeikoille, että kuka haluaa messiin ?! Minä olin jo mekkoa vaihtamassa ja nätimpiä lettinauhoja valitsemassa, olen aina ollut vähän turhamainen, mutta sekin kohtuudessa, tykkäsin jo silloinkin laittautua ja olla porukoissa.
Tarkoitan näitä teatteri soittoja, istuin isän jalkojen juuressa, siellä soittajan montussa ja opin tuntemaan nämä tunnetut operetit. Mustalaisruhtinatar, Viktorian husaari. Iloinen leski, Tanssiva Savoy ym.
Samalla tutustuin soittajiin ja laulaviin taiteilijoihin, muistan Virolaisen diivan primadonnan Milvi Laidin, rupesin aina nauramaan kun hän sanoi vastaparilleen näyttämöllä useimpaankin kertaan....ma armastan sua.....isä ojenteli minua kengänkärjellään kevyesti. Uskoin että häntäkin olisi naurattanut, aikuisen oli pakko pidättää kun nuotit oli edessä ja pasuuna suussa, sekä kapelimestari keppeineen tarkailemassa. Hän muuten oli se kaupunkimme tunnetuin gentlemanni siihen aikaan Maestro Dimitry Hinze. Äitini ihaili häntä, koska hän tervehti aina hatun nostolla ja käsisuudelmalla! Hän antoi minulle luvan olla siellä orkesterin montussa, koska osasin olla asiallisesti...... voihan minua onnentyttöä!
Koko perhe kävimme kaikki konsertit ja soittojuhlat kuuntelemassa paikan päällä. Pentti oli oboisti ja soitti isän kanssa kaupungin orkesterissa, joitakin vuosia. Kunnes muutti opiskelemaan Turkuun.
Isä oli erittäin avoin ja rehellinen, empaattinen sekä tarkan jäjestelmällinen. Tämä jämptiys johtui pitkästä armeija ajasta, jonka hän aloitti soitto-oppilaana. Vaikkakin sotilaspassiin oli laitettu lisälehtiä, koska hän sai paljon huomautuksia epäsotilaalisesta käytöksestä ja niistä saaduista rangaistuksia. Huumorin taju ja sen ymmärtäminen luontui häneltä myös täydellisesti!
Kun lähdimme maailmalle, niin isä antoi erinomaiset elämän ohjeet. Kertoi oman nuoruutensa, vaikeatkin asiat. Sanoi, että niin pahaa ei voi sattua, ettet voisi tulla takaisin kotiin, sillä koti on se paikka jossa ovet on aina auki ja ymmärrys sekä tuki on aina saatavilla!
Yksi niistä tärkeimmistä asioista haluan vielä mainita, hän sanoi meille lapsille, että piti siitä periaateestaan kiinni, ettei meidän lasten tarvinnut koskaan nähdä isäämme humalassa, tai ottavan viinaa, saatikka kärsiä vanhempien holtittomasta käytöksestä sen myötä!
Hän myös piti sen lupauksen, kiitos hänelle!
Asuin jo Saksassa, oli kotilomalla, vanhempani ja veljeni lähtivät autolla Suomesta laivalla Saksaan minä olin matkassa mukana, siskoni odotti Lyypekissä, hän asui silloin Hampurissa. Olimme laivassa syömässä ja kysyin isältä kuka ottaa kaljat ruuan kanssa, tilasin neljä pulloa ja kippistinmme. Se oli eka kerta kun näin isäni ottavan promille juomaa. Hän oli odottanut täysi-ikäisyyteni ja omaan kehoitukseeni skoolata. Ei hän alkoholisti ollut tai salajuoppo, halusin vain säästää perhettään, koska nautti itsekin raitiista ja tasaisesta perhe-elämästä .
Kiersimme Euroopaa autolla, vanhempani ja me kolme aikuista lasta, se oli mukava ja hyvä muistorikas matka. Perheemme sai tutustua Pirkon Hampuriin ja minun Wiesbadeniin.
Isäni teki myös "oikeeta" päivätyötä koko ajan, vaikkakin musiikki ja valokuvaus oli se tärkeä palkan lisä, näillä hän rahoitti omat kulunsa jotta ne hyvät harrastukset saivat jatkua. Tästäkin asiasta muistan hänen sanoneen, että ota sellainen harrastus, joissa tulee pientä hyötyä, eikä vain suurta rahan menoa! Niinhän minä olen tehnytkin. Työpäiville riitti pituutta, sehän oli myöskin sen ajan tapa, monessakin perheessä. Tästäkin huolimatta hän oli omilla teoillaan ja toiminnoillaan monelle se hallitun elämän esimerkki !
Isäni syntyi v.1908 USA Illinois
Hyvää ja rauhallista isänpäivää
ps. kauniit kuvat otin viikko sitten pyhäinpäivänä Jyvskylän vanhalla hautausmaalla.
